p r e t t y . g i n g h a m

aika tyhjä hillopurkki

2012-02-14T16:50:00.021+02:00

Kuluneet viikot, farkut, silmät ja hammasharja. Takki, pipo, kahdet-tyhmät-hanskat-päällekäin ja kaulahuivi, alla monta kerrosta lämpimiä vaatteita, väärä ryhti ja jähmeä askel. Pois täältä.

Myös yleisöä arkailevan ihanaäänisen laulajattaren ensinäkeminen (voiko näin edes sanoa?), mutta jokin minussa jäi vähän kylmäksi, enkä kai ollut ainoa. Mutta siellä tapasin nopeasti ja yllättäin Celian, ja se jos mikä oli virkistävä ja ihana hetki, josta on tullut hymyä ja lämmintä mieltä monena päivänä jälkeenpäinkin.

Monta elokuvaa olen katsonut. Ja ollaanhan me täällä naurettukin.

Myös kivat hetket Hannan kanssa ja meidän blinikokkailut, ah nam.

Ja ihana päivä kahviloissa, putiikeissa ja kirppareilla E.:n kanssa.

En ole ollut juuri paljoakaan kotona. Koska koti tuntuu nyt jotenkin vieraalta olla sillä tavalla mukavasti kuten ennen. Zappaa ei enää ole. Tuo lause tuntuu melkein kaipaavan oman kappaleen, mutta haluan sen nyt kuitenkin tänne turvallisesti muiden lauseiden keskelle. Kohta on mennyt jo kolme viikkoa ilman sen täydellisen ihanaa läsnäoloa. Eilen olin sillä tavalla ensimmäistä kertaa kotona yksin, että ovikello soi. Se hetki oli ihan kamala, kun kellonsoiman jälkeen olikin vain hiljaisuus, eikä Zapan ääntä yhtään. Täällä kotona tulee vähän väliä vastaan noita tuollaisia, ja niihinpä nyt totuttelen, omaan tahtiini. Kiinnyin Zappaan aivan mielettömän lujasti. Sen varmaan tiesittekin. Moni on sanonut, että minua on vaikea kuvitellakaan ilman Zappaa. Meillä oli aivan erityinen kaveruus, sanoinkuvaamattoman mukava aika yhdessä.

Tuntuu melkein väärältä kertoa tällaista ystävänpäivänä. Mutta tänään oli minulle se hetki ja mielentila. Miellän teidät lukijani jollakin tasolla ystävikseni, ja osahan teistä onkin ihan elävässä elämässä, halusin huikata hei, mutta en voinut tehdä sitä ilman, että olisin kertonut. Mietin, laittaako kuvaa Zapasta. Olla laittamatta tuntui tyhmältä, laittaa tuntui vähän oikeammalta, mutta raastavalta myös.

Tänään on ollut kuitenkin aika kiva päivä - lukuunottamatta tämän postin kirjoittamisen aikaansaamaa märyä. Siivoilen täällä hiljalleen paikkoja, siirtelen vähän tavaroitakin. Asetun tänne kotiini nyt vähän kuin uudestaan, ilman kaikkien aikojen parasta nelijalkaystävääni.

***

Sorry, I have not been writing in English for a loooong time. This time I wanted to. Actually I would want to write in English more often but I have no time to do it profoundly. Eh, not only wanted to wish you a wonderful and joyous Valentine's day but also to tell the saddest news. I know the timing is not the most elegant. Well, the sad news. My dear Zappa-girl, my lovely four-legged-friend, the chocolate brown, jolly and cute creature is now only in my and our memories. I'm crying when I type this out. But some day I would have wanted to write about it to you anyways. I've been telling so much about Zappa to you through my photos that it would have felt unfair not to tell that in English too. I miss her so terribly much.

*

2012-01-19T07:12:00.006+02:00

Minä en saa arkihuoliltani unta. Mutta hei, Dubletissa on pitkästä aikaa kolme uutta kuvaa ja tarinan tynkä.

farvel københavn!

2012-01-17T12:06:00.000+02:00

♥ ♥ ♥ københavn

2012-01-16T23:53:00.004+02:00

♥ ♥ københavn

2012-01-12T18:30:00.012+02:00

Mun suosikkijuttuni Kööpenhaminassa:

*Kahvilat ja bistrot, lemppari istumistamme: Cafe Gavlen .

*Jos olisi aikaa vain yksi päivä, kuluttaisin sen todennäköisesti Nørrebrossa Ravnsborggadella. Siellä somassa sovussa lukuisat antiikkikaupat sekä mukavat kahvilat.

*Kivat ja rennot ihmiset. Ja hei, se oli outoa ja mukavaa, että joulun alla siellä ei ollut kaupoissa sitä samaa kamalaa hikistä ryysistä kuin täällä.

*Meidän majapaikka. Siellä oli niin hyvä keitellä ja köllötellä. Melkein piti pidätellä hinkuani alkaa hieroa kauppoja majapaikaamme isännöivien avuliaiden ja mukavien nuorten miesten kanssa yhdestä huikeasta vanhasta ranskalaisesta peilistä. Paikka oli sisustettu aika överisti, mutta me viihdyimme.

*Irma-kauppojen valikoimat ja paketit. No, aina matkoilla yksi hauskimmista jutuista on hillua ruokakaupoissa.

*Tivoli. Ihan tosi hupaisaa rellestää huvipuistolaitteissa talvitamineissa. Tosin siinä yhdessä korkeuksiin nousevassa keinukarusellissa ei naurattanut, luulin kai hetken aikaa kuolevani.

*Elokuvateatteri Grand.

*Julkinen liikenne. Mukava, että pääsi paikasta toiseen odottelematta joulun pyhinäkin.

*Kukkakaupat. Tanskalaisilla lienee jokin aivan erityinen suhde kukkiin. Kukkakauppojen näyteikkunat olivat yhtä lailla kuranttia kamaa kuin mitkä tahansa nähtävyydet.

*Lars von Trier ja hänen mieletön minisarjansa Riget, johon meillä kummallakin liittyy paljon muistoja ja puhumista. Rigshospitalet oli siis nähtävä. Tunnelmat olivat kohdillaan, en yhtään ihmettele, miten tuo paikka on valikoitunut sarjan miljööksi.

*Joka paikassa killuvat vanhat kristallikruunut.

*Pikkujouluaamiainen The Royal Cafeessa. Minulle pieni onnenhetki juoda samettista cappuccinoa Royal Copenhagenin kahvikupista (uuh, haluan sellaisen!) tuossa leikkisän designkahvilan marmoripöydässä ja katsella tanskalaisperheitä jouluostosten lomassa lepohetkillänsä.

♥ københavn

2012-01-11T13:51:00.010+02:00

Arkielämää on ollut jo monet tovit matkan jälkeen. Olen kai joutunut johonkin kuukaudettomaan tilaan, tippunut kalenterista. Aivan kuin en olisi päässyt tammikuuhun, mutta en onneksi jäänyt joulukuuhunkaan. Kööpenhaminaan sen sijaan olisin voinut kernaasti jäädä. On se vaan kiva kaupunki. Ei toki mikään eksoottinen mesta, vaan vähän kuin tavallista hehkeämpi kakkoskoti, suloinen ja vähän boheemi kesämökki. Kuvia sieltä siis, olkaa hyvä. Näppäilin nuo sen kummemmin keskittymättä. Sama juttu kuin niin monesti, kun on hauskaa, ei malta keskittyä kameraan. Tämä oli tähän astisen elämäni paras joulu.

mukavaa joulua!

2011-12-24T15:51:00.001+02:00

Meillä on täällä Kööpenhaminassa hyvät oltavat!

juuttaan päivä!

2011-12-19T19:00:00.002+02:00

Aargh! Tunnetila-analysaattorin viisari on osoittanut tänään värähtämättä kielteiseen suuntaan. Syynä byrokratiaturhauma ja epävarmuus tulevasta. Postaan uhallanikin heleimmät värit. Ja suuntaan lohtuherkuille. Siellä odottaa hyvä seura ja juustokakku.

malttamaton mutta unelias

2011-12-16T14:03:00.009+02:00

Kuusi yötä enää! Reissuun lähtöön nähkäätte. Vietämme joulun kultakimpaleeni kanssa Kööpenhaminassa. Viisi päivää hauskuutta tuossa kaupunkitäydellistymässä. Olen kurkkaillut Google Mapsilla majapaikkamme tienoille, näyttää hyvältä ja tosi tanskalaiselta.

Kumma juttu muuten, useimmiten lähden matkoilleni jotenkin tosi lunkisti, melkein ajattelematta, että olen lähdössä. Eikä se sitä ole, etten odottaisi lähtöä. Ehkäpä lunkius on defenssi, en nimittäin ole jännittäessani parhaimmillani, lähinnä kipsissä. Nyt on toisin, lasken jo päiviä, mutta toisaalta haluaisin, että aika kuluisi hitaasti, vatsan kipristystäkin on. Silti taidan olla aivan kiva. Matkaa ennen pitäisi ehtiä vaikka mitä, ja enemmänkin, mutta minua väsyttää aivan tolkuttomasti. Tuntuu, että voisin nukkua vaan.

Köpiksen meno- ja tunnelmointivinkkejänne kuulisin mieluusti.

karkkia!

