successful day

At the same time I've been relaxed and efficient today. No hastiness, no compulsions, no stress but only some little accomplishments I made in good mood. It's peculiar how some days feel to flow off so quickly that you have no time to do anything, and some days are generous enough and gives you opportunity to enjoy your achievements. Today I found time to browse magazines and eat well, visit my friend and take a long walk with my darlings, I cleaned a little our apartment and finished off a topstiched Toile de Jouy -cushion cover and did some progress to my new brownish quilt I started to sew yesterday.

I love quilts, especially hand stitched ones. A few years ago I made that red-and-white gingham check quilt with pom-poms and it's so lovely, warm and pretty. Yesterday evening I got an idea to use two of my brownish batiste fabrics to make a new quilt. Now it's only waiting the topstitching and I will topstitch it by hand using running stitch. It's really quite a big job but the result will be more elegant and old-days-stylish than using a sewing machine. Actually the cushion cover's sewing machine stitching is too boring and monotonous, I think.





Tehokas sunnuntai, aikaansaannoksia ja lepoa tasapuolisesti. Lepoa: lehtien selailu ja herkuttelu, pitkä metsälenkki ja kyläily. Niin ja joulupallojen tuijottelu ajatukset jossain ihan muussa kuin joulussa. Tehokkuutta: siivoilu ja jouluisen tyynyn viimeistely ja tikkitäkin ompelua. Miten joinakin päivinä tuntuu, ettei ehdi mitään ja taas toisina tuntuu aikaa riittävän kaikenlaiseen? Tänään aika oli puolellani, ehdin hyvin ja rauhassa tehdä kaikenlaista. Sain nukkuakin pitkään.

Puuvillaiset täkit ovat minusta ihanan kotoisia. Punaisen ruututäkin tein muutama vuosi sitten. Viime viikolla aloitin tikatun tyynyt ompelemisen punakuviollisesta Toile de Jouy -kankaasta ja tänään sain sen valmiiksi. Tuollainen iloisen punainen on oikeastaan aina kuulunut suosikkiväreihini, mutta nyt kun katselen peittoa ja tyynyä, tuntuu kuin olisin kyllästymässä punaiseen. Tai kyllä tuo punainen on minusta edelleen soma ja ihana väri, mutta ehkä kotiini tahdon nyt jotain muuta. Eilisiltana sain ajatuksen uudesta täkistä ja koska kangasvarastoni on laajanlainen, löysin kaiken tarpeellisen vanua myöten täkin tekoa varten. Nyt täkki onkin tikkausta vaille valmis, tosin tikkaushan se suurin urakka täkin tekemisessä onkin. Ajattelin tehdä sen käsin etupistoilla. Tyynyn tikkasin koneella, ja siitä tuli mielestäni liian siisti ja hengetön. Katsotaan millaisen selkäkivun ja kyllästymisen tunteen onnistun saamaan käsin tikkaamisessa! Ainakaan liian huolellinen en aio siinä olla.

december light - joulukuun valoa

Just a little moment when sun shined today. To celebrate that moment I enjoyed a big cup of tea and a cinnamon bun and lighted all the candles. The bright moment didn't last so very long, but it was enough to make me glad.

Aamupäiväteetä ja kanelipullaa siistissä keittiössä ja pitkään kaivatun auringon valossa oli hienoutta. Vaikka yksikseni olinkin, laitoin kynttilät palamaan juhlahetken kunniaksi ja vain ihastelin valoa. Aurinkohetki oli lyhyt, mutta antoisa.

Mokomat pilvet taisivat muistaa, että tänään vietetään Lucian päivää sekä esikristillisesti keskitalven valon juhlaa, ja luopuivat hetkeksi pääroolistaan.

lapsuusmeemi

Tänään olin töiden jälkeen niin uupunut, että jätin kotihommat suosiolla, ja keskityin vain huvittelupuuhiin. Violetin blogista löysin mitä mainioimman meemin, jonka avulla nyt sukellan lapsuusmuistoihin.

