little glimpses from my new home

whining and smiling

Oh, I yearn for my old camera so much right now. It's a bit difficult to be inspired to photograph with a damn useless pocket camera when just started to be used to a lovely, proper system CAMERA. And furthermore, I'm whingeing here ´cause I'm not yet used to all the tricks of my new Macbook. Its' saving logic is not totally clear to me and I feel just frustrated since I'm not interested to learn computers, I want to use them :) Well, you know that kind of whining, dears?

But life is good! Very good, indeed. Just now I'm boiling water for the last cup of tea today. Darling doggy girl is already sleeping on her sheep skin. Velvet Underground is on a record player. Everyday life feels so meaningful now. Not very special but good, however. Even despite of the damn, stupid camera.







Voi, kun minä kaipaan kameraa, kunnon kameraa. Ei ole intoa kuvata kelvottomalla pokkarilla, kun on hyvälle tottunut. Sen lisäksi minulla palaa pinna, kun yritän totutella Maciin - sen tallennuslogiikka on ihan jotain muuta, kuin mihin olen tottunut. Siksi nämä postaamiset ovat nyt vähän harvassa, kun annan teknisten tylsyyksien olla hidasteena. 

Muuten kuuluu hyvää. Oikein hyvää. Vielä täällä keittelen iltateetä. Poroneiti on jo mennyt yöpuulleen ja pian menen minäkin. Velvet Underground soi hiljaisesti levylautasella. Arkista eloa. Mutta jotenkin nyt se tuntuu kovin mielekkäältä. Kelvottomasta kamerasta huolimatta.

little morning joys

I wonder how many times you have seen my breakfast :) Well, here I'm again with my favourite pale pink cappuccino cup. Actually I noticed a little silly thing about my breakfast posts in general - almost always when I have time to take photos on morning times I also have croissants for breakfast, heh. But no, I don't eat croissants every morning, no no, but that's just because when I prepare day-offs' breakfasts I usually cherish myself with those yummy gifts of French. And what a luxurious morning I had today: no work as usual on saturdays, sleeping long, happy awakening when sun shined through the curtains, I didn't even have to rush out with a doggy girl because she is visiting my ex, reading a very good book (Nancy Huston: Dolce Agonia), photographing (and now I have to complain a little: I don't have a good camera anymore, I had to leave it to my ex, and that really annoys me! So, sorry about the poor quality of my photos now and near future! Unfortunately I have to prioritize now many, many things before a new camera, yhyy!). And well,  of cource, not to forget a cappuccino with croissant. 

But the best part of my happy morning and breakfast was my give-away gift from Satu, a brand new magazine from Jeanne d'Arc Living. I was one of the lucky winners in her give-away last week! Yippee, what a marwellous package was waiting me in my post box couple of days ago, full of beautiful pictures and inspiration for me now when I'm making a new home. Thank you ever so much Satu once again! I want to share some of my favourite pictures of the mag with all of you. Sorry for my camera! But still enjoy!

uudessa kodissa

Vanha liina, oma kahvikuppi, suosikkituoli narahtelee samalla tavalla kuin ennenkin. Mä olen uudessa kodissa. Niin, tämä on jo alkanut tuntua ihan kodilta, vaikka kaikki täällä on vielä aivan tyystin kesken. Puuttuu hyllyjä, sohva on etsinnän alla, verhotankojakaan ei ole, maalata täytyisi... Mutta silti töistä ja mistä milloinkin tänne palatessa tuntuu jo yllättävän paljon kodilta. Tietysti, kun poroneiti huiskuttaa häntäänsä ja ilakoi, kuten aina. Tuo hassu touhotus saa melkein paikan kuin paikan tuntumaan kodilta. Mutta tässä uudessa kodissa voi olla potentiaalia pidempiaikaiseksikin pesäksi, ainakin nyt tuntuu siltä. Täällä on jopa puusauna! Siitä tykkään. On mukava sytyttää puut ja kuunnella tulen huminaa. Tein sen tänäänkin. Täällä on myös punainen puulattia. Se on aika tympeän sävyinen. Mutta kestän sen, sillä minulla lupa maalata se. Tuo lupa tekee lattian värin siedettäväksi. Ajatus, etten ole pakotettu sietämään punaista lattiaa, helpottaa. 

Poroneiti ei ole niin tarkka lattian väristä, mutta sille on tärkeää löytää oma paikka. Se on mieltynyt ihan erityisesti vaatekaappiin. Meillä ei ole ennen ollut tuollaisia kiinteitä kaappeja, ja voi sen tyytyväisyyttä, kun se hoksasi, että tämähän on mitä sopivin soppi hänelle. Siellä se nukkuu ja toisinaan tarkkailee puuhiani liikuttavan  rauhallisen näköisenä. 

without pictures

Hi, Dears! Thank you for your friendly and encouraging words and holiday wishes on my previous post! Your comments and emails means me pure joy amidst everyday bustle.

Well, I feel rested and better now. I've finished off a very big process which has been prepared many months. After thorough processing, many discussions (and also brooding silent moments), fears, hopes to have better life, cries and also friendy laughs... we two parted and during holidays I moved in a new home. Happily all that happened mostly in friendly,emphaty ways and calmly.