2011-12-13T15:09:00.007+02:00

Täällä on vesisadetta ja viimaa pidelty, kameraan ei olla koskettukaan. Mutta tänään pilkahti valo! Voi jestas, että tuntui hyvältä. No mutta, on sentään ollut mukavia päiviä (juhlia, kirppari-onnea, glögitreffejä, villasukkahiippailua) valottomuudesta huolimatta.

Olen laitellut muutamia joulupaketteja. Nyt ihan uudella innolla, sillä sain eilen ystäväni Annikan tekemiä ihanan raikkaita pakettikortteja. Olen ylpeä hänestä ja hänen tuoreesta yrityksestään, Studio Unicosta. Näitä käsintehtyjä, laadukkaalle paperille kohopainettuja kortteja ja muitakin samalla tekniikalla toteutettuja kaunokaisia saa tilata hänen Etsy-kaupastaan. Punaisia karkkikortteja on myös myynnissä Papershopin tunnelmallisessa myymälässä Kruununhaassa.

Teidän pitäisi myös nähdä se mieletön kirjapainolaite, Heidelberg, jolla näitä tehdään! Hurmaava vehjetys, industrial-vintagea parhaimmillaan, mustaa rautaa ja kromia, hupaisia ohjekylttejä siellä täällä. Huh. Voiko koneeseen ihastua? Minä taisin.

hämärää hommaa

2011-11-30T17:19:00.001+02:00

Pilvet perhana, väistykää nyt edes hetkeksi! Pakkanen tervetuloa. Putkimies käväisi korjaamassa olohuoneen patterinkin. Yeasayer soikoon, yea. Paitsi, että nyt mää lähen elokuviin. Zappa haluaisi skonsseja ja mascarponea.

ohitimme hevosen

2011-11-28T23:50:00.001+02:00

Ja olen vieläkin vähän pölähtänyt tästä.

leppeätä viikonloppua!

2011-11-25T13:22:00.000+02:00

Toivon mahdollisimman hidasta ajankulua.

* * * *

2011-11-24T14:15:00.000+02:00

Kaipaan pakkasta ja kirkkautta. Zappa tykkäisi myös. Eilen korkkasimme hyvän glögipullon. Joulumatka lähestyy, siitä iloitsen.

nuppi lounaassa

2011-11-22T18:57:00.006+02:00

Olen viilettänyt maalla, merellä ja ilmassa. Pohjoisessa ja etelässä. Olen nauttinut jouluaterian sekä ensilumen Oulussa, kuuman kaakaon tallinnalaisessa kohvikissa ja nuotiosavun, makkaratikkumakkaran ja Princess-teetä kotiseutujeni metsässä. Nyt makaan hiton tyhmässä flunssassa oman peiton alla, itse asiassa kahden ja puolen peiton alla. Soittimessa laulaa Neko Case ihanalla äänellään. Unimaailmoissa on sentään villi meno.

ihmeellinen paju

2011-11-09T00:00:00.001+02:00

Ja ihana laulu. Sekä Dubletti.

ruoka ja uni – paljoako sitä muuta tarvitsee?

2011-11-07T11:05:00.001+02:00

Ehdin jo päästää viheliäisen kuvitelman tajuntaani, että olisin menettämässä parhaimman otteeni ruoanlaittoon. Pieniä pettymyksiä on nimittäin ollut peräjälkeen. Perjantaina, sählätessäni ruokaa kasaan, moni asia näytti epäluuloisen katseeni alla olevan taas kallellaan mauttomaan lassahtaneisuuteen. Mutta sitten. Lopulta istuuduttamme pöytään, ja nam, NAM! Maku! Ja sen jälkeen lieden äärellä on taas sujunut.

Viime yönä näin unta astiaparatiisista. Siellä oli kaikkea, ja paljon enemmänkin. Vanhoja astioita, monenvärisiä, välimeren hienouksia, käsintehtyjä ihanuuksia, art deco -harvinaisuuksia, lastenastioita, japanilaisia hyllymetreittäin ja aina vaan mitä hienoimpia astioita. Minä olin ihan hepakassa ja kiskoin ihmisiä hihasta, että katso katso, katso tätäkin. Siellä oli sellainen pappi, iäkkäämmänsorttinen mies, ja hän sanoi minulle, että valitse mitä vain, hän tarjoaa.

- - -

2011-11-03T16:58:00.002+02:00

Kummallisten painajaisten hikistä yötä on seurannut elämisen arvoinen päivä. Kohta teen mutakakun ja tiskaan loput tylsät tiskit. Paul Simon and Art Garfunkel laulavat selkäni takana.

Ajatuksissani on ollut jostain kumman syystä kuuraisia nummimaisemia. On ehkäpä aika hankkia jokin ylevöittävä BBC:n epookkisarja. Jotenkin juuri marraskuussa nekin tuntuvat erityisen hyviltä.

marras

2011-11-02T17:17:00.000+02:00

Pidän marraskuusta. Äkkiseltään mieleeni tuleva ainoa miinuspuoli on vain se, että sähkölamput täytyy sytyttää hävyttömän aikaisin. Toisaalta kynttilöilläkin pärjää. Marraskuu on turvallinen kuin kapalo. Vielä kun joku muu hoitaisi kaiken arkisen ja voisimme vain uinua.

Eilen koin kolmannenkymmenennenneljännen marraskuun ensimmäisen, paaljoonoonneeaavaan kitalelesäestyksellä avasi ihanasti päiväni mun. Mutta tässäpä vasta onkin marraskuun tuntu.

palapelit

2011-10-26T13:12:00.003+03:00

Runsain mitoin, rönsyillen vai muutama harkittu ja hillitty? Minulla on järjestelyvimma, tai no, rehellisemmin sanottuna vasta toive saada kotiani parempaan ja toimivampaan järjestykseen. Vimmaa oikeastaan vasta kehittelen. Tällä viikolla ei ole aikaakaan kunnon puljauksiin. Oikeastaan tiedän jo, itseni tuntien, että mitään askeetikon luolaa kodistani ei saa tekemälläkään. Minä tykkään siitä, että vähän joka paikasta löytyy kiinnostavaa katseltavaa. Siirtelen vanhoja tavaroitani ja yhdistelen niitä vähän niin ja näin uudenoloisten tunnelmien toiveissa.

Kirpparilla meni kaupaksi aivan mahtava määrä itselleni turhaksi käynyttä tavaraa. Takaisin kotiin ei tullut kuin pari laatikollista. Seuraavaksi käyn vaatehuoneen kimppuun. Välillä jogurtit, hunajat, kahveet ja inspisselailut.

Tänä iltana ohjelmassa yksi lempielokuvistani, Polkupyörävaras.

p.s. Eikö ole söpö palikkapalapeli? En kyennyt ohittamaan tuota kirpparilla.

p.p.s. Tuollainen biljardipöydänvihreä tumman kaapin sisäpuoli on h-i-e-n-o.

p.p.p.s. Ajatukseni on harhaillut ensi vuoden Flow-esiintyjäfantasioissa. Jos saisin ihan oikeasti vaikuttaa, haluaisin aivan hullun hartaasti nähdä Grizzly Bearin.

täällä ollaan

2011-10-21T19:38:00.001+03:00

Meillä menee ihan mukavasti juuri nyt. Zappa on parempana. Se on mun luontokappale ja mussu, hömppähousu ja hupukka, hännikäinen, pannikainen ja pussihousu. Ja tosikko se on myös, minäkin oon. Paitsi että ollaan me aika usein myös ihan retkuna ja hupsutellaan. Sen poskissa ja korvissa on silkin tuntu ja turkissa on papan villapaidan tuoksu. Se pelkää ja inhoaa potku- ja rullalautoja, ja minä en kykene suojelemaan sitä sen viimeisinä aikoina niiden kauhistuttavalta ryminältä, harmittaa. Olen muuten kiroillut kuin korsteeni viime aikoina. Huh.

Kuinka voisinkaan ilmaista ilman lässynlässyä, että olen onnentyttö, kun mulla on Zappa ja kaikki nää hyvät ihmiset ympärilläin, ja te? Kiitos. On ollut ihana kattaa kahvi- ja teepöydät kaikille luonani käyneille. Kukat ♥.

voi itku

2011-10-13T18:59:00.001+03:00

Muuten paska päivä, mutta juureslähetys Vampulasta, briepatonkihetki ystävän lohdullisessa seurassa ja Niinan ylen kaunis ja ihana paketti paransivat huomattavasti oloani. Luksusjuttuja nämä. Mutta nyt alkaa olla yksi tähänastisen elämäni surullisimmista hetkistä jo vissiin käsillä. Yyh ja liuta kirosanoja perään.

arjelle terve!

2011-10-08T22:53:00.002+03:00

Ystäväni hyppäsi yöjunaan. Syyskuun alusta alkanut ihan mahtavan mukava sosiaalisuuskausi päättyy. Nyt aion olla hetken ihan omassa rauhassani ja asettua arkeen.

♥

2011-10-07T11:28:00.015+03:00

Tomaattikastike muhii liedellä, leikkuulaudalla lemuaa ihanasti basilika ja valkosipuli. Illalla täällä tarjoillaan pizzaa ja korkataan viinipullot.