1. KAMPA
Toisen kouluvuoden loputtua sain mennä yksinäni kampaamoon. Kampaaja oli juuri saanut ideoita uusista muotivirtauksista, joihin kuului hänen sanojensa mukaan risainen, erittäin lyhyt etutukka. Enhän minä pieni tyttö uskaltanut panna vastaankaan, ja taisin kyllä oikeasti luulla, että kun muodikkuudesta puhuttiin, sen täytyisi olla jotain hienoa. Kampaaja oli varmaan ihastunut Ziggy Stardustiin. Purskahdin itkuun, kun kampaamon oven laitoin kiinni. Sievä polkkatukkani oli yhtäkkiä kuin lasten parturileikkien lopputulos. En suostunut enää koskaan menemään tuolle kampaajalle. Vieläkin puistattaa, jos kävelen sen paikan ohi, jossa kampaamo sijaitsi. Häpesin koko kesän älyttömäksi nyittyjä etuhiuksiani! Yritin kammata veteen kastetulla kammalla pystytykkaani matalaksi huonoin tuloksin.

2. LINTU
Olisinko ollut 12-vuotias, kun pian kesäloman alkamisen jälkeen eräänä aamuna heräsin pamahdukseen. Singahdin sängystä ylös ja kipitin pihalle katsomaan mikä ikkunaani jymähti. Varishan se pihalla pötkötti, pää vielä pökerryksissä moisesta tällistä. Eläinten ystävänä sitä sitten varovasti tutkailin ja vettäkin tarjosin. Varis leimaantui minuun ja oli kaverini koko kesän. Nimekseen se sai Kallen, mitäpä muutakaan. Naapuruston pojat olivat Kallen jo varmaan kesyttäneet, kun se oli alusta alkaen niin tottunut ihmisiin. Oi, se oli hauska kesä variksen kanssa! Linnun lopuksi koitui isäni pyssy, koska hermothan aikuisväellä meni Kallen sotkemiseen ja metelöintiin.

3. MERI
Jo lapsena ymmärsin meren hienouden. Olen ollut varsinainen vesieläjä ihan pienestä saakka, ja ah, autuutta, kun lapsuuden kesinä ajelimme sisämaasta meren rantaan, lähinnä Kalajoelle. Kaikkein mahtavinta oli, kun pääsimme Vattajalle! Kun ajattelen lapsuuden kesiä, merenrantareissut muistuvat mieleen erityisen hohdokkaina - aurinko, leikkiminen ja uiminen väsyksiin saakka, eväät, eksoottisuus, viltti kuumalla hiekalla, avojaloin...

4. KITARA
Yläasteen musiikin maikalla ei ollut auktoriteetin ripaustakaan. Ja kun peruskoululuokkani oli kuulemma kauhein opettajamuistiin, saatatte varmaan kuvitella sen metakan mikä musiikkiluokassa syntyi, kun hullut saivat (tai siis ottivat) kitarat ja muut vehkeet käyttöönsä! Luultavasti kenelläkään ei ollut aikomusta opetella soittamaan, tai ainakaan niillä jotka sitä meuhkaa pitivät. Me nössöt vain odotimme tunnin loppumista. Olisin kyllä tahtonut oppia edes jotain musiikista, mutta haaveeksi jäi. Mielikuva yläasteen musiikkitunneilta ovat vain migreeni ja öö, migreeni.

5. KELLO
Mummolan kaappikello, joka kumahteli aina arvokkasti. Sen tikityskin muistutti ajan kulusta. Ostin vasta uuden seinakellon keittiöön, joka myös tikittää aika isosti. Heti tuli mummola mieleen.

6. OKSENTAMINEN
Jännittävä matka Piippolaan hyvän ystävän, Maaritin, mummolaan. Jo menomatkalla piti pysähtyä minun oksentamisen takia. Olin syönyt juuri ennen lähtöä monta lautasellista mustikkapuuroa, lapsuuteni suurinta herkkua, no en kuvaile lopputulosta tarkemmin. Reissu oli ihan huippu kuitenkin! Kun muistelen Maaritin mummolaa, piirtyy vieläkin mieleeni se ihana valo, joka tuolla vanhassa talossa illalla oli. Olisipa hienoa nähdä tuo talo vielä joskus.

