Hanki elämä! Voisi joku tokaista minulle. Olen nimittäin käyttänyt paljon energiaa järjestellessäni kirjahyllyjä esteettisen silmäni vaatimuksen mukaiseen järjestykseen. Olen siis vihdoin päässyt eroon Lundioista ja uudet hyllyt ovat olleet maalattuna jo jonkin tovin. Nauran aivan itselleni, sillä olen saanut päähänpinttymän, että kaikenkirjavat kirjat tekevät pienestä kodistamme sekavan näköisen ja harmoniaa halajava mieleni on jo pitkään kaivannut vaaleutta ja tilantuntua kotikoloomme. Niinpä olen kätkenyt epämieluisan värisiä kirjoja laatikoihin pikkulipastoon ovien taakse ja kelpuuttanut vain osan kirjoista uusiin hyllyihin. Hyllyyn pääsivät myös aina tarpeelliset käsityötarvikkeet ja inspiraatiokirjat, sekä muutamia itselleni mieluisia esineitä ja kuvia. Suuret kirjat ja ruskeat kirjat (huomatkaa erinomainen luokitus!) piileskelevät lukunurkkauksen nojatuolin takana. Tilantunnusta en tiedä, sekavahan tuo nurkkaus on edelleenkin, mutta nyt siellä on huomattavasti vähemmän huonoa tuulta aiheuttavia värejä ja tavaroita. Siitä olen vakuuttunut, että joskus haluan ainakin lasiovelliset kirjakaapit tai mikä parasta, erillisen kirjaston, jossa voisikin olla kaikenkirjava tunnelma.
14/02/2008
grand reorganizing
Get a life! Someone could shout to me. Since I've been using so much time and energy for reorganizing our new bookshelves. I was totally bored with too colourful and cluttered impression of old bookshelves. So I've been putting our book on different kind of boxes and a little class door cabinet which isn'n placed so centrally in our little apartment. In our new bookshelves I accepted only some novels and my craft books, and behind the chair there is big and brown book (oh dear, what a classification: big and brown books!). Also my craft supplies are in the shelves in pretty boxes and some meaningful and pretty items and pictures. Despite of my grand reorganizing shelves are still a bit cluttered but I'm much happier now.





Hanki elämä! Voisi joku tokaista minulle. Olen nimittäin käyttänyt paljon energiaa järjestellessäni kirjahyllyjä esteettisen silmäni vaatimuksen mukaiseen järjestykseen. Olen siis vihdoin päässyt eroon Lundioista ja uudet hyllyt ovat olleet maalattuna jo jonkin tovin. Nauran aivan itselleni, sillä olen saanut päähänpinttymän, että kaikenkirjavat kirjat tekevät pienestä kodistamme sekavan näköisen ja harmoniaa halajava mieleni on jo pitkään kaivannut vaaleutta ja tilantuntua kotikoloomme. Niinpä olen kätkenyt epämieluisan värisiä kirjoja laatikoihin pikkulipastoon ovien taakse ja kelpuuttanut vain osan kirjoista uusiin hyllyihin. Hyllyyn pääsivät myös aina tarpeelliset käsityötarvikkeet ja inspiraatiokirjat, sekä muutamia itselleni mieluisia esineitä ja kuvia. Suuret kirjat ja ruskeat kirjat (huomatkaa erinomainen luokitus!) piileskelevät lukunurkkauksen nojatuolin takana. Tilantunnusta en tiedä, sekavahan tuo nurkkaus on edelleenkin, mutta nyt siellä on huomattavasti vähemmän huonoa tuulta aiheuttavia värejä ja tavaroita. Siitä olen vakuuttunut, että joskus haluan ainakin lasiovelliset kirjakaapit tai mikä parasta, erillisen kirjaston, jossa voisikin olla kaikenkirjava tunnelma.