Katsokaa tuota Zappaa! Voi elämä, kun se tykkää kaahailla syyslehtien liukastamilla poluilla. Vaikka se onkin jo iäkäs ja sairaskin, se siltikin vielä monesti saa onnihulluuskohtauksia. Se laskee korvansa aerodynaamiseen luippa-asentoon ja juoksee IHAN täysillä edestakaisin, metsänhurmasta kaistapäänä. Ne ovat meidän kumpaisenkin suuria riemunhetkiä.

Eilen varasimme matkan (siis minä ja mies, Zappa ei niin arvosta matkailua) ihanaan kaupunkiin. Kun ajattelen asiaa – voisinko olla ajattelematta! – pakahtuilen innostuksesta!

Mitä parhainta viikonloppua toivottelen teille, hyvät lukijani!

mukavaa

2011-10-05T15:41:00.004+03:00

Siivoilun ja yllättäin iskeneen matkakuumeilun lomasta lämmin tervehdys! Appelsiinisuklaapala suussa odottelen taas uutta vierasta, rakasta ystävääni Oulusta. Enkä osaa päättää, mitä laittaisin ruoaksi.

* * * * *

2011-09-30T20:50:00.008+03:00

Syksyn kohokohtaloppuviikko on meneillään. Liivia oli kylässä, ja jopahan vain olikin aivan superkivaa humputella kaupungilla, herkutella ja jutella yötä myöten. Orastava neulomushimoni taisi myös saada vettä myllyyn tämän ylen taitavan lankanaisen läsnäolosta.

Huomenna ohjelmassa Ane Brun Tavastialla ja Goblin Korjaamolla. Huh, hih!

Sunnuntaina saan vielä nuoruusajan – itseasiassa vielä tämänkin päivän – parhaimman ystävän vieraakseni. Voi elämää!

Mutta ettei ihan menisi vain hehkuttamiseksi, voin kertoa, että nilkkani ovat ihan hemmetin kipeät ja paksut ja tympeät ja rumat, argh. Mutta ihan kohta soi ovikello, avaan oven miehelle, ja sitten minä saan käpertyä kultaisimman kainaloon.

retkilläin

2011-09-27T12:34:00.002+03:00

Syyskuun meiningeissä on unohtanut ajantaju, kamera ja paikoin myös arjen huolet. Olen reissunnut Oulussa, Torniossa ja Tukholmassa, viettänyt aikaa vanhempieni hyvässä seurassa sekä laatuaikaa sellaisten ystävien kanssa, joita harvoin nykyään tapaan. Olen saanut uuden suloisen kummitytön. Verestellyt sukanneulomistaitojani ja tykästynyt puikkojen kilinään. Syyskuun alun kitkutuksesta tuntuu kummallisella tavalla olevan jo suorastaan ikuisuus. Tukholman retkellä pääsin taas jyvälle syksyn hyvistä puolista.

sataa

2011-09-06T14:00:00.001+03:00

Vettä roikaa. Sateenvarjoa tarvitaan, välillä nenäliinaakin. Olen typerä itkupilli ja mielenipahoittaja.

nykymaailma

2011-09-01T22:20:00.004+03:00

♥ 1979!

kaupungit ovat

2011-08-31T14:24:00.000+03:00

Itse en pääse tänä iltana television ääreen, mutta istahtakaa te muut katselemaan Teemamatka Tallinna - Turkua. Se lievittää pikkuisen kaupunkiretken nälkää.

pupu eli jänku

2011-08-30T23:30:00.013+03:00

Vieläkin iloinen siitä, että viime viikonloppu oli mukavuuksia, lepoa ja onnentunnetta täynnä. Herkuttelua, vanhoja ystäviä, karaokohulluttelua ja jonninjoutavaa oleilua. Välillä hyvä olla ihan huolettomasti vain.

Tämä vesisade on minun makuuni. Olen ollut viime viikkoina hemmetin levoton ja huolissani, ja nyt tämä sade ainakin tuntuu jotenkin rauhoittavalta. Sateella on mukava olla kotona, ja täällä minun paikkani nyt enimmäkseen on. Kuvittelen, että sadesäällä kotipuuhastelut ovat jotenkin sympaattisempia merkitykseltään.

Huomenillalla (keskiviikkona) Yle Teemalta tulee taas loisto-ohjelmaa, katsokaa TÄMÄ, kaikki te kiehtovien kaupunkikuvien ystävät, Turun ja Tallinnan kaverit! Minun rakkaimpani(kin) kätten/pääntöitä, ja hieno ku mikä!

heippa iskä!

2011-08-20T00:57:00.015+03:00

Käpäisin pitkästä aikaa isääni moikkaamassa. Jutustelemassa, muistamassa tunnelmia ja sattumalta tajuamassa ehkä ainakin yhden pienen asian. Itsestäni lähinnä, kai isästänikin. Kakkukahvit juotiin.

Joskus olen tainnut kertoa, että minäkin asuin ison osan pienuusiästäni asuntovaunussa. Oli meillä toki talokin, mutta Solifer – missä milloinkin – oli koti myös. Viehtymykseni kompakteihin tiloihin lienee peräisin noilta ajoilta.

Isä rakentaa siltoja.

tere!

2011-08-16T14:03:00.013+03:00

Matkalta poliisilaitokselta kotiin löysin vanhan hyvän ladderbacktuolin, kympillä jee. Passi oli vanhentunut ja pääni lahoamassa. Olen ollut typerän hauras ja keskittymiskyvytön, nivelsairaus meinaa nujertaa mielenkin. Minä koitan hanttaroida vastaan. Uuden passin saatuani suhautin Tallinnaan yhden parhaan menoystävän kanssa. Leppoisasti ostoksilla ja herkuttelupaikkoihin poiketen, käsikynkkää sateenvarjon alla välillä paistesäässä, räpsräps muutama tavanomainen retkikuva sieltä täältä. Ehkä parasta tuossa kaupungissa on talot, värit ja kieli. Kirpparimummolta ostin jonkun tallinnalaisen hylkäämät välimerimatkamuistot, nuo somat lintulautaset.

pistin taas sinisen

2011-08-08T18:54:00.014+03:00

Herätys kuudelta. Huh. Siitä alkaen jatkuvalla syötöllä pieniä aikaansaannoksia. Leivoin kakun, keitin hyvän tomaattikeiton (totta puhuen sitä on keitelty eilisestä asti), pesin ja luutusin. En ihan ymmärrä mikä minuun meni, pesin jopa vessan lampunkuvun sisäpuolelta! En ikinä tee mitään tuollaista, jos on yllinkyllin rauhaisaa siivousaikaa, lasikupujen sisäpinnat puhdistuvat vain pienessä paniikissa. Imuroin, "juoksin" lääkäriasioilla, otin vastaan vieraita, pikkuväkeä nelin kappalein ja aikuisihmisiä kaksi. Kirjoitin, kuvasin, herkuttelin toisenkin vieraan kanssa ja nyt taas pitäisi saada aikaan lisää tekstiä. Tämä koko viikko tulee olemaan aktiviteettien täyteinen. Kaikkea aivan tosi mukavaakin tiedossa. Tämä tällainen on vaihteeksi ihan virkistävää. En oikein osannut päättää olisiko oranssin vai sinisen postin vuoro, pistelin sitten taas sinisen. Pitäkää peukkuja, että hommat sujuu! Ja täältä intomieltä koulukkaille ja muille tositouhunsa aloittaville.

kuka on early bird?

2011-08-05T20:58:00.019+03:00

Jalassa kirpparilta löydetyt Early Birdsit, loistokunnossa, nahkaa yltäpäältä. Nätit. Italialaisen kenkätehtailijan tekemät. Mutta vielä eivät jalkani ole siinä kunnossa, että voisin noilla enempäänsä steppailla. Tänään itseasiassa minulle suomennettiin, että ne ovat hälyyttävän huonossa kunnossa. Ihastelen Early Birdejäni siis vaan. Sitä paitsi minä en koskaan ole early bird ellei ole pakko, pikemminkin late birdsien late bird. Niin tänäänkin. Mutta minulla on sentään sievä olo, kun sujautan nuo jalkaani.

Baagelin päällä on rikkaan miehen omenahilloa, kupissa terästämätöntä teetä ja soittimessa Iron and Wine. Leppoisa perjantai-ilta, mitä nyt muutama kirjoitushomma kuristaa. Löysin kirpparilta aivan mielettömät lautaset. Oikea rumuuden ja kauneuden superliitto tämä Rörstrandin vanha malli. Vanhan tavaran myyjä oli torkahtanut nahkaiseen nojatuoliin hikikarpalot otsallaan, kun menin hänen kauppaansa. Kertoakseen, että viidellä eurolla lähtee kaikki kolme, hän vähän raotti luomiaan, ja tuskaili kauppansa kuumuutta.

Keväällä pistin kiertoon kaikki tylsät kakkulautaseni, hetken aikaa olin aivan orpo pikkulautasen puutteessa. Mutta heinäkuussa niitä alkoi löytyä. Nyt on jos jonkinlaista vatia pullalle ja baagelille. Minulla on astioiden suhteen aivan pohjaton nälkä ja himo. Ja ajatus siitä, että vieraille ei riittäisi hauskoja astioita, on minulle paha.

