


Sometimes it's wise and needed to deviate from daily routines. Yesterday I did. I enjoyed my café au lait and toasts in my bed. I took a longer morning stroll than normally with my darling furry friend before work and shooted november drizzle photos like a maniac (using not my own, but my darling friend
Jenny's camera). I also made a list of things I needed to remember, I normally never do. And I posted not only in my own blog, but also in lovely, talented
Shokoofeh's blog. And to be true, I feel really excited and happy with all these out-of-routines-things. Maybe I indulge myself by being out of those routines today too!
***
Toisinaan on tarpeen poiketa rutiineista. Eilen poikkesin, ja se teki hyvää! Herättyäni tarjoilin kahvit itselleni sänkyyn. Kirjoitin listan niistä asioista, joita päivän aikana täytyi saada tehtyä. Varasin aamulenkkeilyyn karvaturilaan kanssa tavallista enemmän aikaa ja samalla räiskin maanikon lailla valokuvia siitä kuinka marraskuu on harmaa ja tihuuttaa. Suihkasin töihin kamera edelleen kaulassani, ja kas, ihan uudenlainen juna vei minut töihin. Siksi niin tohkeissani niitä kuvia räiskin, koska minulla oli
Jennyn ihana kamera lainassa hetken. Kiitos! Tähän asti olen pyrkinyt kaikin tavoin kääntämään katseeni kaikkeen vähänkin hohdokkaampaan, suorastaan kieltäytynyt marraskuun maatuvista sävyistä, koittanut etsiä ilmavampia näkyjä, mutta nyt päätin katsoa suomalaiseen tapaan maahan. Pitkän päivän jälkeen huoahdin. Ladattuani kuvat Jennyn koneella - niin - sitäkään en tehnyt, kuten joka ilta, omalla koneellani, sain eteeni creme bruleen ja teen. Ja postasin. En omaan blogiini, vaan hurmaavan
Shokoofeh:n blogiin. Kun huristelin polkupyörällä kotiin, koukkasin vähän pidemmän kautta. Tykkäsin tästä epätavallisempien reittien päivästä hyvin paljon.