7. MUMMO
Sijaisisäni äitiä ikävöin, hän oli lämmin ja elegantti mummo. Ihailun kohde, joka neuloi aina kauneimmat sukat ja lapaset ja tarjosi herkkuja konditoriasta. Osasi hän itsekin leipoa hienosti, mutta minuun, maaalaistyttöön, teki vaikutuksen oikeat kondiittorilta ostetut herkut.. Sijaisäitini äiti oli vielä terveenä olleessaan oikea mummojen perikuva, hänen luokseen oli aina ihanaa mennä kylään. Biologisen isän äiti oli hyvin sairas, aina vuoteessa, mutta ymmärsi minua mielestäni erityisen hyvin. Häntä oli hiukan pelottava lähestyä sairasvuoteelle, mutta kun hänen lähelleen pääsi, tulikin jo hyvä olo. Hän antoi minulle aarteen, kultamaalatun saksanseisojapatsaan! Biologisen äitini äiti on skitsofreenikko, olen tavannut hänet vain kerran, ja viime aikoina olen alkanut puntaroida yhteydenoton mahdollisuutta.

8. KIRJA
Punakantinen, paksu Grimmin sadut - ensimmäinen omalla kirjastokortilla lainattu opus. Halusin myös itse kantaa sen kotiin, ja se painoi repussa ihan älyttömästi. Silloin olin 6v. Ronja Ryövärintytär 9-vuotiaan flunssalukemisena. Veljeni Leijonamieltä luin oikein alleviivaten ja huomiota oranssilla tussilla marginaaliin tehden 8-vuotiaana. Saariston lapset - haaveilin sellaisesta elämästä ja taidan haaveilla vieläkin. Anna-kirjat - pakomatka tylsistä kesälomapäivistä ihanaan, mielikuvitusta kiihottavaan maailmaan. Viisikot - sukellus brittiläiseen eväskultturiin ja siinä sivussa kaikkeen hauskaan ja jännittävään, mutta ne eväät ja jäätelökärryt muistan parhaiten. Oi, näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon! Vieläkin muistan lapsuuden kirjojen mieleen tuomat mielikuvat ja ne hetket, joissa kirjoja luin.

9. PIPO
Mielelläni puin päähäni.

10. MATEMATIIKKA
Vastustin. Ajattelin, että se on oikeasti keksitty ihmisparkojen kiusaamiseksi.

11. METSÄ
Ehkä tärkein paikka lapsuudessa. Ehtymätön inspiraationlähde mitä hienoimpiin leikkeihin. Metsää tahtoisin tarjota omillekin lapsille, jos niitä saan.

12.UKKONEN
Löytö isän levyhyllystä, Simon and Garfunkelin levy. Harmitti vetää töpseli pois pistokkeesta, kun olisi haluttanut kuunnella uutta, kiinnostavaa musiikkia. Lapsuuden ukkosia muistellessa päässä soi myös Fredin Kolmatta linjaa takaisin. Jostain syystä ukkosesta tulee mieleen erilaisia biisejä.

13. HIUKSET
Ensimmäisen luokan ensimmäisenä koulupäivänä, pari pulpettia taaksepäin omastani viereisellä rivillä istui Riikka, jolla oli paksut palmikkorinkilät korvien päällä. Ne olivat minusta niin hienot, että minun piti vähän väliä kääntyä katsomaan niitä.

14. VELI
Minulla on tärkeä ja rakas veli, jonka kanssa me ei juuri koskaan tapeltu, eikä tapella muuten vieläkään. Veljen kanssa oli mahtavaa leikkiä roolivaateleikkejä ja levyraatia ja valmistella teatteriesityksiä vanhemmille.Veljen kanssa rakensimme hienoja muovailuvahamaailmoja ja legoilla leikkiminen sai meidät aivan hurmioon. Veljeni haaveili isona ostavansa Rolls Roycen, ja se oli minusta aivan naurettava idea. Minä haavelin Jaguarista, ja se oli minusta aivan järkevää.

15. IKKUNA
Rauli Badding Somerjoen Ikkunaprinsessa.

16. KALENTERI
Teininä oli hienoa alkaa käyttämään kalenteria. Taisin saada ensimmäisen joululahjaksi, ja voi sitä hienoa tunnetta, kun sai siirtyä muiden kalenteria käyttävien, isojen ihmisten joukkoon.