Viikonlopulle tiedossa Buster Keatonia, puistojuhlaa, kavereita ja niitä myöhäisiä aamuja. Nauttikaa myös te!

merivesisamettia

2011-08-04T06:35:00.001+03:00

Onnellinen laiva.

katsokaa, katsokaa!

2011-08-02T01:57:00.001+03:00

Loppukesän valo on niin hyvä. Täällä on ollut kuumia öitä, hyviä elokuvia ja kirpputoreja – lapsekkaan innokkaasti tekisi mieli hihkua teille kaikille, että katsokaa, katsokaa, tällainenkin! Yöuintia ja mieluista vuorokausirytmiä on harrastettu vallan. Ja rakastunutta oloa ovat olleet päivät täynnä! Melkein yhtä juhlaa ja ainakin ihan mahtavan paljon lepoa. Retkikin oli mainio! Pikkuaskelin hipsuttelen arkisempaan olotilaan, mutta en ihan vielä kokonaan, nyt alkoi vuoden lempikuukauteni.

p.s. Katsokaa Alamar.

* * *

2011-07-24T17:59:00.006+03:00

Dippaan kuivahtaneita leipäpaloja Filoksen Ladolia -oliiviöljyyn, mussunmussun, ihanaa on. Zappa oli pistellyt Espanjan tuliaiset papereineen poskeensa. Viimeinen annettiin sille luvan kanssa, kääreettä, ja silloinkin se olisi tahtonut myös paperit. Olen miettinyt värejä erääseen kotiin. Mielessä myös monimutkaisuuksia. Mutta nyt lähden retkelle. Mies osti kunnon termospullon ja taskulampun.

ilonen

2011-07-17T23:06:00.009+03:00

Mieletön onni saada olla kummi tälle tytölle. Tänään hurautin häntä katsomaan. Oi hitsi, että olikin hieno päivä!

***

My goddaughter is such a marvellous, adorable being! I'm feeling joy, pride and gratitude of the time spent together.

lahjoja + laiskurointia

2011-07-16T16:34:00.000+03:00

Tämän päivän köllöttelen vaan. Kuuntelen levyjä, luen lahja-Lulaa ja nukun. Pitää saada olla nyt hetki rauhassa. En taida jaksaa edes laittaa ruokaa, jos vaikka pizzeriaan kipaisisin. Ja jos yhden pyykkikoneellisen vielä laittelis, niin olis muka jotain tehnyt. Ei sekään ole välttämätöntä.

Sain kerrassaan makoisaa rooibosta Espanjasta – kiitos Jenny! – ja niin söpöjä mantelikakkusia, etten henno ehkä kaikkia syödäkään. Ainakin hetken vaan ihastelen.

lomalla

2011-07-16T01:56:00.005+03:00

Tälläydyimme ihan eteen, mukavien ihmisten väliin, juuri sopivaan paikkaan kuuntelemaan ja ihastelemaan Fleet Foxesia. Oi että. Minä olin niin tyytyväinen, kun sain olla siinä rauhassa, eikä tarvinnut olla mitään kasienpaukutusmeininkiä tai muutakaan kohkaamista. Mieletöntä musiikkia vain, itsensä unohtavia (haluan ajatella niin) ja pelkästä musiikista onnellistuvia mahtavan lahjakkaita ruutupaitapartamiehiä. Olin ihan tosi tyytyväinen siinä. Oman kullan käsivarsien lämmössä, ja tykätä vaan niistä biiseistä ihan hulluna. Lauloin kyllä. Yksi tämän kesän kohokohdista tuo keikka. Leppoisa ja kiehtova.

Jonain toisena iltana humalluimme hieman, maanantainahan se olikin. Ihania lomahetkiä Turussa. Lämpimät yöt, eikä väliä kellosta tahi päivämääristä. Kuinka hyvää tämä tällainen välillä tekee! Ei haittaa, vaikka sade roimii mekon märäksi – tai menikö viimeinen bussi? – no eipä haittaa sekään. Seuraavana päivänä sushit kauppahallissa, torkut Aurajoen varressa ja yksi Suomen lempimuseoistani.

Makeat yöunet ja monet päikkäritkin ihanan talon viileässa kellarikamarissa. Ja siellä talossa maailman ihanin pieni poika, mun lempipoika. Oi loma!

* * * *

2011-07-05T06:57:00.003+03:00

Matkakuume ja skonssinhimo. Päälle haikea huokaus, mascarponea ja vadelmahilloa.

Eilenpä sain ihanan, odotetun vieraan. Tuolla hän nukkuu olohuoneessa, sohvien välisessä pesäpaikassa, ehkäpä minäkin torkahdan vielä. Myöhemmin aamulla lämmitämme saunan ja syömme kukoistavan aamupalan.

Kummityttöäni ajattelen myös. Jos menisin hänen luokseen parin viikon päästä.

Aika kuluu hitaaasti hitaaaasti nopeastinopeasti

2011-07-04T03:22:00.006+03:00

Ohikulkunäkymät ovat olleet enimmäkseen kiinnostavia. Välillä kulkeminen on ollut tosin vähän vaivalloista, mutta kun on jatkuvasti myös kaikkea kaunista ja leppeätä, niin mikäpä tässä. Vähän kummastelen kuviini ja elämääni tunkevaa violettia ja purppuraa.

nyt pitää olla tomerana

2011-05-18T11:37:00.004+03:00

Täällä valokuvataan vähän laiskanlaisesti, pohditaan syviä ja vähän synkeitäkin, podetaan oikeaa jalkaa ja odotellaan tietoa, aikaa sekä välttämättömyyksiä. Välillä, useinkin, keitellään hiljaisia, vihreitä teekupillisia. Odotan vain enimmäkseen. Kesästä näyttää tulevan varsin vapaa. Luulen, ei kun päätän (vaikken ole varma voinko niin edes tehdä) että se on lopulta kuitenkin ihan hyvä juttu.

hi!

2011-05-09T13:52:00.003+03:00

Vähän pikaiset, mutta lämpöiset tervehdykset täältä ruutuverhojen ihanasti varjostamasta keittiöstä. Tänään valokuvaan ja soittimesta raikaa uusin (uuh, täydellinen!) Fleet Foxes. Ehdin hiukan loikoilla nojatuolissakin. Pyykit ripustin ulos. Huoliakin piisaa – no kukapa niistä pääsisi. Mutta hurmaannun tästä kevään valo-väri-tilanteesta.

mellow yellow easter – oli lempeän täyteläinen pääsiäinen

2011-04-26T07:32:00.001+03:00

Ja hauskuus jatkuu vielä tänäänkin. Vieras Piilomajasta saapuu.

click

2011-04-22T01:18:00.000+03:00

Kevyesti addiktoiva.

meanwhile – sillä välin

2011-04-20T16:45:00.000+03:00

Olen:

Ollut paljon ihan hiljaa vain. Vähentänyt kahvin juontia. Mutta myös löytänyt Kalliosta hyvän uuden kahvilan, josta saa kunnollista, makoisaa kahvia. Ollut turisti. Ihastellut uuden ruohon puskeutumista kurjannäköisestä maasta. Saanut uuden hienon kameran rakkaimmaltani! Tekikö mieli kesken blogiloman tulla hehkuttamaan? Juujuu! Mutta maltoin mieleni. Myynyt itselleni turhiksi käyneitä tavaroitani. Herkutellut. Haaveillut. Hakannut päätäni seinään. Kävellyt vähän enemmän. Puurtanut asian parissa, joka hienosti mennessään saattaisi viedä hyvään suuntaan. Juhlinut. Häikäistynyt. Itkenyt. Ollut tyytyväisin ja rakastunein Pupu maan päällä. Muistellut. Päivitellyt. Pyykännyt. Miettinyt leikatako tukka. Innostunut. Lannistunut. Odottanut kesää. Yrittänyt viljatonta ruokavaliota heikoin menestyksin – käsi hamuaa leipäpussia vähän väliä. Itsekuri ei edelleenkään ole vahvuuteni. Käynyt kirkossa. Sylitellyt ihanaa vauvaa. Äänestänyt. Kuluttanut vähemmän aikaa tietokoneen ääressä. Ollut jumissa. Saanut uuden naapurin – aivan mukava on. Potenut syyllisyyttä, turhaankin. Saanut lahjoja. Tuntenut ihanuutta suurenmoista. Rakastunut kevääseen, kuten joka vuosi. Ja mitä kaikkea!

Tervehdys taas teille!

pause

2011-03-10T12:37:00.002+02:00

Touhuilen vähän muuta, blogi jää hetkiseksi tauolle. Palaan kyllä.

***

I'm taking my time and concentrating on other tasks for a while. I will certainly come back.

wishing you jolly days & cosy nights!

2011-03-04T19:02:00.002+02:00

Heipä hei viikonlopuksi! Minulla ohjelmassa venäläisiä herkkuja ja kaikkinensa ilahduttavia asioita. Väsyttää ihan samperisti, siispä toiveissa myös sikeitä unia.

light! – valoa!

