oh, joy! - iloisuutta!

My darling came back home from his trip and look what he bring with him! A little, cute cupboard! Oh, my!

Our new rep weave carpet would be pretty next to the cupboard but the space isn't perfect there. I think our living room will be neworganized, again, eh.





Tärkeimpäni tuli kotiin ja mukanansa toi suloisen pikkukaapin. Voi iloa! Kuinka koti tuntuukin taas mukavalta, kun olemme kaikki koolla.

Uusi matto viihtyisi tuliaiskaapin edessä, jos vain paikka olisi sille tilallisesti sopiva. Olohuone taitaa saada uuden järjestyksen, taas.

amidst the hustle - kiire vie

Past week has been tiring. Too much to-do and much more to plan. Every night I've fallen in my bed feeling exhausted and thinking how can I manage with all the things I have to do this week. That's why my blog has been so silent.

We had planned to celebrate my partners 40th birthday at saturday night. Not a perfect timing now amidst all the hustle but we decided to celebrate simply. But at friday evening, suddenly it turned so that my darling has to go on a work trip at saturday morning. At the same time my parents visited quickly, I had long working days and my brother moved to his new home where we were needed to be as a helpers.

Yesterday when I came home from work our home felt to be so silent since darling J has left. Not a normal saturday feeling at all! In fact I was rather relieved that I had no necessity to start to clean and cook for the celebration. But this silence and peace was so unusual after the hectic week. After a little breathing pause I made a delicious meal for myself and after that I went to the forest near to us with our dog. And in the forest I really noticed how tired I was. I nearly cried for all the beauty and greenness. It was so relaxing and soothing. After forest walk I thumped in the bed and started to read my new book. And today I've spent the whole day reading and lying, only couple of forest walks with the dog I've been done. And now I feel to be close to normal, refreshed to start a new week.





Kulunut viikko meni jatkuvan ja väsyttävän tohinan merkeissä. Joka ilta rojahdin sänkyyn uupuneena, mielessä jo seuraavan päivän tehtävät ja velvollisuudet. Hermostus puserossa, miten selviän loppuviikon tihenevästä tahdista.

Eiliselle oli suunniteltu mieheni syntymäpäivien juhlintaa pienimuotoisesti, mutta yhtäkkinen ja täysin välttämätön työkeikka veikin hänet pois muutamaksi päiväksi. Juhlallisuudet saivat siirtyä. Onneksi ei oltu kutsuttu vieraita kaukaa, eikä muutenkaan tehty mitään mittavia järjestelyjä. Kuultuani työreissusta, olin todellisuudessa helpottunut, että pääsisin vain nukkumaan. Ehdimme kyllä juhlia myöhemminkin!

Eilen töistä päästyäni aivan päässäni humisi väsymyksestä ja koti tuntui ihan hullun tyhjältä. Oli omituinen olo. Tällaista hötkyä ja yllättäviä käänteitä meillä ei olekaan pitkään aikaan ollut. Ilman miestä söin herkkuaterian yksin, kattamattomalla pöydällä, aamuisten leivänmurujen keskellä, ihanassa hiljaisuudessa. Eipä tarvinnut alkaa siivoamaan. Herkuista sain kuin sainkin virtaa lähteä metsään. Olin kai niin väsynyt, että vallan liikutuin kaikesta siitä vihreästä, lämmöstä ja hurjasta kasvusta, jota nyt ehdin ihan rauhassa ihailla (suorastaan pateettisesti). Olin kyllä joka päivä käynyt metsälenkillä, mutta vasta eilen huomasin, että senkin voi näköjään tehdä jotenkin vajavaisesti, melkein huomaamatta, kun ajatukset ovat vain ehtimisessä ja tekemättömissä tehtävissä. Metsästä kotiin palattauni pyhitin illan vain levolle ja lukemiselle. Vain pieni porokoiraneiti oli huolissaan äkisti kadonneesta isännästään. Minä vain retkotin onnellisena, nukuin ihanasti ja tänään retkotin lisää.

behind the window - ruudun takaa

Anne's Past&Present - lovely interior decoration shop in Helsinki. A new find for me. If you are visiting in Helsinki and you like this kind of French-Nordic bohemian style and antiques, go and visit there.





