bye bye for a couple of days

I'm gonna take a tiny pause from blogging. It's too much happening in here right now. And too little day-light for taking photos. My parents are gonna visit here. I have lot of work to do even if it's weekend. Also my dear cousin is coming. Much to talk with all of them. Much to ponder, I guess. And I've decided to rest a little too, have a sauna with a luxury italian soap. Wrap a blanket around me and just take a rest. Chocolate, maybe.

Have a cosy and refreshing weekend, dears!

See you next week!

out of routines

Sometimes it's wise and needed to deviate from daily routines. Yesterday I did. I enjoyed my café au lait and toasts in my bed. I took a longer morning stroll than normally with my darling furry friend before work and shooted november drizzle photos like a maniac (using not my own, but my darling friend Jenny's camera). I also made a list of things I needed to remember, I normally never do. And I posted not only in my own blog, but also in lovely, talented Shokoofeh's blog. And to be true, I feel really excited and happy with all these out-of-routines-things. Maybe I indulge myself to be out of those routines today too!

***

Toisinaan on tarpeen poiketa rutiineista. Eilen poikkesin, ja se teki hyvää! Herättyäni tarjoilin kahvit itselleni sänkyyn. Kirjoitin listan niistä asioista, joita päivän aikana täytyi saada tehtyä. Varasin aamulenkkeilyyn karvaturilaan kanssa tavallista enemmän aikaa ja samalla räiskin maanikon lailla valokuvia siitä kuinka marraskuu on harmaa ja tihuuttaa. Suihkasin töihin kamera edelleen kaulassani, ja kas, ihan uudenlainen juna vei minut töihin. Siksi niin tohkeissani niitä kuvia räiskin, koska minulla oli Jennyn ihana kamera lainassa hetken. Kiitos! Tähän asti olen pyrkinyt kaikin tavoin kääntämään katseeni kaikkeen vähänkin hohdokkaampaan, suorastaan kieltäytynyt marraskuun maatuvista sävyistä, koittanut etsiä ilmavampia näkyjä, mutta nyt päätin katsoa suomalaiseen tapaan maahan. Pitkän päivän jälkeen huoahdin. Ladattuani kuvat Jennyn koneella - niin - sitäkään en tehnyt, kuten joka ilta, omalla koneellani, sain eteeni creme bruleen ja teen. Ja postasin. En omaan blogiini, vaan hurmaavan Shokoofeh:n blogiin. Kun huristelin polkupyörällä kotiin, koukkasin vähän pidemmän kautta. Tykkäsin tästä epätavallisempien reittien päivästä hyvin paljon.

thank you Liivia!

Liivia, ihailemani, tuli kylään tiistaina. Olen niin otettu ja iloissani kaikesta. Kuinka voikaan juttu luistaa niin helposti. Ihan kuin olisimme aikaisemminkin istuneet saman pöydän ääressä. Mutta silti vielä parempaa - uusi, hyvä tuttavuus tekee elämään hauskan tunteen. Nyt se hyvä tunne on täällä. Ja sitten on vielä myös huikean kauniita kortteja, suklaata ja lempipastillejakin. Ja pää täynnä kaikkea innostavaa. Tule taas uudestaan! Kiitos!

***

Liivia visited here on tuesday. Liivia, whose work I admire. And now I know it's not only her work but also her whole personality that makes me smile. We had such a good, fun and meaningful conversations over a simple dinner. I enjoyed her company so very much! Feeling grateful! And she gave me the most beautiful set of postcards printed of her magic photos, oh bliss.

tuesday - succesful. inspiring. happy.

have a very good week all!