2011-03-03T00:52:00.000+02:00

robert wunsch's

2011-03-02T13:21:00.006+02:00

Robert Wunsch:n valokuvat Rike Döppin ihanasta berliiniläiskodista muistuttavat minua seuraavista asioista: pese lattia, hanki mieluisa/järkevä ammatti, vie turhaa rompetta kirpputorille, jatka haaveilua kaupunkikodista, käy läpi lehtileikkeet, hanki teräksinen espressopannu, matkusta Berliiniin mahdollisimman pian ja kiidä kauppaan, sillä Maikki on tulossa kylään, ja koneella ei pitäisi istua enää sekuntiakaan. Tykästyin näihin kotikuviin Emmas designbloggssa.

*All the photos in this post by Robert Wunsch

♥ ♥ ♥

2011-02-28T15:22:00.001+02:00

Vieraita pohjoisesta, jee! Pikku O ei olekaan ihan niin pikku enää, vaikka aika pikku onkin. Hän on aivan mahtavan suloinen! Kuvia ei tietenkään ole, kun aika menee viihtyessä. Täällä tarvittaisiin lisää vanhoja tuoleja. Ottaisin tuollaisia, joita näkyy toisen ystävän Kööpenhaminan tuliaislehden oikeassa alareunassa. Kiitosmielellä ja kortisonia nivelissä.

ajassa

2011-02-25T12:15:00.005+02:00

Olen kuunnellut koko aamun kevätmusiikkia, joka saa minut muistamaan, miltä tuntui, kun en ollut oikein oma itseni. Eipä onneksi kirpaise enää, mutta silti kaiuttimista soljuu huoneeseen vähän jotain erilaista tunnelmaa. Etäännyttävää sanoisin. Ja ikkunastakin vetää. No siinä sitten tiskasin.

Huomenna toivon olevani sen verran pirteä, että jaksan mennä levykauppaan lunastamaan varaukseni. Eilen raahauduin apteekkiin ja ostin D-vitamiinia ja lääkkeitä. Illalla suljin silmäni onnellisena löydettyäni asennon, jossa saatoin hengittää nenän kautta. Kuuntelin ihanaa ääntä, luvussa Paavo Rintalan Leningradin kohtalosinfonia. Sekin tuntuu nyt erilaiselta kuin edellisellä kerralla.

Posti toi uusimman Toastin. Minäkin haluaisin olla osallisena tekemässä jotain samalla tavalla ajatonta. Leikittelen ajatuksella: graafinen suunnittelu vai valokuvaus?

° ° °

2011-02-23T12:48:00.006+02:00

Päiväohjelmassa alkavan flunssan nitistystä auringon lämmittämässä pedissä kuumilla juomilla, Joosebluesilla, ruotsalaisilla popihanuuksilla (minusta ne kuuluvat kevääseen yhtä kiinteästi kuin sipulikukkakimputkin) ja kuvalehdillä. Iltanumerona teatteria.

Eilen illalla kuuntelin Amerikan ääntä. Kerrassaan miellyttävästi ja virkistävällä näkökulmalla toimitettua laatuohjelmaa. Kuunnelkaa! Lähetykset tulevat radiosta virkeään aikaan, mutta Yle Areena toimii minulle, sillä tykkään kuunnella tämän tyyppiset ohjelmat pimeässä, vähän väsyneenä, päivän hommelit toimiteltuani.

blintzes – blinit

2011-02-21T15:00:00.003+02:00

Starting this pretty hasty (but nice) week by making those traditional Slavic tidbits with Hanna.

tunnelmat – moods

2011-02-19T13:55:00.011+02:00

Kaavin kaappienkätköistä tarpeet aivan hyvään aamupalaan. Hieno mies kipaisi aurinkopakkaseen ja haki lähikaupasta mehun (eilen taas ajattelin, että juon aivan liikaa tuoremehua) ja punasen maidon.

Pistin soittimeen Desmond Dekkerin, veivasin ja jollotin mukana. Tamppasin espressoa mutteripannuun, paistoin kananmunia ajatellen italialaisen mamman tapaa. Kahdet villasukat jalassa, säärystimet, mekon päällä villaliivi ja -takki, minulla siis.

Itkusta ja vähäunisuudesta punottavin silmin hetkuin aamupalatuolillani ja lappasin naamariini curry-kananmunaleipää, mango-vadelma-smoothieta ja paksua kahvia. Oli jo hyvä mieli. Juteltiin kepeitä, muisteltiin, pelleiltiin ja hyräiltiin.

Yöllä puoli neljän aikaan vastasin puhelimeen, puhuin – no enimmäkseen kuuntelin – neljäkymmentä minuuttia ja puhelun loputtua tärisin vähän sekavana. Nyt päiväsaikaan asiat jälleen kerran tuntuvat asettuvan aloilleen. On se muuten outo homma, miten asian tunnelma voi olla niin eri yöllä ja päivällä. Toivottavasti myös luurin toisessa päässä!

kipakkaa pakkasta - freeze

2011-02-18T10:13:00.005+02:00

Sisälläkin kämmekkäät kädessä, ja koska en ole tottunut käyttämään sellaisia kotioloissa, olen meinannut kastella ne jo moneen otteeseen, ajatuksissani alkanut käsienpesulle.

Unessani poljin kesämekossa vaalean kuivaa hiekkatietä polkupyörällä, puukko kädessäni. Hypättyäni pyörän selästä päädyin neuvottelijaksi äidin ja tyttären riitatilanteeseen, pyykkäämään nyrkkipyykkiä, esilaulajaksi urheiluhallin penkkirivin alle, laittelemaan siskonpetiä ja kuvataidekriitikoksi.

tulleet kotiin

2011-02-17T16:50:00.011+02:00

Olen häilynyt kahden vaiheilla siinä, onko Joose Keskitalo hyvä vai vähän väkinäinen. Sain asiaan selvyyden toissa iltana Tavastialla, jossa oli muutenkin todella mukavaa. Ilta oli Rock-Suomen, Jätkäjätkät soitti ja sitten oli näitä vierailevia artisteja (Anneli Sari oli ihanalla tavalla hämmentävä, mahtava jopa). Joose Keskitalokin esiintyi ja nyt tiedän, että hyvä se on, asiaa ei tarvitse enää empiä. Joskus artistin näkeminen auttaa. Kittana nailonpuku ja tahallisen huolimattomasti solmittu solmio on kuumana kesäpäivänä saa minut ajattelemaan, että tyyliseikoilla on silloin kiusallisen keskeinen merkitys. Vapautunut, jopa unohtunut habitus on minusta aina parempi kuin peilaileva hahmo. Joosessa tärkeämpää oli sitten kuitenkin musiikki. Muuten tämä viikko on ollut Bob Dylania tavallista enemmän täynnä. Ja minä olen nauttinut olostani miehen parhaassa huomassa.

♥ !

2011-02-14T22:44:00.000+02:00

Tänään oli pallot ilmassa.

symmetric day – symmetrinen päivä

2011-02-11T09:11:00.005+02:00

Sellainen tunnelma, että tästä perjantaista saattaa kehkeytyä aika hyvä päivä. Myös sellainen tuntuma, että minä olen jotenkin aika jähmääntynyt lähmääntynyt jauhamaan näitä ainaisia kuulumisiani. Asiapuolelle pitäisi jotain muuta keksiä! Jotain muita tarinoita. Vai kysymysmerkilläkö se piti laittaa? No joka tapauksessa, siistissä kodissa on mukava aloittaa päivän hömpötykset. Kahviin en ole kyllästymässä. Ja eilen meinasi iskea verkkoviestintäkriisi.

****

Waking up, pulling espresso and having a feeling that this friday might end up to be a very good day.

sellasta seiskaa

2011-02-10T07:17:00.011+02:00

Reissun jälkeen tuntui parhaalta syödä simppeliä aamiaista taas yhdessä miehen kanssa, olla lähekkäin ja jutella. Muuten olen lähinnä vain nukkunut. Matkalaukkuni on edelleen purkamatta, tavoilleni uskollisena annan sen lojua tuossa ainakin huomiseen, kunnes se todella alkaa ärsyttää minua. Nelijalkaysätäväni, Zappa-neiti ihana, kaivoi sieltä jo oman rottansa. Olen aivan poikki, tämä juuttaan nivelsairaus väsyttää. Tapasin kuitenkin vihdoin hyvän lääkärin ja sain muutaman asian ehkäpä parempaan hoitoon. Niin, että paremmalla mielellä, mutta kovasti silti uinuvainen. Asiat tapahtuvat nyt hyvin hitaasti.

i visited in haapavesi - käväsin haapaveellä

2011-02-09T13:15:00.001+02:00

Zappa oli tietenkin mukana. Mukana oli myös hyvä mieli, ja tulin sen kanssa takaisinkin, väsyneenä tosin.

dimensions

2011-02-02T22:14:00.014+02:00

Labile is the word of the day. My feet and my moods :( Happily my love is so sweet!

***

Horjuvia ulottuvuuksia, jalat ja mieliala. Onneksi on tämä ihana rakkaus!

saturdays are for lovers

2011-01-31T17:29:00.003+02:00

Lauantait ovat rakastavaisille ja joskus pannukakut myös. Mutta hyvää tarkoittavista pannukakkupuheista voi pikkuisen turhamainen, liian herkkähipiäinen ja muutenkin surkeileva ihminen väärinpainottaessaan myös pahoittaa mielensä. Maanantaina istahdan aamupalalle itsekseni ja koitan tarkastella mielipaha-asioita ainakin kolmelta kantilta. Huh. Tarkoitukseni ei ole olla kryptinen nyt, mutta monesti asiat silti ovat. Paitsi että olen monimutkaisuuksien viljelijä, olen minä myös mestari tekemään ylitulkintoja. Onneksi en ole esiintyvä taiteilija, sillä se voisi olla monelle vähän kiusallista. Silti pikkuisen haluaisin.

wishing a cosy weekend to all of you!

