cute one

Dreaming of finding that kind of little fifties-capinet from fleamarket.

ei hääviä - complaining about arthritis, but sorry, only in finnish

Voiko sairastamisesta puhua raikkaasti? Kuulostamatta valittajalta? Provosoimatta säälipuheeseen? No, pakko siitä on puhua, puheliaan ainakin on pakko. Ehkäpä seuraamuksista ei kannataisi niin paljon edes huoliakaan. Ikävistä asioistahan puhutaan kaduillakin, kun tuttuja tavataan. Paitsi sellaiset ihmiset eivät taida puhua ikävyyksistään, jotka hymyilevät aina yhdentekevää hymyä, vaikka mikä olisi. Toivon vaan, että ihmillä olisi silmää-korvaa, ymmärrystä ja tilanantohalua.

Näinä päivinä täällä makoilee apea, kipeä ja kireä nainen. Olen tylsistynyt ja melkein lannistunut, pelokaskin välillä olen. Nivelsairauteni on pitkästä aikaa ihan raivostuttava hankalana. Homma on jonkinlaisessa hoidossa, joten en siis ihan hirmusti tykkää mistään ulkopuolisesta hoitovinkkailusta. Toiset sairastajat ainakin ymmärtänevät tämän.

Malttia tarvittaisiin enemmän kuin mitä minulla on. Huomiselle kuitenkin tiedossa kivat aamutreffailut ja perjantaina taas lääkärille avuntoivossa. Sellainen tässä ihmetyttää, että kun nyt olisi aikaa tehdä kaikenlaista pientä täällä kotona, vaikkapa edes ajattelutyötä, mutta en vaan jaksa mitään. En niin mitään. Enimmäkseen olen todella väsynyt ja nukun, hereillä olen keskittymiskyvytön. Odotan vaan terveitä päiviä. Ja välillä kauhistun ajatusta, että jos niitä ei tulekaan. Käyn mielessäni rajanvetoa. Mietin milloin alan elää odottamatta ja vaan yksinkertaisesti tehdä asiota sairaana.

Minun käy Zappaa sääliksi, kun se ei pääse pitkälle lenkille. Onneksi tässä lähellä on kuitenkin pieniä metsäpaikkoja, joissa se saa telmiä vapaana. Heittelen sille keppiä. Ja sehän tykkää.

Olen minä kuitenkin miettinyt kaikenlaista ja löytänyt monenlaista kivaa. Hajamielisetkin irtomietteet, kun niille vaan antaa tilaa, ja kiinnostavat ärsykeet kuljettavat tylsän kaavamaisilta ajatuspoluilta virkistäviinkin hetkiin. Tänään muunmuassa mietin, että jos päätyisin opiskelemaan valokuvaajaksi, kenen töistä saisin ammatillista inspiraatiota. Ainakin Barcelonalaiselta Pancho Tolchinskyltä. Pötkötellessä voi myös laulaa. Se rentouttaa.

frankie

Amidst boring sick leave days awesome and interesting and neat Frankie cheers me up. Thank you so much, Enya, for your utterly delightful gift ( I got chocolate too)! I am quite a, umm, I am a too bad magazine-o-holic.

And music-o-holic I am too, but it cannot harm anybody, anything.

wishing a cozy tuesday to you

Simply, I like you!

gran delicato

My absolute favourite café in Helsinki. Address: Kalevankatu 34. Mmyum.

paras omenapiirakkani

Tein omenapiirakan. Tein siitä niin ihanan, että haluan laittaa reseptin jakoon.

~ P o h j a ~

1,25dl maitoa
1tl kuivahiivaa
vajaa tl suolaa
0,25dl sokeria
n. 3dl vehnäjauhoja
50g voita

~ P ä ä l l e ~

4-6 raikkaan kirpakkaa omenaa – määrä riippuu omenoiden koosta – tarkoitus on, että omenaa on reilu kerros ohuen taikinan päällä. Omenoiden päälle hulvataan sokeria ja kanelia pihtaamattomalla otteella.

-Lämmitä maito hitusen kättä lämpimämmäksi.
-Sekoita keskenään kuivahiiva, suola, sokeri ja jauhot ja alusta ne maitoon. Alustamisen loppuvaiheessa lisää joukkoon pehmennyt voi.
-Alusta taikina tasaiseksi ja anna sen kohota.
-Kauli taíkinasta piiraspohjan kokoinen, ohut (maks. 5mm) levy ja painele se voideltuun piirakkavuokaan. Lado omenaviipaleet somasti ja tiiviisti taikinan päälle. Ripottele omenoiden pinnalle ensin kanelia runsaasti ja sitten vielä runsaammin hienoa sokeria.
-Paista 200°c uunin keskiosassa noin 25 min.

Ja sitten seuraa vielä lisäselvitykset ja jopa mahdollinen vastuusta vetäytyminen - tosin luulen, että se on tarpeetonta. Kaiken varalta...

Tein viime viikonloppuna croissantteja tuolla taikinan ohjeella (toki siihen kaulittiin lisäksi voita väliin croissanttihommassa, mutta tässä piiraassa lisävoikerroksia ei tarvita). Taikinaa jäi ohjeesta, koska en halunnut tehdä sarvia kuin yhdelle aamupalalle, sillä jokainen croissantin lempiystävähän tietää, että nuo Ranskan ihanuudet ovat excellents vain tuoreena. Pakastin siis lopputaikinan, ja tänään tein siitä tuon piirakan. Ja itse asiassa jo ennen croissanttihommaa taikina oli lepäillyt jääkaapissa yön yli, sillä kuka hullu nyt aamulla alkaisi taikinasta asti vääntämään. Siispä en voi olla ihan varma, onko nuo kylmäkäsittelyt loisteliaan herkullisen piiraan avainjuttu. Minulla on kuitenkin melko mukava leipomistuntemus, ja väitän, että hyvä tulee ilman pakastamistakin. Tietty jos haluaa aamulla lämmintä ja tuoretta omenapiirakkaa, niin nyt taikina tekeille ja jääkaappiin, aamuun jää vain omenain viipalointi ja piirakan paistaminen. Niin, paistaminen... Minä olen niitä kokkeja, jotka eivät liiemmin mittaile tai munakelloja soittele. Minusta tuntuu, että piiras oli uunissa jotakuinkin tuon 25 minuuttia, mutta siis kaunis pintarusketus kertoo kypsyyden. Uskon uunien sieluelämään sekä kokin ja uunin luottamukselliseen liittoon, joten uuniin vilkuilu kertoo minusta parhaiten, milloin on aika.

Piiraan hieman jäähdyttyä ripottelin pinnalle tomusokeria. Minulla on ollut tällainen piiras mielikuvissani, ja nyt yhtäkkiä minä vain tein sen. Ihan turhaan kaikki ne kikkailukokeilut tässä välissä. Tykkään tästä, kun pohja on aika suolainen, ja sen ohuus on ihanaa. Omenakerros on raikas ja mehevä. Olen tästä ihan innoissani.

Herkku nautitaan teen kanssa ja hyvää lehteä selaillen. Samalla kannattaa kuunnella lempeän stimuloivaa musiikkia, vaikkapa Simon&Garfunkelia vuodelta 1967.

light tickles

And love tickles me too. We get a groovey thing going on...

Have bright and merry, and well titillating October all! Mwah mwah.