Hanki elämä! Voisi joku tokaista minulle. Olen nimittäin käyttänyt paljon energiaa järjestellessäni kirjahyllyjä esteettisen silmäni vaatimuksen mukaiseen järjestykseen. Olen siis vihdoin päässyt eroon Lundioista ja uudet hyllyt ovat olleet maalattuna jo jonkin tovin. Nauran aivan itselleni, sillä olen saanut päähänpinttymän, että kaikenkirjavat kirjat tekevät pienestä kodistamme sekavan näköisen ja harmoniaa halajava mieleni on jo pitkään kaivannut vaaleutta ja tilantuntua kotikoloomme. Niinpä olen kätkenyt epämieluisan värisiä kirjoja laatikoihin pikkulipastoon ovien taakse ja kelpuuttanut vain osan kirjoista uusiin hyllyihin. Hyllyyn pääsivät myös aina tarpeelliset käsityötarvikkeet ja inspiraatiokirjat, sekä muutamia itselleni mieluisia esineitä ja kuvia. Suuret kirjat ja ruskeat kirjat (huomatkaa erinomainen luokitus!) piileskelevät lukunurkkauksen nojatuolin takana. Tilantunnusta en tiedä, sekavahan tuo nurkkaus on edelleenkin, mutta nyt siellä on huomattavasti vähemmän huonoa tuulta aiheuttavia värejä ja tavaroita. Siitä olen vakuuttunut, että joskus haluan ainakin lasiovelliset kirjakaapit tai mikä parasta, erillisen kirjaston, jossa voisikin olla kaikenkirjava tunnelma.
12/02/2008
yellow breakfast
I'm a lover of late breakfast-time. If I have to wake up early I really can not eat more than a little bit yoghurt. Usually my workday starts at 12am so I can stimulate my appetite taking forest walk before my breakfast. Being so very tired lately I've started to eat lots of fruits and vegetables. Now my favourite piece of breakfast is smoothie, and not-so-very-healthy lemon curd toastes. At sunday I found a new recipe of lemon curd and it's so delicious! From morning walk I hurried my latest steps back home so I forgot to pick up a newspaper out of a mailbox, only lemon curd toastes flashed in my mind. Well, reading a coffeetable book and fancying a springly decoration and eating savoyry toastes fits me perfectly right now. (The book is Seasons of Cannon Falls' Celebrating Home)



Olen herkuttelija, erityisesti olen aamiaisherkuttelija. Suhteeni aamiaiseen on kahtalainen. Jos joudun heräämään aikaisin, en saata syödä jogurttia tuhdinpaa. Usein menen töihin vasta puolen päivän tienoilla, jolloin heti herättyäni minun ei tarvitse syödä. Kasvatan ruokahalua ulkoilemalla, metsälenkki koiran kanssa ennen aamiaista saa aikaan juuri sopivan ruokahalun. Väsymyksissäni olen alkanut suorastaan ahmia hedelmiä ja vihanneksia. Smoothiesta on tullut aamiaisherkku nro1. Viimeisin himotuksenkohteeni on, ei niin terveellinen, sitruunatahna. Aamulenkin viimeiset askeleet suorastaan kipitän nopsasti kotiin, jotta pääsen syömään sitruunatahnaleipiä. Tänään sitruunatahnaleipähaave sumensi ajatuksenjuoksuni, ja unohdin ottaa lehden postilaatikosta. En jaksanut palata, vaan poimin kirjahyllystä Seasons of Cannon Falls -kirjan Celebrating Home, ja haaveilin keväisestä sisustuksesta mussuttaessani herkkuleipiä.
Olen herkuttelija, erityisesti olen aamiaisherkuttelija. Suhteeni aamiaiseen on kahtalainen. Jos joudun heräämään aikaisin, en saata syödä jogurttia tuhdinpaa. Usein menen töihin vasta puolen päivän tienoilla, jolloin heti herättyäni minun ei tarvitse syödä. Kasvatan ruokahalua ulkoilemalla, metsälenkki koiran kanssa ennen aamiaista saa aikaan juuri sopivan ruokahalun. Väsymyksissäni olen alkanut suorastaan ahmia hedelmiä ja vihanneksia. Smoothiesta on tullut aamiaisherkku nro1. Viimeisin himotuksenkohteeni on, ei niin terveellinen, sitruunatahna. Aamulenkin viimeiset askeleet suorastaan kipitän nopsasti kotiin, jotta pääsen syömään sitruunatahnaleipiä. Tänään sitruunatahnaleipähaave sumensi ajatuksenjuoksuni, ja unohdin ottaa lehden postilaatikosta. En jaksanut palata, vaan poimin kirjahyllystä Seasons of Cannon Falls -kirjan Celebrating Home, ja haaveilin keväisestä sisustuksesta mussuttaessani herkkuleipiä.