I'm planning to have too. Very very sociable. Interesting. Workful. Inspiring. Pretty. Well, hasty too. Succesful, I hope. Delicious. Also a little bit worried, unfortunately. As always, everything can't be just jolly. And damn, my old dear MacBook seems to be very very tired. I'm afraid it'll be off too soon. Phew, of course right now when I needed this so much! But tomorrow something very glad and special will be happening!

a succesful weekend after all

My weekend ended up to be happy and refreshing despite the fact that my friday was stupid-stupid-stupid. Thank you, my friends! You made it sooo much better, again. And sorry my English readers, I was just too tired to write in English then. Now I'm quite fine, and gonna go to visit Jenny to see a movie and have some yummies. See, she is really talented in the kitchen and she's always, I mean ALWAYS, cooked something delicious, good-smelling when I'm visiting there. Pampered and grateful I am. Also because a certain charming one send me a song, beautiful, comforting song. Oh, what a voice! Mwah. And guess what, freeze has been visiting last nights here in Helsinki. I sent a kiss to it too, but it would melt down...

lamp light

Tämä päivä on ollut aivan kummallinen. Ei valoisa niinkuin eilinen, vaan jotenkin kumman kelmeä tunnelmaltaan. Aamulla heräsin ihan sekavana luullen, että kello piipittää. Ei piipannut kello, ei sen pitänytkään piipata, vaan ääni oli ärsyttävä läheisen rakennustyömään räjäytysmerkki. Suutuksissani painoin pääni takaisin tyynyyn, vaikka olisi ollut viisaampaa nousta. Suuttumukseni johtuu siitä, että talo, johon kesällä ihastuin on ihan sen räjäytystyömään vieressä, siihen rakennetaan kuitenkin jotain isoa ja rumaa... ainakin kauniit kalliot on pitänyt jysäyttää taivaan tuuliin. Nukahdin, sillä töihin en ollut menossa. Heräsin uudelleen puhelimeen ja kuuntelin ahdingon vallassa puhujan asiaa. Siitä lähtien olen ollut ihan mutkalla, maha sekaisin, vaikka mahatauti pitäisi olla jo voitettu. Hukannut kaiken. Tiputellut tavaroita. Kastellut jalkani. Jättänyt kauppaan ostamiani ruokia. Unohtanut syödä, ja nyt vasta huomaan kuinka käteni tärisevät. Ne ovat kyllä ehkä tärisseet koko päivän, mutten ole niin ajatellut asiaa. Ihan säikkykin olen ollut. Olen manannut jälleen ne vesipisarat, jotka eilen olivat sieviä pikku pullukkahelmiä. Riivatun pimeys! Otin valokuvia lampun valossa, ihan sama, päivä oli muutenkin ihan kuin viimeisiään suriseva hehkulamppu. Sitäpaitsi minusta tuntuu, että olen oikea keskinkertaisuuksien keskinkertaisuus, joka ei osaa lähteä edes ameriikkaan, vaikka niin kovasti sinne halajaa. Levylautasella Johnny Cash, Antony and the Johnsons, Department of Eagles. Jotain hyvää sentään. Lauloin isoon ääneen mukana, sillä laulaminen helpottaa aina. En kyllä jaksa naputtaa englanniksi tätä tyhmän päivän tekstiä. Naama tyynyyn. Tekisi mieli kirjoittaa tähän yksi tosi suomalainen voimasana, jota käytän hävyttömän usein, mutta jätän sen silti pois, sillä kun kerran sen töissä painokkaasti täräytin, eräs työtäverini sanoi minulle: "tuo ei ole kyllä yhtään prettyginghamia!".

Yksi kiva asia sentään. Kaksi mainiota sukelluskonservaattoria piipahti kylään. Keitettiin kahvit ja juteltiin. Tosin yksi kumma juttu senkin keskeytti. Ovikello soi, menin avaamaan, ja ovella oli tyttö hienon täytekakun kanssa, sanoi "kakkua Leolle". Minä katsoin epäuskoisena ja vastasin, typeränä, ei täällä ketään Leoa asu. Joku ukko huusi pihalta autostaan, että "ota nyt vaan se Leksan kakku!", melkein vihaisena huusi tuon. Olisi pitänyt vaan ottaa se, se näytti hyvältä, raikkaalta. Ohjasin kuitenkin kyselemään naapuritaloihin. Toivottavasti löysivät Leon