17. PUURO
Isän keittämä joka arkiaamuinen kaurapuuro oli hyvää, se oli hänen bravuurinsa. Äiti sai kaurapuurosta aikaan liimaa. Mutta äiti taas oli marja ja -hedelmäpuurojen ekspertti. Meillä syötiin hurjan paljon erilaisia puuroja, jotka olivat tosi maistuvia. Mustikkapuuroa, aprikoosipuuroa, puolukka-omenapuuroa, vispipuuroa, ruispuuroa, uunipuuroa, mannapuuroa, suklaapuuroa...

18. NENÄLIINA
Teininä nenästäni vuoti vähän väliä verta, joten kanniskelin aina mukanani huomattavaa määrää nenäliinoja.

19. KYNSILAKKA
Äiti käytti väritöntä tai aivan haalean punaista, ja minä toivoin enemmän väriä.

20. TAULU
Kun olin alle kouluikäinen, meidän keittiön seinällä oli jonkinlaisena jäljennöksenä Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis. Olin varmaan ihan vauvasta asti tykännyt katsella sitä, koska se on aivan syöpynyt verkkokalvoilleni. Aina, kun näen siitä jonkin kuvan, oikein hätkähdän, että meidän keittiön taulu!

21. AUTO
Isän keltainen Volvo leopardi-istuimilla. Rakastin tuota autoa, ja olin pitkään isälle vihainen, kun vaihtoi sen vihreään Volvoon plyyshipenkeillä. Kun iltaisin katselin pimeälle taivaalle, näin kuinka keltainen Volvo lensi siellä.

22. JULISTE
Mä en muista omistaneeni yhtä ainutta julistetta! Kai mulla nyt jotain oli. Olin kyllä aika erilainen, nirppanokkateini, joka halusi tehdä kaiken toisin, joten ei kai mulla välttämättä mitään julisteita ollut.

23. SERKKU
Yksi tuntemattomaksi jääneistä serkuistani on lahjakas viulisti, joka ei koskaan tullut leikkimään meidän kanssa, vaan aina soitti tai teki harjoituksia. Hänen huoneeseenkaan en koskaan uskaltanut mennä. Hän oli poika toisenlaisesta maailmasta, jonka näkemistä sukujuhlissa jännitin kovasti. Kaamein tilanne oli se, jos vanhemmat patistivat meidät lapset/nuoret samaan huoneeseen siinä luulossa, että me siellä leikkisimme. Ei, sen serkun kanssa ei leikitty, vaan mulkoiltiin noloina ja odotettiin ajankuluvaksi ja kutsua kahvipöytään.

Suururakasta voipuneena en osaa nyt haastaa ketään tähän meemiin, joten Violetin tavoin totean, vastatkoon ken haluaa! Listaan kuuluu kai lisätä aina yksi kohta lisää.

morning colours - aamuvärit

Autumny colours are especially enchanting in the morning time. All the frosty and muted shades appeals to me very much: brown in its numerous shades, blueish grey, muted yellow, pale pink, frosty lilac, bright green... I'm happy that my dog conducts me to the forest every morning.



Syksyn värit ovat kauneimmillaan aamuisin. Ruskeata monissa sävyissä, siniharmaata, murrettua keltaista, vaaleanpunaista, elefantin lilaa, hailakkaa vihreää... Huurre viilentää värit miellyttäviksi. On hyvä, että koira vie minut joka aamu metsään.

verla

A few weeks ago I made a day trip to Verla Mill Museum. It is an old board factory ( in the factory board was produced from 1872 to 1964). What a likeable factory it was! You might think that what an odd woman I am praising the board factory, but I was really impressed by the mood of the place and its environment. Old factories are so thrilling. I can only imagine how hard and even dangerous it was to work in the factory in the old days. On the other hand community of workers was familylike and people was proud of their work. Museum guide told that workers of Verla was usually so keen to carry on their work in the factory that they didn't want to retire at all. Visiting in the museum strenghtened my admiration toward old board products :) Well, I collect vintage boxes and cases.

Here is some photos of Verla Mill Museum. In upper pic it is a facade of the factory, great factory architecture from the 19th century. Next one is a recidence of a factory owner. That was also very charming house. Below it here is a detail of verandah glasses, very pretty glass indeed. And then here is raw material of board, blocks of spruce. And below it, sheets of board. The last one is my favourite corner of the factory, room of a board master. It was so cozy little office!