10/02/2008
feeling tired - väsähtanyt
Last week was so backbreaking that I just about wasn't able to to do anything but sleep after working days. My painful joint inflammations and cheerless rainy weather have been very depressing. I wasn't even capable to blog last week :( Weekend elapsed lying in the bed and reading. Our sensible and lovely dog made company to me lying next to me nearly whole the weekend, at times caring for my aching toes sniffing and licking them gently. What a lovely, brown creature she is!
But something cozy and relaxing hobby I started, very slowly and without big aims. I started to cut patches. Old shirts will someday have a new life as a quilt. Now shirt button heaps are appearing odd places all around our little apartment. Well, I'll collect them when I'm more efficient than now.




Kulunut viikko oli, uuh, uuvuttava, mehut vei aivan. Harmillisesti en ole juurikaan jaksanut blogimaailmassa virkistäytyä työpäivien jälkeen. Taitaa pohjalla olla jonkinlainen kevätväsymys, ja lisäksi tämän viikon pitkät, hektiset työpäivät, ahdistavan kipeät nivelet ja säätilan masentavuus painavat mielen matalaksi. Viikonloppu kului torkkuessa ja lukiessa. Onneksi kultainen kumppanini huolehti muonapuolesta, kerrassaan hyvin huolehtikin! Neiti poro otti mielellään osaa lepohetkiin kanssani, tuo ruskea luontokappale tuottaa kyllä suuresti hyvää mieltä pelkällä olemassaolollaan. Liikuttavan huolehtivainenkin hän on - kun valitan kipeitä varpaitani hän nuuskii ja lipaisee niitä hellästi.
Jotain itseäni ilahduttavaa sain kuitenkin aloitettua; purin vanhoja paitoja ja aloin leikata niistä tilkkuja. Sopivasti ajatustyötä vaatimatonta ja leppoisaa puuhaa uuvahtaneelle, kun vain muistaa ilman tavoitteellisuuden painetta leikellä. Paidan nappeja lojuu joka paikassa sievinä röykkiöina. Keräilen ne parempaan talteen, kunhan jaksan. Paitatilkuista syntyy toivon mukaan sinisävyinen tilkkutäkki, mukaan pääsee myös kaupan kankaita sillä kaikkia paitojamme en aio purkaa. Otin esille muutamia kankaita sommittelumielessä. Herkästi kokonaisuudesta näyttäisi tulevan liiankin harmoninen. Jokin harmonian lempeästi rikkova elementti täytyisi kangasläjään keksiä. No, tällä tahdilla kestää kuitenkin jokunenkin tovi ennenkuin pääsen tilkkuja tosissaan sommittelemaan.
Ensi viikkokaan ei helppo ole, joten jos minua ei täällä näy, olen joko hikisenä raatamassa töissä tai naama tyynyssä höpöttämässä unissani. Eräänä yönä olin todennut, että "minä tässä köllöttelen tyytyväisenä kuin ranskanpottu."!
But something cozy and relaxing hobby I started, very slowly and without big aims. I started to cut patches. Old shirts will someday have a new life as a quilt. Now shirt button heaps are appearing odd places all around our little apartment. Well, I'll collect them when I'm more efficient than now.
Kulunut viikko oli, uuh, uuvuttava, mehut vei aivan. Harmillisesti en ole juurikaan jaksanut blogimaailmassa virkistäytyä työpäivien jälkeen. Taitaa pohjalla olla jonkinlainen kevätväsymys, ja lisäksi tämän viikon pitkät, hektiset työpäivät, ahdistavan kipeät nivelet ja säätilan masentavuus painavat mielen matalaksi. Viikonloppu kului torkkuessa ja lukiessa. Onneksi kultainen kumppanini huolehti muonapuolesta, kerrassaan hyvin huolehtikin! Neiti poro otti mielellään osaa lepohetkiin kanssani, tuo ruskea luontokappale tuottaa kyllä suuresti hyvää mieltä pelkällä olemassaolollaan. Liikuttavan huolehtivainenkin hän on - kun valitan kipeitä varpaitani hän nuuskii ja lipaisee niitä hellästi.