I pondered is it sensible to share this here in my blog but then I decided to do that since this decicion will be visible also here in my pretty gingham nook, anyways.  And it's easier to go on with postings when I tell that to you. That's my life now. And I feel hopeful, for a long time. Despite all the big changes in which I must get used to now my feelings are rather trustful. 

When I find my USB cable I will start to post with pictures again. See you soon! With brighter and happier photos, I hope.


:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:


Tervehdys, ystävät! Kiitollisin mielin olen lukenut ystävällisiä, kannustavia ja lämpimiä kommenttejanne, sähköpostejanne ja joulukorttejanne. Niistä on ollut ihan hurjan paljon iloa kaiken monimutkaisuuden keskellä!

Mieleni on jo vähän selkeämpi ja olo jopa levännytkin. Monta kuukautta kestänyt prosessi on saatu päätökseen. Pitkään kestäneen miettimisen, lukuisten keskusteluiden, myös välillä painostavan hiljaisuuden, paremman elämän toiveiden, itkujen, mutta myös ystävällisen naurun jälkeen erosimme. Juhlapyhien aikaan minä muutin uuteen kotiin (jonka metsästämisessä meinasi usko loppua ja paniikki iskea, mutta etsin kärsivällisesti ja löysin aika hyvän). Ikimuistoinen jouluaatto: minä ja porokoiraneiti keskellä muuttolaatikoiden, joiden määrästä olin ja olen edelleenkin järkyttynyt. 

Kaikki eroon liittyvä sujui kuitenkin ystävällisissä merkeissä, empaattisessa hengessä ja rauhallisesti. Nyt oloni on enimmäkseen luottavainen ja toiveikas. Pohdiskelin tovin, haluanko kertoa asiasta täällä, mutta tulin siihen tulokseen, että minun on helpompi jatkaa kirjoittamista, kun kerron. Tämä on nyt elämääni. Ja kunhan löydän jostain USB-kaapelini, jatkan taas normaaliin malliin, kuvien kera. Toivon kovasti, että kuvista tulee heleämpiä ja eheämpiä.

blue

I'm feeling quite tired now. Therefore, the silence is occupying my pretty gingham nook. Urgency, complexities and winter darkness seems to absorb my strength now. But as soon as I've rested enough and get my life back on track I'll come back again. Until then, I wish all the best to you, Dears! Enjoy the Christmas preparations and expectation for the festivities! This year I decided to not to celebrate Christmas at all and this decision feels so good right now.



Vähän niukanlaisissa voimissa täällä. Siksi hiljaisuus on vallannut blogini. Kiire, monimutkaisuudet ja valottomuus verottavat nyt olotilaani. Jahka lepään kunnolla ja saan asioita mallilleen, palaan taas. Siihen asti, kaikkea hyvää teille! Nauttikaa jouluvalmisteluista ja juhlan odotuksesta! Minä puolestani nautin tänä vuonna jouluttomuudesta. Ensimmäisen kerran elämässäni ja ihan hyvällä omatunnolla.

seven things about me

Seitsemän seikkaa minusta. Lumetta blogista haastettiin kertomaan. Kerrankin paljastan oikein kielteisen puolen itsestäni ja kerron seitsemän asiaa, joista en kerta kaikkiaan pidä.

1. Pakko ja painostaminen ovat kirosanat. Ajatus vapaudesta, vaikka edes teoreettinen, on välttämätöntä minulle. Kuvittelen olevani vapaampi kuin ehkä olenkaan. Se riittää.

2. Inhoan kitsastelua ja pihiyttä. En tarkoita, että elämän pitäisi olla yltäkylläisyyden täyttämää, mutta minusta on ikävää, jos aina ajatellaan rahaa, menettämistä, tätä en anna kenellekään... Anteliaisuus kunniaan! Ja kohtuullinen tuhlaavaisuus. Menettämisen kautta ajattelu on minusta rasittavaa.

3. Olen huono sietämään epäonnistumistani. Vältän sellaista, josta tiedän/luulen, etten tule onnistumaan. Rohkeuden puutetta. Tässä tahtoisin muuttua.

4. Kateus on minusta pelottavaa ja tympeää, täysin tarpeetonta. Erityisen kamalaa se on silloin, jos huomaa itse kadehtivansa.

5. En pidä keinotekoisista valtarakenteista ja kunnioituksen vaatimisesta. Luontainen auktoriteetti sen sijaan näyttäytyy täysin myönteisenä asiana. Minusta auktoriteetti on täysin riippuvainen ihmisen käytöksestä, asenteesta, elämästä - ei niinkään asemasta.

6. Inhoan urheilua. Syvästi. Tässäkin tahtoisin muuttua. Olin ihan pettynyt, kun luin Dita von Teesen harrastavan trampoliinilla hyppelyä. EEI! Eikö hän olekaan ihan vaan luontaisesti niin hehkeä? Haluan pitää yllä harhaluuloa, että kauneus ei vaadi ponnisteluja. Itsepintaisesti valehtelen itselleni, että liikunta on täysin tarpeetonta. Mautonta se silti minusta on. Hikoilla ja hengästyä naama punaisena jossain salilla, loisteputkien alla, en kestä. Kaikki urheiluympäristöt ovat minusta aina ihan kamalan masentavia, urheilu ja estetiikka ilmeisesti hylkivät toisiaan?

7. Inhoan ainaista sadetta.

Kääk, kello on jo paljon. Työt kutsuvat. Jatkan myöhemmin loppuun!