
Hiukkasen alakuloa. Hyvä ystävä muuttaa. Ei kovin kauas onneksi, mutta silti on aika haikeaa. Eilen juhlittiin viimeistä iltaa yhdessä saman kaupungin asukkaina. Juhlitaan me kyllä jatkossakin. Sitä täytyy sitten vaan järjestellä enemmän.




Tänään. Kuusi asiaa, joista tykkäsin. Scaredy-Cat haastoi, ja minä tykkäsin haasteesta. Mutta sitä ei nyt lasketa. Siis kuusi asiaa:
Yksi.
Mieheni kanssa pyöräily. Minun pyöräilyhaluni ovat tuulen vietävissä, milloin innostaa - milloin ei, mutta mies pyöräilee aina. Tänään läksimme yhdessä, hyvähyvä!
Kaksi.
Simppeli mutta herkullinen ateria. Pihalla syöminen. Oli lämmintä. Ja ruoka oli hyvää. Jälkiruoissakin oli oikein valinnan varaa - söin kahta herkkua. Ylenpalttista, myönnän!
Kolme.
Poroneiti loukkasi jalkansa muutama päivä sitten, ja varauduimme suureen lääkärilaskuun. Perjantaina jalka näytti kuitenkin ihmeparantumisen merkkejä ja tänään kävely sujui jo ihan normaaliin tapaan, joten uskaltauduimme jo vähän kävelylle. Ah, metsikköön. Mikä siinä onkin, että sinne ei yksin tule lähdettyä!
Neljä.
Vein kirpputorille myyntiin tavaraa, ja naapurin rouva toi mukaani laseja, joista oli jo pitkään suunnitellut hankkiutuvansa eroon. Hän halusi kaappeja tyhjemmäksi, mutta ei itse käy kirppareilla. Eihän noin hienoja laseja voi mihinkään myyntiin laittaa, huokaisin. Sain pitää ne itselläni. Rouva tyytyväinen, minä tyytyväinen!
Viisi.
Armas mieheni oli eilen ostanut uuden, ihanan objektiivin. Opettelin sitä. Ja opettelin myös Photoshopia (kuvaparit!). Sen metkut ei millään meinaa jäädä päähän, kun sitä niin harvoin opettelen. Joka riivatun kerta täytyy alkaa alkeista. Mutta objektiivi on IHANA, ja valokuvaamisen opettelu tuntuu hurjan innostavalta. Jospa vielä oppisin tajuamaan jotain valokuvaamisen logiikastakin... Innokkuuden puutteesta minua ei kyllä voi tulla syyttämään. Keskittymisessä ja järjestelmällisessä opiskelussa olisi kyllä parantamisen varaa. Minä vain räiskin. Mutta siitä nautin ja teen tätä vain itseni iloksi.
Kuusi.
Auringonsäteet lipastolla. Pöly ei haitannut tänään yhtään. Huitaisin vain pahimmat pois ja asettelin toissa viikolla kirpputorilta löytämäni tuikkukupit lipastolle ja ihastelin valoa. Ihastelin myös valoa pihan viimeisessä pionin kukassa. Kaunista vaaleanpunaista valoa.
*** Näköjään postatessa olin niin väsynyt, että unohdin jatkaa haastetta. Tarkoituksenani oli antaa haaste eteenpäin Juddielle ja Jillille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.