31/01/2011

saturdays are for lovers


Lauantait ovat rakastavaisille ja joskus pannukakut myös. Mutta hyvää tarkoittavista pannukakkupuheista voi pikkuisen turhamainen, liian herkkähipiäinen ja muutenkin surkeileva ihminen väärinpainottaessaan myös pahoittaa mielensä. Maanantaina istahdan aamupalalle itsekseni ja koitan tarkastella mielipaha-asioita ainakin kolmelta kantilta. Huh. Tarkoitukseni ei ole olla kryptinen nyt, mutta monesti asiat silti ovat. Paitsi että olen monimutkaisuuksien viljelijä, olen minä myös mestari tekemään ylitulkintoja. Onneksi en ole esiintyvä taiteilija, sillä se voisi olla monelle vähän kiusallista. Silti pikkuisen haluaisin.

28/01/2011

wishing a cosy weekend to all of you!



*Kahden aamiaisen päivä tämä perjantai. Ensimmäinen järkyttävän aikaisin assamilla, toinen valon aikaan espressolla kera kuuman maidon.

*Eilen näin tämän DocPointissa. Tuloksena oheistuotehinku ja tyytyväinen mieli.

*Pian saapuu ihana kahvitteluvieras. Niin, tai teevieras, varmaksi en osaa sanoa. Hän on sanonut, että täällä minun luonani tee maistuu hyvältä. No, juodaan mitä juodaan, kivaa on!

*Tekisi mieli jättää iltameno, ja hyristä rauhassa miehen kainalossa tänään.

*Marokkolaisesta puuvillamekosta, ostettu Espanjasta kirpparilta, tuli oikein hyvä ja kaunis tyyny. Jopahan tuotakin kangasta piti muhitella aika pitkään, ennen kuin mitään syntyi. Oon muhittelija, muhis. Enkä pelkästään kangasasioissa.

*Näin viime yönä pienen pienen unenpätkät, jossa oli itsekseen liikkuva viisikymmensenttinen. Se sujahti hankeen niinkuin pajatsoon. Se oli kolikko siis. Jotenkin allöttävä uni. Mutta nauratti retkusti jälkeenpäin.

*Leppoisaa viikonloppua!

26/01/2011

boheemi eläköön!


Ääk, kohta tulee himppasen hoppu. Vaan sepä vasta onkin mukavaa vaihtelua näihin tympäännyttävän verkkaisiin kipukotipäiviin. Hitaus ja rauha ovat hyviä asioita juu, mutta liika määrä tuotakin "auvoa" kyllästyttää.

Olen jo valmistautunut ottamalla särkylääkettä niin, että kykenen laittamaan jalkaani jotain hiukan nätimpää kuin virttyneet pampakset tai kumpparit. Iloksi riittäisi jo melkein se, että saan talsia aurattua Aleksanterinkatua, ihmisten ilmoilla! (Näet viime aikain perusreittini on kulkenut suunnilleen vain väliä: koti - Siwa - koirapuisto, koko matka auraamatonta sontaa.) Mutta paljon paljon hauskempaa on tiedossa. Boheemi elää. Ensi-ilta.

Ja kaikkea tätä edelsi kerrassaan mukava ja piristävä aamu Rebecan kanssa. Meillä oli maitokahvia pannukakkujen ja Runebergintorttujan kanssa, ja hyvät jutut.

25/01/2011

aimless thoughts – pää(määrä)ttömyyksiä


Sanat ja ajatukset karkailevat, mutta tulevat kuitenkin melko nopeasti takaisin, ja sitten laittelen niitä taas järjestykseen. Välillä osaan pyöritellä niitä hyvin, välillä hämmennys ja huolet sekoittavat ne noloon sotkuun. Olo on välillä kuin lumisokealla. Sairaus ahdistaa ja tekee huonoa paitsi nivelille myös päänupille. Kameran etsimestäkin näkyy vain rakeista tylsyyttä.

Viime aikoina on maistunut greippi ja tee, assam. Ja nuo verhot, joihin päätinkin olla laittamatta vuoria – hyvä niin – ilahduttavat.