Anne's Past&Present. Viehättävä putiikki, jossa kannattaa käydä, jos tykkää tuollaisesta skandinaavis-ranskalaisesta boheemityylistä ja antiikista. Pari viikkoa sitten kuikuilin näyteikkunassa, kun kauppa ei ollut auki. Muutama päivä myöhemmin pääsin sisällekin asti. Voi sitä huokausten määrää. Lankesin kauniisen ja järkevään ripsimattoon. Olisin langennut muutamaan muuhunkin ihanuuteen, jos vain kukkaron nyörit olisivat antaneet myöten. Maton lisäksi sain kyllä paljon innoitusta ja esteettistä tyydytystä.

broken - fixed

My raliable and sweet bicycle, Kombi LUX, has been broken viciously one night. I can't describe my frustration and anger when I found my bicycle which had been beaten and whooped. It was gone curved and all the details and some spokes was broken, old leather bicycle saddle was destroyed. When I brought (actually lugged) it home my partner was just shaking his head when he looked at it. Momently he thought that it wouldn't be possible to repare. But after one night thinking he decided to try, as a dogged person he is and a great admirer of old/vintage bicycles.

During one, sunny day my Kombi was rebuilt and fixed. Now the bicycle is even better than earlier! My darling J is so talented and diligent man! The only task he left me is to do a new cover to saddle, maybe a flowery one.

I never can understand why somebody wants to destroy or steal someone's things, never!




Minun ihanalle Kombilleni oli käydä huonosti. Jotkut riivatun tyypit olivat rikkoneet sen pahanpäiväisesti: hieno ja erittäin mukava nahkasatula oli revitty kappaleiksi, lukittua pyörää oli raahattu perässä muutama sata metri, joten pinnoja oli katkennut kaamea määrä, runko oli potkittu kieroon ja heijastimet säpäleiksi, lokasuojiakin oli potkittu... Minä raahasin pyöräparan kotiin ja olin ihan varma, ettei siitä saa enää menopeliä, niin väännyksiin ja rikkinäiseksi se oli mennyt. Harmitus oli valtaisa, raivoisa oikeastaan. En koskaan käsitä, miksi toisten tavaroita täytyy rikkoa ja tuhota!!

Mieheni on mitä taitavin korjausmies, asiassa kuin asiassa, mutta erityisesti polkupyörissä. Tosin hänkin pelkäsi pyörän nähtyään, ettei siitä saa enää toimivaa. Hän on kuitenkin suuri polkupyörien ystävä ja erittäin sinnikäs luonteeltaan, joten päätti kuitenkin tarttua puuhaan edes koemielessä. Ja tsadaa, Kombi kulkee taas! Ehkä jopa paremmin kuin ennen attentaattia. Satulaan pitäisi tehdä nahan tilalle jonkinlainen suoja (Kävin katselemassa uusia satuloita, ja voi kääk, minkä näköisiä ne ovat nykyään! Jopa Brooksin nahkasatuloissa, vaikka klassikkoja ovatkin, on jouset maalattu "hauskasti" räikeän värisiksi, huoh.) ja rikkoutuneita heijastimia harmittelen vieläkin. Mutta enköhän pian saan taas hurauttaa lähikauppaan Kombillani, joka on muuten LUX-mallia.