Jotain itseäni ilahduttavaa sain kuitenkin aloitettua; purin vanhoja paitoja ja aloin leikata niistä tilkkuja. Sopivasti ajatustyötä vaatimatonta ja leppoisaa puuhaa uuvahtaneelle, kun vain muistaa ilman tavoitteellisuuden painetta leikellä. Paidan nappeja lojuu joka paikassa sievinä röykkiöina. Keräilen ne parempaan talteen, kunhan jaksan. Paitatilkuista syntyy toivon mukaan sinisävyinen tilkkutäkki, mukaan pääsee myös kaupan kankaita sillä kaikkia paitojamme en aio purkaa. Otin esille muutamia kankaita sommittelumielessä. Herkästi kokonaisuudesta näyttäisi tulevan liiankin harmoninen. Jokin harmonian lempeästi rikkova elementti täytyisi kangasläjään keksiä. No, tällä tahdilla kestää kuitenkin jokunenkin tovi ennenkuin pääsen tilkkuja tosissaan sommittelemaan.
Ensi viikkokaan ei helppo ole, joten jos minua ei täällä näy, olen joko hikisenä raatamassa töissä tai naama tyynyssä höpöttämässä unissani. Eräänä yönä olin todennut, että "minä tässä köllöttelen tyytyväisenä kuin ranskanpottu."!
03/02/2008
tumbling - poroneidin hauskin harrastus
Our cute little creature loves ice and snow, as a Lapponian Herder she is. Her expression of snowlove usually slows up our morning walks since she can't be without tumbling on icy earth all the time. When weather is frosty our doggy girl's legs directs up more than down, I feel. Here are a few tumbles from morning walk today. Tumbling downhill is particularly funn!

Meidän luontokappale rakastaa lunta ja jäätä, porokoira kun on. Viilentävän onnen huvittavin ilmentymä on ainainen piehtarointi jäätyneessä maassa. Tuo poroneidin hupipuuha suorastaan hidastaa lenkkeilyä pakkasaamuina, sillä maahan täytyy heittäytyä usein, hyvin usein. Välillä tuntuu, että meidän koiran jalat osoittavat lenkillä useammin kohti taivasta kuin maata. Alamäkeen piehtarointi on erityisen hauskaa puuhaa - mäenlaskua tahdittaa sätkivät jalat ja riehakas murina.




Meidän luontokappale rakastaa lunta ja jäätä, porokoira kun on. Viilentävän onnen huvittavin ilmentymä on ainainen piehtarointi jäätyneessä maassa. Tuo poroneidin hupipuuha suorastaan hidastaa lenkkeilyä pakkasaamuina, sillä maahan täytyy heittäytyä usein, hyvin usein. Välillä tuntuu, että meidän koiran jalat osoittavat lenkillä useammin kohti taivasta kuin maata. Alamäkeen piehtarointi on erityisen hauskaa puuhaa - mäenlaskua tahdittaa sätkivät jalat ja riehakas murina.
02/02/2008
book happiness - kirjahykertelyä
Again I got a lovely mail! Our postman is really a warmhearted man, or, I'm a real overspending woman! These three books delighted me so much that it would be a shame to not to glorify them.
My dear friend Maria reminded me of Joelle Hoverson's Last-minute Patchwork and Quilted Gifts. And it really was worth of ordering. I made immediately a little bird of it. And an elephant is my next project-to-do. Very sweet and usable book!
Seasons of Cannon Falls' Celebrating Home - Decorating for the Holidays and Seasons was an impulse buing. I had never heard about it but it seemed to be very much my style, as a keen party preparing person I am. The book is just lovely, maybe more an interior book than a party preparing book, however I'm very pleased with it. Especially the colourscheme and layout please me a lot.