2011-01-28T11:10:00.012+02:00

*Kahden aamiaisen päivä tämä perjantai. Ensimmäinen järkyttävän aikaisin assamilla, toinen valon aikaan espressolla kera kuuman maidon.

*Eilen näin tämän DocPointissa. Tuloksena oheistuotehinku ja tyytyväinen mieli.

*Pian saapuu ihana kahvitteluvieras. Niin, tai teevieras, varmaksi en osaa sanoa. Hän on sanonut, että täällä minun luonani tee maistuu hyvältä. No, juodaan mitä juodaan, kivaa on!

*Tekisi mieli jättää iltameno, ja hyristä rauhassa miehen kainalossa tänään.

*Marokkolaisesta puuvillamekosta, ostettu Espanjasta kirpparilta, tuli oikein hyvä ja kaunis tyyny. Jopahan tuotakin kangasta piti muhitella aika pitkään, ennen kuin mitään syntyi. Oon muhittelija, muhis. Enkä pelkästään kangasasioissa.

*Näin viime yönä pienen pienen unenpätkät, jossa oli itsekseen liikkuva viisikymmensenttinen. Se sujahti hankeen niinkuin pajatsoon. Se oli kolikko siis. Jotenkin allöttävä uni. Mutta nauratti retkusti jälkeenpäin.

*Leppoisaa viikonloppua!

boheemi eläköön!

2011-01-26T14:57:00.012+02:00

Ääk, kohta tulee himppasen hoppu. Vaan sepä vasta onkin mukavaa vaihtelua näihin tympäännyttävän verkkaisiin kipukotipäiviin. Hitaus ja rauha ovat hyviä asioita juu, mutta liika määrä tuotakin "auvoa" kyllästyttää.

Olen jo valmistautunut ottamalla särkylääkettä niin, että kykenen laittamaan jalkaani jotain hiukan nätimpää kuin virttyneet pampakset tai kumpparit. Iloksi riittäisi jo melkein se, että saan talsia aurattua Aleksanterinkatua, ihmisten ilmoilla! (Näet viime aikain perusreittini on kulkenut suunnilleen vain väliä: koti - Siwa - koirapuisto, koko matka auraamatonta sontaa.) Mutta paljon paljon hauskempaa on tiedossa. Boheemi elää. Ensi-ilta.

Ja kaikkea tätä edelsi kerrassaan mukava ja piristävä aamu Rebecan kanssa. Meillä oli maitokahvia pannukakkujen ja Runebergintorttujan kanssa, ja hyvät jutut.

aimless thoughts – pää(määrä)ttömyyksiä

2011-01-25T13:04:00.011+02:00

Sanat ja ajatukset karkailevat, mutta tulevat kuitenkin melko nopeasti takaisin, ja sitten laittelen niitä taas järjestykseen. Välillä osaan pyöritellä niitä hyvin, välillä hämmennys ja huolet sekoittavat ne noloon sotkuun. Olo on välillä kuin lumisokealla. Sairaus ahdistaa ja tekee huonoa paitsi nivelille myös päänupille. Kameran etsimestäkin näkyy vain rakeista tylsyyttä.

Viime aikoina on maistunut greippi ja tee, assam. Ja nuo verhot, joihin päätinkin olla laittamatta vuoria – hyvä niin – ilahduttavat.

everything is pretty gingh... – umm – fine

2011-01-23T13:32:00.001+02:00

Please, listen this peachy song. And I'll be back soon.

not having a calender and a love thing

2011-01-12T14:08:00.009+02:00

Tänään muistin asian vasta ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella – minulla ei ole vielä 2011-kalenteria, enkä ole leijailultani sellaista älynnyt kaivatakaan. Uskomatonta! Pitänen tätä kuitenkin hyvänä merkkinä siinä mielessä, että kalenteriton elämä olisi mielestäni ideaali. Olisi vain sen verran mielessä pidettävää, että muistaisin päivämäärät ja kellonlyömät. Tuo on kuitenkin sen verran epärealistista tuubaa, etten ole edes harmissani moisesta mahdottomuudesta. Sen sijaan esteettisesti ilahduttavan, pienikokoisen ja selkeän kalenterin löytymisen mahdottomuus ottaa kevyesti päähän. Edelleen kaipaan vuoden 2009 käsinsidottua pientä kalenterikaunokaista, jonka ostin Berliinistä. Siinä oli kaikki kohdillaan, paitsi suomalaiset juhlapyhät, mutta ei oikeastaan ollut vaiva eikä mikään merkitä itseäni liikuttavia merkkipäiviä kalenteriin omatoimisesti.

Miksi sitten olen leijaillut? No koska nivelkivut ovat edelleen, oikein hankalat ovatkin. Kipuleijailu ei ole kovin mukavaa. Mutta eniten ja korkeimmalle olen tietenkin leijaillut rakkaussyista. Myös hyvien ja harvoin nähtyjen ystävien läsnäolo on saanut mielen korkealle.

Jos ette häiriinny – ja ehkäpä sittenkin, vaikka jotakuta kyllästyttäisikin – luulen, että sydän (♥) kaikessa kliseisyydessään tulee olemaan tämän vuoden symbolini. Tähän asti se on itsestäni tuntunut lähinnä typerältä ja joutavalta markkinamiesten kuviolta, mutta nyt olen siitä yllättävän innoissani ja näen niitä joka paikassa. Haluaisin nämä.

Olen nähnyt paljon hyvin kylläisiä ja värikkäitä unia. Olen katsonut BBC:n Kolean Talon kolmanteen kertaan ja ollut vähän pettynyt, mutta taas myös inspiroitunut. Keitellyt aamukahvejani hävyttömän myöhään. Parkunut ja hekottanut, ja tietenkin myös möhöttänyt täällä kotonani aivan hiljaa, rauhassa ja tasaisesti. Vihannut syvästi loskaa, nollakeli on oikeastaan ainoa talvi-ilmiö, jota en siedä tippaakaan. Olen tehnyt pieniä suunnitelmia ja haaveillut. Unohtanut hetkeksi blogit ja ikävöinyt kameraa. Tänään pyykit, ompeluorientaatio sekä Orion.

sydämenmuotoinen olotila – heart-shaped feeling

2011-01-03T21:21:00.017+02:00

On ollut niin mahtavia päiviä tässä, etten ole nettiin malttanut laisinkaan. Kameran olemassaolonkin melkein ehdin unohtaa. Hyvä välillä näinkin. Arkistokuvilla mennään nyt, sillä olenhan joskus maininnutkin, että juhlahetkissä en halua keskittyä tihtailemaan etsimen läpi.

Vuoden vaihtuminen on minulle aina mieluisampi juhla kuin joulu, tänä vuonna erityisesti. Viime päiväni ovat olleet täynnänsä tärkeitä ja niin kovin kivoja ihmisiä, rakkain vierelläni, ja ollaan nautittu monta herkkuateriaa. Sitten on ollut myös tytär Coppolaa ja Tarkovskia. Olen nauranut itseni lähes hengiltä ja useaan otteeseen. Lämmintä tunnetta melkein pakahdukseen asti. Meinasi melkein iskeä onnellisuuskrapula. Mutta nyt pyykille ja huomenna lisää lempiystäviä.