Tässä vielä yksi museomuisto kesän retkiltä koto-Suomessa, Verlan tehdasmuseo. Verla on kylä Kymenlaaksossa ja kylässä on vanha Verlan pahvitehdas (pahvia tehtaassa tehtiin vuodesta 1872 vuoteen 1964). Kuinka tehdas voi ollakaan näin sympaattinen! Tuntuu ihan hassulta hehkuttaa pahvitehdasta, mutta Verlan pahvitehdas kyllä ansaitsee kaiken hehkutuksen. Niin hieno se oli, ja täynnä kiinnostavaa katseltavaa. Opastetulla kierroksella esiteltiin pahvin valmistusta ja samalla mieleen piirtyi mielikuva entisajan työyhteisöstä ja myös siitä kuinka hurjan raskasta työtä pahvin valmistaminen on tuolloin ollut. Jos muutenkin ihailen vanhoja pahvirasioita, tehdasmuseoon tutustumisen jälkeen tajuan millainen työmäärä sellaisen rasian takana piilee.

Kuvista ylimmäisessä on tehtaan ulkoseinää, hienoa tehdasarkkitehtuuria 1800-luvun lopulta. Sen alla on tehtaanjohtajan kartano, joka seisoo auktoriteettina tehtaan vieressä. Kaunis lasi on tehtaanjohtajan verannan ikkunasta. Kuoritut kuusipölkyt odottavat pääsevänsä pahviksi taitavien, sitkeiden ja vahvojen pahvintekijöiden käsissä. Alemmissa kärryissä on Verlan arvostettua puupahvia. Ja, ah, alimmaisin kuva on suosikkini - pahvimestarin työhuone.

baby blue jacket

Yesterday I sewed a woollen jacket for myself. My man, well he is a carpenter, made wooden buttons for the jacket. Leavings of fabric I used for a brooch.






Ompelin eilen itselleni uuden syysjakun mieluisen vaaleansinisestä villakankaasta. Puunapit teki mieheni, puuseppä kun on. Kankaan rippeistä syntyi rintarossi.

bonjour de luxembourg!

Just now I'm visiting in Luxembourg. At sunday I had a wonderful day in Belgium in a town called Arlon. There was a really nice brocante (antique/flea market) . In the pictures there is my purchases. And can you imagine, I spend only 30euros for a soup tureen, an oval platter, old spools of thread and lovely candy cones!




There was so many lovely pieces of furniture in brocante. For examble this tiny cabinet. Sometimes it would be nice to take a trip to the brocante with a pickup. I almost cried for a lovely old white wardrobe. It would have been just fine for us and it was really cheap!




Terveiset Luxemburgista! Olemme mieheni siskon luona kylässä. Juuri nyt on pieni hetki aikaa postata. Kävimme sunnuntaina Belgian Arlonissa mahtavilla antiikkimarkkinoilla/kirpputorilla. Kuvissa löydökseni: pitkään haaveissa ollut terriini, terriinin takana oleva paistivati, vanhoja lankarullia ja sievistäkin sievimmät makeistötteröt. Alimman kuvan pikkukaappia tosin en voinut ostaa, koska matkustamme lentokoneella. Mikä harmi, se oli aivan halpakin. Ostamatta jäi myös iso, valkoinen, vanha kaappi, jossa oli hienot, yksinkertaiset peiliovet ja hauskasti kaartuvat jalat. Kaappi maksoi vain 90 euroa! Miehenikin (joka yleensä välttää tavaran raahaamista matkoilta) harmitteli kaapin kohdalla.

Nuo markkinat ovat varsin kirjavat hintatasoltaan. Siellä on paljon ammattilaisantiikkikauppiaita, joilla on tietysti kohtuullisen kovat hinnat. Mutta enimmäkseen myyjät tuntuvat olevan tavallisia ihmisia, jotka myyvät kaikenlaista tavaraa ja enimmäkseen aika halvalla. Kulutin ostoksiini yhteensä 30 euroa! Suosittelen markkinoita suuresti! Ne pidetään Arlonissa kesäkuukausien jokaisena ensimmäisenä sunnuntaina. Tosin pakettiautolla sinne olisi järkevää mennä, jos aikoisi tosissaan ostoksia tehdä.

Mukavia kesäpäiviä sinne Suomeen!