The last but not least is not-so-new but very beautiful book, At Home with White by Atlanta Bartlett. It gives me inspiration to redecorate our home a little. I'm not an all-must-be-white-person, but the freshness and airy feeling is my aim when I decorate our little home. And now when spring is coming this homemaking feeling is intensifying in my mind :)
Enjoy your weekends, everyone!





Taas sain mukavaa ja odotettua postia. Mahdottomaksi törsärimaterialistiksi tunnen itseni, kun vain esittelen ostoksiani! Mutta mutta, nämä viime viikolla saamani kirjat ovat kerrassaan niin ihanat, että olisi surku olla hehkuttamatta. Kiitos, Maria, kun muistutit tuosta Last-Minute Patchwork+quilted gifts -kirjasta (Joelle Hoverson). Olin sitä jo aikaa sitten katsellutkin Akateemisessa, mutta mielessäni kirja oli painunut unholaan. Oiva ostos. Minäkin tein heti lintusen kokeeksi :) Ja tuollaisen elefantin haluan tehdä myös!
Celebrating Home - Decorating for the holidays and seasons (Seasons of Cannon Falls) oli heräteostos, sikä säkissä -tyyppinen. Kirja osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Minä olen juhlaihminen, ja aivan erityisesti juuri valmistelumielessä. Tarjoomusten ja somistusten suunnittelu on mielestäni erittäin mukavaa. Yksi anagrammi nimestäni onkin "antaa juhlat", toinen on "Tanja tuhlaa". Heh, aika osuvat. Ja mieheni mielestä varsinkin tuo Tanja tuhlaa, on toistelemisen arvoinen. Kirjasta vielä, että vaikka siinä onkin aika paljon sellaisia jenkkijuhlia, joita en vietä, se on kuitenkin tosi kiva visuaalisesti, oikeastaan minulle enemmänkin sisustuskirja.
Atlanta Bartlettin At Home with White ei toki ole mikään uutuus, mutta se on mielestäni "valkoista sisustustyyliä" esittelevistä kirjoista ihanin. Polly Wrefordin valokuvat ovat hurmaavan raikkaat. Vaikka en oman kotini ihan valkoinen halua olevankaan, on minusta inspiroivaa katsella kirjan kuvia. Ja täytyy myöntää, että muutamaa kalustetta olen katsellut tartu-pensseliin-mielellä. No, olen miettinyt maalaamista jo pidempäänkin, mutta kirja lisäsi motivaatiota.
Tänään meillä on pienet juhlat ystävyyden ja herkuttelun merkeissä. Huomenna loikeilenkin sängyssä lukien kirjoja. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
My dear friend Maria reminded me of Joelle Hoverson's Last-minute Patchwork and Quilted Gifts. And it really was worth of ordering. I made immediately a little bird of it. And an elephant is my next project-to-do. Very sweet and usable book!
Seasons of Cannon Falls' Celebrating Home - Decorating for the Holidays and Seasons was an impulse buing. I had never heard about it but it seemed to be very much my style, as a keen party preparing person I am. The book is just lovely, maybe more an interior book than a party preparing book, however I'm very pleased with it. Especially the colourscheme and layout please me a lot.
The last but not least is not-so-new but very beautiful book, At Home with White by Atlanta Bartlett. It gives me inspiration to redecorate our home a little. I'm not an all-must-be-white-person, but the freshness and airy feeling is my aim when I decorate our little home. And now when spring is coming this homemaking feeling is intensifying in my mind :)
Enjoy your weekends, everyone!
Taas sain mukavaa ja odotettua postia. Mahdottomaksi törsärimaterialistiksi tunnen itseni, kun vain esittelen ostoksiani! Mutta mutta, nämä viime viikolla saamani kirjat ovat kerrassaan niin ihanat, että olisi surku olla hehkuttamatta. Kiitos, Maria, kun muistutit tuosta Last-Minute Patchwork+quilted gifts -kirjasta (Joelle Hoverson). Olin sitä jo aikaa sitten katsellutkin Akateemisessa, mutta mielessäni kirja oli painunut unholaan. Oiva ostos. Minäkin tein heti lintusen kokeeksi :) Ja tuollaisen elefantin haluan tehdä myös!