Kaikkea hyvää ja innostavaa vuodelle 2011!

~~~

I wish you all the best + inspiring and beautiful things for 2011! To me this was the best turn of the year ever. Being in love makes all the things superlative. Mwah!

♥

2010-12-30T01:19:00.001+02:00

Sitä vain piti nopsaan huikata, että huomenna – eikun näköjään tänään, hii! – saan vierellein rakastukseni, ja sitten tämä leppostelu ja hoitokuuri vasta ihanaksi muuttuu! Niin mukavia kuin nuo sievät oravat ikkunan takana ovatkin, ja mandariinit herkkuja, niin kylläpä tekee hyvää saada vieruskaveriksi ja näköpiiriin tuo mahtava mies.

***

I just wanted to say quick hello and to tell that my oh so boring sick leave days are getting so much better tomorrow, well eh today actually, because my dearest dearest Dear one is coming here next to me.

hattaraa

2010-12-28T14:59:00.006+02:00

Pitkällä sairaslomalla lätkäistiin. Nivelet. Enpä hyppele talon rappusia. Pelottaakin jo muutamat asiat, ainakin pikkuisen. Toisaalta onneksi monet asiat ovat myös oikein hyvin. Nyt pötkötän tyyny kortisonilla pistetyn polven alla, mussutan nougat:ta ja hörpin kahvia Belgian kuninkaan kupista ja toivon hartaasti terveempää tulevaa vuotta. Viime yönä uni ei tullut kuin ihan vähän vaan pistäytymään. Aamuyöstä torkahtelin, ja kun aamulla kello soi, tuntui kuin pää olisi ollut täynnä tahmean vaaleanpunaista hattaraa.

leisurely

2010-12-27T00:29:00.007+02:00

Olen nukkunut paljon, ja sitten taas valveilla ollessa mietiskellyt. Tänään mielessäni on käynyt kipeitäkin muistoja ja asioita. Pyörittelin niitä aivan hyvin ja mielekkäästi. Nyt on niin turvallisen tuntuinen vaihe elämässä monista epävarmuustekijöistä huolimatta, että hankaliinkin asioihin voi palata. Tällaista tunnelmaa toivon teille muillekin, kun kuitenkin kaikilla on takana, monilla meneilläänkin, enemmän tai vähemmän vaikeita vaiheita tai tapahtumia.

p.s. Laitoin blogini vihdoinkin Blogilistalle, kun sitä aina joskus toivotaan.

joulupäivä

2010-12-25T23:46:00.016+02:00

Mukavin serkku, hyvät keskustelut, vanhat valokuvat. Marinoidut paprikat, tsatsiki, couscoussalaatti, feta, stifado, pitaleivät. Espresso, amarettimöllykät, suklaa-hasselpähkinäkeksit, minttusuklaa, Toblerone, voitoffee. Ähky ja hymy. Paitsi että jo nyt tuli ikävä oman rakkaan kainalopaikkaan. Tunteet pikkuisen pinnassa.

Zappa sai oman karjalanpaistin. Keskittyneenä se tarkkaili lihan kypsymistä. Ja koska porokoirilla, kuten muillakaan roduilla tietääkseni, ei ole kunnollista käsitystä lihapalojen kypsymisajoista, sen piti välillä tuijottaa minua kiinteän kysyvästi. Ihan sama mitä vastasin, sen häntä alkoi heilua aivan vimmatusti heti, kun noteerasin kuumotuksensa. Kävipä tämä samainen karvakaveri myös laskemassa jäistä mäkeä kyljellään. Minua nauratti.

p.s. Dubletissa pitkästä aikaa uutta. Tällä kertaa vaihdoimme Katin kanssa osia.

J ∗ O ∗ Y ∗ E ∗ U ∗ X *** N ∗ O ∗ E ∗ L

2010-12-24T21:04:00.014+02:00

Itsekseni täällä nautiskelen kaikesta yksinkertaisen nätistä ja herkullisesta. Nyt minulla on joulu, jollaista olen monesti ajatellut – omassa kotona, aivan rauhassa ilman yhtään minkäänlaista hötäkkää, miellyttämisentarvetta tai paineentunnetta. Soittimessa mielimusiikkia, juuri nyt Midlakea, välillä kirja kourassa, jossain välissä kamerakin, marokontarjottimella överimäärä herkkuja. Paljoakaan ennakkovamisteluita en ehtinyt tehdä, eikä tarvinnutkaan, mutta nyt alkoi tehdä mieli kaivella hieman joulukoristeita. Polvi on pirun kipeä, mutta mielessä niin paljon onnellisuutta. Olen saanut monta ihanaa lahjaakin. Parhaat ystäväni ja rakkaimpani ovat hemmotelleet minua vallan.

***

I'm enjoying just of the simplest and the most delicious pleasures and wintry beauty, this time alone, well only with my dearest Zappa, but being glad to say that happily -almost- alone. Listening fancy music, at the moment Midlake and decorating my little home a bit.

hi!

2010-12-22T10:54:00.000+02:00

my yule hues

2010-12-20T13:00:00.008+02:00

Jouluviikkoni alkaa kynttiläloimolla, vadelmarahkalla ja minut kerrassaan tenhoavalla Mississipin bluesilla.

***

My Christmas week starts with cozy candle light, raspberry-quark-mousse and enchanting Mississippi blues.

such a dusky day - on hitsin hämärää

2010-12-19T14:59:00.000+02:00

And I polished my silverware.

~~~

Ja minä kiillotin pöytähopeani.

monenlaista

2010-12-19T01:41:00.003+02:00

Hiljaisempana mietteissä. Välillä taas nauruun purskahtaen, ja itkuun kans. Todella hyvässä seurassa. Kiitosmielellä.

Monimuotosssii.

green ones

2010-12-17T14:01:00.005+02:00

*Todella huonosti nukuttu viime yö ja huonounisuuden pahentama reumakipu.
*Joulupostia laatikossa, jee, ei laskuja.
*Kovassa käytössä: puhelin, kamera, sauvasekoitin ja oma mieluisa MacBook, pyykkikonekin.
*Palvelunumeroita, joista ei vastata.
*Jouluruoan miettimistä – jos tänä vuonna kokeilisi köyhän portugalilaisen juhlaruokaa.
*Ideoita, joiden toteuttamiseksi olisi hyvä ensin siivota perusteellisesti.
*Hyvä kahvi.
*Viikkopöllöys.
*Vihreä ei ole helppo väri.
*Illalla elokuva, joka kiehtonee ja aiheuttanee kuvotuksen. Ei ihan vieras pätkä, vaikka olenkin vältettyt näitä.

in skåne

2010-12-17T13:58:00.022+02:00

What an adorable Swedish home!

warm

2010-12-15T11:50:00.002+02:00

she loves winter

2010-12-14T19:15:00.013+02:00

And I love her.

pimento

2010-12-14T01:14:00.003+02:00

On ollut: Nettipimento. Luonnonvalopimento. Terveyspimento. Kamerapimento. Aika huonoja yhdyssanoja keksin. Pimento.

Minun mieleni on kuitenkin valoisa ja lämmin.

wishing a cheerful weekend to you too

2010-12-10T15:22:00.012+02:00

Aamukahvilla ajattelin taas ainaista mantraani, että vähärahaisuus ei estä kaunistelua, kyse on monesti valinnoista ja viitseliäisyydestä. Laitoin mehun mieluisimpaan lasiini, ostin kunnon maitoa kahviini (se maksanee saman verran kuin luihu, ja minä kallistun terveysasioissa sopivaan balanssiin kovien ja pehmeiden rasvojen osalta), jonka keitin ajatuksella ja join sen kauniista kupista silitetyn pöytäliinan päällä ensin raivattuani rumat mainospostit sun muut näköpiiristä. Ei kovin ihmeellistä. En silti ajattele, että kaikkien pitäisi somistella arkirutiineitaan, itselleni se sellainen on vaan luontevaa ja mielekästä toimintaa.

Minulla on käynyt ihan hyvä tuuri myös ikkunanäkymien suhteen. Totuuden nimissä ihan pelkkää tuuria tämä ei ole, sillä minä käytin mahdollisuuteni nirsoilla ja etsiä sopivaa silloin, kun tänne muutin. Siitä tulee pian kaksi vuotta. Sitäkin olen miettinyt. Oravat, toisinaan aika mielipuoliset, loikkivat alinomaa pihapuissa, siitäkin tulee jotenkin kiva tunne. Ja taustalla soi hyvät biisit. Se tekee paljon! Eikä kynttilöitäkään voi väheksyä. Aika etuoikeutettua vähärahaisuutta tämä.

Olen ollut tänä vuonna kahden vaiheilla, kaivaako joulokoristeita ollenkaan esiin. Kaikenlainen koristelu on alkanut tuntua jotensakin vähän joutavalta, turhalta minulle siis. Tai jotenkin tarpeettomalta tällä hetkellä. Tänään kuitenkin pikkuisen raotin tilpehöörilaatikkoa. Kaivoin alkuun sieltä yhden peltitähden. Jään miettimään loppuja – mieli voi ja saa muuttua. Viiman pihaan viskaama jäkälainen lehtikuusen oksa ilahdutti, toin sen sisälle, pöytään, vanhaan mehupulloon. Nätti. Olen ihan varma, että jonain päivänä vien kaikki nämä risut pihalle, puhahdan itselleni ja pidän taukoa tästäkin "keräilystä".

Sain tuliaisia Pariisista, Milk Deco:n. Ei hullumpaa. Mutta nyt täytyy jo kiitää suihkuun. Tänne lähden kokoustamaan ja herkuttelemaan.

Hyvää ja kaunista viikonloppua!

* toiseksi alimman yksityiskohtakuvan nappasin uusimmasta Australian Vogue Livingistä, kun siinä on himottavan hieno peili ja muutenkin mukavan eklektinen meininki.

sssss

2010-12-10T00:40:00.009+02:00

Having snowsnowsnow, arthritis pain but still pure, sweet gratification here!

katsotaan

2010-12-08T11:58:00.003+02:00

Kehoitan ja innostan kaikkia katsomaan tämän. Itse katselen sitä ylpeydesta melkein pakahtuen. Rakkaudella.

Kokeilussa kuvat jättikoossa. Katsotaan nyt.