inspiring friday - mainio perjantai

Friday was very funny day. Sanctuary and I got a coffee and yummies over beautiful interior books and magazines and lot of nice conversations about our lives, homes, houses, beauty... and blogging ofcourse. I invited her to visit ours and I have to say I was a little bit nervous beforehand, well, mostly glad and enthusiastic but also nervous. I thought that the most pressing situation would be if we noticed to be too different, if our blogs would have given the wrong image both of us. But my worries proved to be totally wrong and useless! She was very clever and lovely person! I like her inspiring blog very much and I was very glad she accepted my invitation. It's funny, actually quite weird that you already know something about person who you've never earlier met. Talking subjects are easy to find since you already know that you share same interests. I'm happy that we met, Sanctuary! And I'm pleased that you knew I'd love freesias :)







Perjantai oli kerrassaan mukava päivä! Vietimme Sanctuaryn kanssa sisustuskirjakahvit meillä. Tämä oli minun ensimmäinen blogitapaaminen, joten jännitin etukäteen jonkin verran. Mielessäni käväisi, olisiko mahdollista, että mielikuvani hänestä olisikin mennyt ihan pieleen ja paikalle saapuisikin ihminen, joka tuntuisi hankalalta ja erilaiselta kielteisessä mielessä. Kattia kanssa! Meille tulikin mitä viehättävin ja fiksuin ihminen, jonka kanssa oli oikein kiva jakaa ajatuksia. Aika kului siivillä ja visiitti oli piristävä - nautiskelimme kahvia ja makeaa mahan täydeltä ja juttelimme kaikenlaista sisustamisesta, kodista, kauneudesta ja bloggaamisesta. Sanctuaryn blogi on johdattanut minut toinen toistaan kiinnostavimpien inspiraatiolähteiden äärelle ja erityisesti odotan aina hänen Friday Inspiration -postaustaan.

On jännittävää, kuinka samantyylisistä asioista pitävän kanssa jutun juuri löytyy helposti, vaikka koskaan ei olla varsinaisesti juteltukaan. Ja se vasta kummallista onkin, että tapaa ihmisen ensimmäistä kertaa, mutta silti hänestä tietää jo kaikenlaista, tai ainakin kuvittelee tietävänsä. Blogeista kun voi myös lukea kaikenlaista rivien välistä. Kukkamakuni Sanctuary oli hyvin hoksannut. Sain häneltä kimpun freesioita, ne kuuluvat ehdottomasti suosikkikukkieni kärkijoukkoon. Kiitos kyläilystä, Sanctuary, oli kerrassaan mukavaa!

musiikkia väsyneelle

Postilaatikossa odotti väsynyttä töistäpalaajaa iso paketti uusia levyjä. Ahneuksissani tilasin monta kerrallaan - säästin postimaksuissa, uskottelen itselleni huonon omantunnon kolkutellessa pikku äänellään. Säästin sikälikin, että valitsin aleosastolta. Kerrassaan mahtavaa säästeliäisyyttä! No, tällaista musiikkia tulin hankkineeksi: Ane Brun: Changing of the Seasons, Duffy: Rockferry, José González: Veneer ja In Our Nature, Laura Marling: Alas I Cannot Swim, Phosphorescent: Pride. Ensikuuntelulla Ane Brunin ja Laura Marlingin levyt olivat ihan mahtavat, sellaiset että olisin halunnut kuunnella ne heti uudestaan, mutta ajattelin olla maltillinen ja käydä muutkin levyt läpi. Myös Phosphorescent on hyvä, ihana, rauhallinen. Minulla taitaa olla jonkinasteinen New York/Brooklyn-kuume. Phosphorescent ei ainakaan hillitse sitä. Duffy ei ollut mahtava, muttei huonokaan - vähän niinkuin konvehtirasia, alkuun tulee ahmittua hyvät palat, mutta pian tulee ähky. José Gonzálezin levyt olivat jo tutut, mutta en ollut tullut niitä aiemmin ostaneeksi. Ja ne kuuluivat nämä-levyt-tahdon-omistaa -kategoriaan.