12/01/2011

not having a calender and a love thing


Tänään muistin asian vasta ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella – minulla ei ole vielä 2011-kalenteria, enkä ole leijailultani sellaista älynnyt kaivatakaan. Uskomatonta! Pitänen tätä kuitenkin hyvänä merkkinä siinä mielessä, että kalenteriton elämä olisi mielestäni ideaali. Olisi vain sen verran mielessä pidettävää, että muistaisin päivämäärät ja kellonlyömät. Tuo on kuitenkin sen verran epärealistista tuubaa, etten ole edes harmissani moisesta mahdottomuudesta. Sen sijaan esteettisesti ilahduttavan, pienikokoisen ja selkeän kalenterin löytymisen mahdottomuus ottaa kevyesti päähän. Edelleen kaipaan vuoden 2009 käsinsidottua pientä kalenterikaunokaista, jonka ostin Berliinistä. Siinä oli kaikki kohdillaan, paitsi suomalaiset juhlapyhät, mutta ei oikeastaan ollut vaiva eikä mikään merkitä itseäni liikuttavia merkkipäiviä kalenteriin omatoimisesti.

Miksi sitten olen leijaillut? No koska nivelkivut ovat edelleen, oikein hankalat ovatkin. Kipuleijailu ei ole kovin mukavaa. Mutta eniten ja korkeimmalle olen tietenkin leijaillut rakkaussyista. Myös hyvien ja harvoin nähtyjen ystävien läsnäolo on saanut mielen korkealle.

Jos ette häiriinny – ja ehkäpä sittenkin, vaikka jotakuta kyllästyttäisikin – luulen, että sydän (♥) kaikessa kliseisyydessään tulee olemaan tämän vuoden symbolini. Tähän asti se on itsestäni tuntunut lähinnä typerältä ja joutavalta markkinamiesten kuviolta, mutta nyt olen siitä yllättävän innoissani ja näen niitä joka paikassa. Haluaisin nämä.

Olen nähnyt paljon hyvin kylläisiä ja värikkäitä unia. Olen katsonut BBC:n Kolean Talon kolmanteen kertaan ja ollut vähän pettynyt, mutta taas myös inspiroitunut. Keitellyt aamukahvejani hävyttömän myöhään. Parkunut ja hekottanut, ja tietenkin myös möhöttänyt täällä kotonani aivan hiljaa, rauhassa ja tasaisesti. Vihannut syvästi loskaa, nollakeli on oikeastaan ainoa talvi-ilmiö, jota en siedä tippaakaan. Olen tehnyt pieniä suunnitelmia ja haaveillut. Unohtanut hetkeksi blogit ja ikävöinyt kameraa. Tänään pyykit, ompeluorientaatio sekä Orion.

03/01/2011

sydämenmuotoinen olotila – heart-shaped feeling


On ollut niin mahtavia päiviä tässä, etten ole nettiin malttanut laisinkaan. Kameran olemassaolonkin melkein ehdin unohtaa. Hyvä välillä näinkin. Arkistokuvilla mennään nyt, sillä olenhan joskus maininnutkin, että juhlahetkissä en halua keskittyä tihtailemaan etsimen läpi.

Vuoden vaihtuminen on minulle aina mieluisampi juhla kuin joulu, tänä vuonna erityisesti. Viime päiväni ovat olleet täynnänsä tärkeitä ja niin kovin kivoja ihmisiä, rakkain vierelläni, ja ollaan nautittu monta herkkuateriaa. Sitten on ollut myös tytär Coppolaa ja Tarkovskia. Olen nauranut itseni lähes hengiltä ja useaan otteeseen. Lämmintä tunnetta melkein pakahdukseen asti. Meinasi melkein iskeä onnellisuuskrapula. Mutta nyt pyykille ja huomenna lisää lempiystäviä.

Kaikkea hyvää ja innostavaa vuodelle 2011!

~~~

I wish you all the best + inspiring and beautiful things for 2011! To me this was the best turn of the year ever. Being in love makes all the things superlative. Mwah!