Myöhemmin: Nuo jättikuvat näyttivät niin hirmuisilta, että päätin laittaa se takaisin totuttuun kokoon. Kokokokeilut jatkunevat.

snowy

2010-12-08T07:17:00.000+02:00

such a happy weekend

2010-12-07T01:57:00.000+02:00

harmaanaama

2010-12-04T09:11:00.012+02:00

Tämä viikko on mennyt, kuten ounastelinkin, pienessä kiireessä ja jälkitautisissa tunnelmissa. Väsyttää. Eilen tavaratalossa kemikaalionainen, joka oli päättänyt pakkeloida luomensa paksusti aika kirkkaan sinisellä, mainitsi minulle väsyneen näköisestä naamataulustani. En silti hurahtanut ihmeseerumeihin (houkutti kyllä). Vähän pidempi viikonloppu tulee tarpeeseen. Tänään vielä vähän töitä ja sitten makoilen tyytyväisenä kirjan kanssa, herkuttelen, siivoilen jos huvittaa ja seurustelen kevyesti hyvien tyyppien kanssa. Pari uutta hyvää lehteäkin on hankittuna. Toki kynttilöitä polttelen myös.

Ja jos jaksan – JOS – ompelen olohuoneeseen uudet mustavalkoiset gingham-verhot. Vuoritan ne ihanan kahisevalla tiiviillä puuvillalla, koska ikkunasta vetää.

2010-12-02T17:54:00.008+02:00

Vapaapäivä, se meni nukkuessa. Pää oli heti aamusta alkaen kuin venäläinen lasinen antiikkijoulupallo, niin hauras, ajatuksestakin säröille risahteleva. Mutta eipä nukkuminen paljoakaan harmita. Päänsärky lähti ja kävin miehen kanssa matkalla ihmeellisessa kaupungissa, jossa oli todella kapeat kadut, hillittömän paljon lunta, valoisa ja ihmeen turvallinen tunnelma ja – AH! – sympaattinen ja nätti kahvila, niin ja joka kulmalla rakennustelineitä, joilla keikkui hyväntuulisia raksamiehiä. Selailimme kahvilassa kuvakirjaa Rauli Aarre Tapani "Badding" Somerjoesta. Ajoimme kaupungista pois kuplavolkkarilla. Olimme onnellisia, niin kuin olemmekin. Herättyäni söin pari mandariinia, join teen ja tein tämän postin. Ajattelin mennä vähän ulos, kauppaan. Miehen tuomat kukat eivät näytä lakastumisen merkkejä vielä juurikaan. Mies on ihana, ihanampi, ihanin! Ja minä vähän höpö. Vaan saahan sitä olla.

Nyt taas rokki soi.

tauti takana

2010-11-30T08:54:00.000+02:00

Menot ja meiningit vievät taas. Pikapostiviikkoja tiedossa, taukopäiviäkin. Mutta kuvausinto olisi nyt kohdillaan.

hyvää menoa

2010-11-27T13:58:00.004+02:00

Saattelin hetki sitten ihanan vieraan bussille. Hannan. Tapasimme ensimmäistä kertaa eilen Stockan kellon alla ja siitä käppäilimme Punavuoreen päin ja katselimme pienen siivun kaupunkia ankarassa viimassa, kahvikaupassa poikkesimme ja sen semmoista, ja juttu luisti juuri niinkuin pitääkin. Ja kuin tilauksesta - tiedättehän kun vieraalle aina haluttaisi näyttää jotain sympaattista ja viehättäävää kotikaupungistaan – saimme täydellisen hurmaavan wanhan ratikan, siellä oli sellaiset ûber-söpöt himmeät hehkulamputkin, valo ihan kuin vanhemmanpuoleisesta elokuvasta. Illalla simppeliä ruokaa ja juomaa ja, ah, lisää niin mukavaa juttelua. Zappakin nautti tilanteesta.

Nyt tässä vähän tiskailen ja laittelen hyvät herkut rakastetulle. Hän saa pizzan lisäksi luvatun siivun eilisestä mutakakusta. Ja pusun, monta. Meillä molemmilla on paljon tukkaa.

Illallakin tapahtuu. Doom-keikka, Electric Wizard Nosturissa. Tykkään uudenlaisista tilanteista. Vaikka en missään heavy-musiikissa ihan kotona olekaan, niin tuo painostavan hidas tempo minua viehättää. Jännää!

ja taas mainostetaan

2010-11-25T13:17:00.016+02:00

Aamupäiväkävelyltä palatessani meinasin kävellä postilaatikon ohi, tai en mitään meinannut, vaan ihan talssin reippaasti ajatuksissani ohi. Rastas vissiin mielessäni, no kuiva ja puhdas nenäliina ainakin. Kotiavainta taskusta kaivaessa jäin kuitenkin miettimään, että jotain unohtui. Rämmin takaisin laatikolle – ja kas, Toastin Joulu! – katalogi, jota en ollut osannut edes odottaa. Eikä yhtään laskua, hyvä. Jäykkäjalasta huolimatta vinttauduin portaat ylös varsin vauhdikkaasti. Moikkasin naapurin vähän huolimattomasti postipinkka kainalossani, onneksi ei useinkaan tarvitse jäädä jaarittelemaan (tämä ei entisessä kodissa olisi onnistunut, silloinen naapuri oli oikea verenimijä ja minä aivan liian kiltti), huomioin kuitenkin tyylikkään duffelinsa.

Ja taas minua melkein nolottaa, mutta samalla riemastuttaa ja innostaa, tämä Toast siis. Riemastuttaa. Mutta tämän hehkutus vähän mietityttää. Onhan tämä jo ihan tuttu juttu, mutta minä en vaan kyllästy. Tässä on jouluestetiikat niin kohdillaan. Olen vähän väliä tuijottanut noita kuvia kovasti ihastellen.

Ja muutenkin on tunnelmissani kehumista. No on jo aikakin! Illaksi on hyvää tiedossa rakkaimman ja yhden uuden ihmisen kanssa.

2010-11-24T20:48:00.003+02:00

Tänään oli:

~parempi aamuolo

~mustarastaan mysteeri omenapuussa

~kahvihetki ja teehetki ja teehetki jjjaa teehetki

~terveempi vointi viheliäisenä paukkaavasta yskästä huolimatta

~Haruki Murakami

~kahden maistuvaisen vuokaleivän leivonta

~tuoksu (hui, kirjoitin ensin virheellisesti että tuksu!)

~Pispalan tädiltä saadun järkälemäisen jugend-kirjan selailutuokio

~piinaava suklaanhimo ja liian kylmä Fazerin Sininen

~mieheltä saadun täydellisen kukkakimpun huoltotoimenpiteet

~samat kynttilät kuin eilenkin

~raha-ahdinko

~ihan jumalaton viima ja väärät käsineet

from my shitty pocket camera

2010-11-23T21:10:00.004+02:00

A SONG

much better day

2010-11-21T23:43:00.007+02:00

Päivän tapahtumat johtivatkin siihen, että tänään nukahdan niin kovin onnellisena. Taudin oireetkin pikkuisen kai lempenemässä.

Mulla on ainakin yksi todella suurenmoinen onnen aihe.

Ja sitten tätä kuuntelin.

oon

2010-11-20T21:11:00.006+02:00

~niin pahalla tuulella, etten jaksa ku ranskalaisia viivoja ja huolimatonta kirjoitusta

~itkeny ja nukkunu

~ja syöny eilistä linssikeittoa, joka on kyllä hyvää, maustunutta, mutta silti siinä on eilisen ruoan surullinen tunnelma. Piristin sitä, tai siis itseäni, murentamalla vuohenjuustoa joukkoon.

~nähny epätodellisia unia ja hikoillu

~levänny eri paikassa ku normaalisti ja siinä oli hyvä valo ja muutenkin mukavampi

~ikävöiny

~pyykänny neljä koneellista

Röhä on labiili.

keskeneräinen ajatus

2010-11-19T22:38:00.011+02:00

En oikein osaa sanoa, millainen on suhteeni kuvaan. Tai osaisin minä jotain pintapuolista. Halukas se ainakin on. Siihen nähden, kuinka tärkeitä kuvat minulle ovat, en osaa kunnollisen analyyttisesti selvittää itselleni tuota taikaa, mikä kuvissa minua vetää puoleensa. Ehkä ei tarvitsekaan.

Minulla on vahva visuaalinen muisti. Se on tärkeä juttu minulle. Se mitä verkkokalvoilleni heijastuu, jää helposti mieleeni. Tai ehkä minulla on vain tapanani jäädä katsomaan jotain juttua hetken verran pidempään. Ympärilläni liikkuu, mutta mieleni tallentaa still-kuvia. Voi tietenkin olla, että monen mielestä näen ja muistan epäolennaisen. Itselleni ne mieleenpainuvat näkymät ovat kuitenkin järkeenkäypiä, ja jos ei järkeen, niin tunteeseen ainakin. Se monesti riittää.

Katselen ahnaasti ja mielestäni aika tarkastikin, vaan en mitenkään tietoisesti paina asioita mieleeni, ne vain tallentuvat sinne. Näinhän se menee. Mutta sitten taas, eihän sitä kaikkea näkemäänsä muista. En tarkoita, että minulla olisi mitään erityisiä näkijän kykyjä. Juuri nyt toivoisin, että olisi! Minä olen nimittäin laittanut huulirasvan täällä johonkin, ja nyt huuleni huutavat voitelua, mutta en kykene millään kaivamaan muistini sopukoista sitä näkymää, kun Skottilaisen viskihuulirasvapurkkini laskin johonkin käsistäni. Jos minulla olisi autistisen tarkka näkömuisti tätä sietämätöntö huulien kirvellystä en kaiketi joutui nyt kärsimään.