Musiikki on elinehto, kuten on hiljaisuuskin. Välillä on aivan välttämätöntä vain kuunnella mieluisaa musiikkia. Tänään kuuntelin oikein hartaudella, olin vain, join teetä ja otin selvää hankinnoistani. Huomaan muuttuneeni sellaiseksi musiikinkuuntelijaksi, etten soita enää juurikaan taustamusiikkia, vaan soitan levyjä isolla ja kuuntelen. Ennen meillä soi aina levyt ja niitä kuunneltiin enemmän tai vähemmän keskittyneesti. Nyt haluan selkeästi hiljaisuutta tai tietoista musiikin kuuntelua. Ja myönnän, hoilotan välillä mukana, ainakin hyräilen - laulaminen on niin rentouttavaa. En tosin ole ihan varma, rentoutuuko naapurit tai mieheni (ainakin hän on kiltti, ja sanoo, ettei häiriinny). Hii, taidan laittaa Ane Brunin vielä yhdelle kierrokselle! Vai Lauran? Juuri tämä valinta-ahdistus sai minut ahmimaan noin monta levyä kerrallaan :)

For my english readers: This post is about music. I'm too tired to write in English today, sorry. Shortly; music makes me happy and today I got a parcel filled with very good music. So, joy!

light - valoisuutta

My trip to North Finland was fun, fun, fun and cheery, and inspiring too. Being with Maria is always a great pleasure, highlight of my life, indeed, since our meetings are so infrequent nowadays. On the other hand, even if we lived as a neighbours I would be happy every day. Being with her is never boring. She is my reliable friend, it's so easy to talk to Maria, laugh or cry with her, or just to be silently. We share same kind of interests and dream about similar future. Even our tastes are quite similar which causes funny situations. Sometimes we have been thought to be sister. Well, ofcourse we have much differences too. Anyway, Maria is my dear friend and a source of inspiration.

Coming back home felt very nice too, as always. During a few days spring has advanced so much. Landscape starts to get greener, the forest near to us is filled with wood anemones and lilies of the valley are peeping out of the ground, birds are singing loudly etc... The spring in its best is here now. But everything can't be perfect. I got a flu. But also something nicer I got (actually not got, I bought it, eh) a new tunic which is in the pictures. This lightness and gladness feels so good!



Retki pohjoiseen oli ihan mahtava! Marian näkeminen on aina ihan kohokohta, varsinkin nyt kun asumme niin kaukana toisistamme. Toisaalta vaikka asuisimme naapureina, olisin jokaisesta yhteisestä hetkestä onnellinen. Marian kanssa ei koskaan ole tylsää. Päinvastoin, hänen kanssaan on hyvä jutella, nauraa, itkeä tai vain olla vaiti, tehdä arkiaskareita, suunnitella ja haaveilla tulevaa, kiertää kirpputoreja, katsella lehtiä ja ihastella samoja asioita... meillä on toisinaan ihan naurettavuuteen asti aika samanlainen maku. Parhaimmillaan/pahimmillaan olemme jotenkin telepaattisesti valinneet juuri samanlaiset vaatteet päällemme. Sisaruksiksikin meitä on joskus luultu. No, on meissä paljon erilaisuuttakin, onneksi! Maria on minulle suuri inspiraation ja innostuksen lähde. Hän on rakas ystävä.

Kotiin paluukin tuntui hyvältä. Muutamassa päivässä oli maisema muuttunut paljon keväisemmäksi. Nurmi alkaa jo vihertää, joka paikka pursuaa valkovuokkoja ja kielon varretkin pistävät jo esiin maasta ja linnut laulavat ihan raivokkaasti. Pääskysiä ei ole vielä näkynyt (västäräkkejä on), mutta niin on jo melkein kesäistä, että pian nekin varmaan suhaavat maisemassa. Ihan mahtavaa! Paitsi että minä sain kevätflunssan, mutta myös uuden kesätunikan, kuvassa. Tai siis en oikeastaan saanut, vaan ihan itse ostin. Mutta ilahduttaa se silti! Pian voin pomppia se päälläni pihalla, pääskysiä väistellen. Mukavaa kun on valoisa mieli!