Celebrating Home - Decorating for the holidays and seasons (Seasons of Cannon Falls) oli heräteostos, sikä säkissä -tyyppinen. Kirja osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Minä olen juhlaihminen, ja aivan erityisesti juuri valmistelumielessä. Tarjoomusten ja somistusten suunnittelu on mielestäni erittäin mukavaa. Yksi anagrammi nimestäni onkin "antaa juhlat", toinen on "Tanja tuhlaa". Heh, aika osuvat. Ja mieheni mielestä varsinkin tuo Tanja tuhlaa, on toistelemisen arvoinen. Kirjasta vielä, että vaikka siinä onkin aika paljon sellaisia jenkkijuhlia, joita en vietä, se on kuitenkin tosi kiva visuaalisesti, oikeastaan minulle enemmänkin sisustuskirja.
Atlanta Bartlettin At Home with White ei toki ole mikään uutuus, mutta se on mielestäni "valkoista sisustustyyliä" esittelevistä kirjoista ihanin. Polly Wrefordin valokuvat ovat hurmaavan raikkaat. Vaikka en oman kotini ihan valkoinen halua olevankaan, on minusta inspiroivaa katsella kirjan kuvia. Ja täytyy myöntää, että muutamaa kalustetta olen katsellut tartu-pensseliin-mielellä. No, olen miettinyt maalaamista jo pidempäänkin, mutta kirja lisäsi motivaatiota.
Tänään meillä on pienet juhlat ystävyyden ja herkuttelun merkeissä. Huomenna loikeilenkin sängyssä lukien kirjoja. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
28/01/2008
pretty reminder - sievä muistutus
Today a postman brought a delightful post. A newest issue of a Norwegian magazine Vakre Hjem. Happy coincidence because today I have my day off. What a perfect moment to browse a new magazine, have our sweet doggy's snout on my knee when sun is shining very springly!
A felting article of Vakre Hjem reminded me of a felted handbag I made couple of years ago. I had forgotten the bag wholly, but now I excavated it and, well, I think it's quite nice bag. Felted items are not so much my style, but I now I'm looking at the bag thinking maybe I will try to use it.




Tänään postilaatikkoon kolahti uusin Vakre Hjemin numero, jota olin ehtinyt odottaa kuumeisesti jo pari viikkoa. Mikä nautinto loikoilla nojatuolissa, auringon paisteessa ja koiran kuono polvella, selaillen toinen toistaan kauniimpia sivuja. Vapaapäivän toimintaa parhaasta päästä!
Lehdessä oli juttu huovutuksesta ja huopasomisteista, joka sai minut muistamaan laatikon kätköihin unohtuneen huopalaukun. Tein sen koulutyönä pari vuotta sitten. Laukku oli tosiaan jäänyt vallan unholaan, mutta nytpä otin sen esille ja mietin josko ottaisin sen ihan käyttöön. Huopajutut eivät ole ihan ominta tyyliäni, mutta nyt kun katselen laukkua, se näyttää oikeastaan aika hauskalta.
A felting article of Vakre Hjem reminded me of a felted handbag I made couple of years ago. I had forgotten the bag wholly, but now I excavated it and, well, I think it's quite nice bag. Felted items are not so much my style, but I now I'm looking at the bag thinking maybe I will try to use it.
Tänään postilaatikkoon kolahti uusin Vakre Hjemin numero, jota olin ehtinyt odottaa kuumeisesti jo pari viikkoa. Mikä nautinto loikoilla nojatuolissa, auringon paisteessa ja koiran kuono polvella, selaillen toinen toistaan kauniimpia sivuja. Vapaapäivän toimintaa parhaasta päästä!
Lehdessä oli juttu huovutuksesta ja huopasomisteista, joka sai minut muistamaan laatikon kätköihin unohtuneen huopalaukun. Tein sen koulutyönä pari vuotta sitten. Laukku oli tosiaan jäänyt vallan unholaan, mutta nytpä otin sen esille ja mietin josko ottaisin sen ihan käyttöön. Huopajutut eivät ole ihan ominta tyyliäni, mutta nyt kun katselen laukkua, se näyttää oikeastaan aika hauskalta.
25/01/2008
waiting for spring
Subscribe to:
Posts (Atom)