tykkään ja tykkään ja tykkään

Tykkäätkö kun puista tulee lehdet alas kuin sateena? Tänään oli sellaista. Minusta se on niin lumoavaa! Se näky on niin haikean kaunis, toisaalta aivan leikkisä, ja se kahiseva ääni on kiva! Hevoskastanjan lehdistä lähtee erityisen kuuluva pöhähdys. Voisipa tällainen vaihe kestää pidempään. Tykkään sellaisesta, että on sen verran aikaa, että voi kesken kaiken jäädä pällistelemään vaikka kastanjapuuta. Tykkään ostaa vuokaleipää ja leikata siitä itse paksuja paahtoleipäviipaleita. Se on niin paljon parempaa kuin valmiiksi viipaloitu paahtoleipä. Tykkään myös siitä, kun rikkinäiseksi luulemani leivänpaahdin, nätti, tulikin kuntoon, kun isäni viime viikonloppuna vieraillessaan sitä vähän ronklasi. Tykkään teistä armaat lukijani! Ja uusimmasta kirppiskankaasta tykkään kovasti myös, Sandersonia 50-luvun loppupuolelta (toisessa kuvassa, anteeksi kuvan suttuisuus, ei meinaa valo riittää, ja silti teki mieli esitellä), uskomatoman hyvässä kunnossa. Tykkään siitä, että on perjantai, ja että illalla saan kaikista ihanimman, viisaimman, kiinnostavimman, lempeimmän, hauskimman, tärkeimmän ja rakkaimman tänne luokseni.

tyktyk

Tykkään Zapasta, tiedättekin sen. Se vaan on niin mahtava! Tykkään siitä, kun se ilakoi vapaana, se on yksi parhaista jutuista. Siitä tykkään kovasti, jos joskus lenkin jälkeen on aikaa istua rauhassa lettukahville, aina parempi jos koti on siivossa kunnossa. Tykkään siitä, kun Zappa nukahtaa viereeni ja uneksii. Nytkin se tuossa murisee ja tutisee, ehkäpä kertailee aina yhtä tuloksetonta oravajahtiansa. Siitäkin tykkään, kun se nuolee ihan huumassa jogurttipurkkia, silmät nautinnosta viiruina, kun se niin tykkää siitä. Tykkään sen tassuista, samettikorvista, silkkiposkista ja somista pikkupilkuista silmien päällä. Tykkään siitä, kun se on niin tottelevainen ja rauhallinen. Se katsoo aina minua niin luottavaisesti. Tietenkin siitä tykkään, että se on aina kotona ilahtuneena vastassa, kun tulen. Jokin aika sitten sattui aivan karsean säikäyttävä juttu. Muutaman sekunnin ajan – tosin ne pienet hetket tuntuivat silloin iäisyydeltä – luulin, että Zappa on kuollut. Tulin kotiin ja minun turkkilainen, hännikäinen, hömppähousu, luontokappale, karvakaveri ei tullutkaan vastaan ovelle. Huhuilin, eikä mitään. Hädissäni lompsin makuuhuoneeseen, ja siellähän se, makasi sängyllä ihan liikkumatta. Ei reagoinut ollenkaan, kun itku kurkussa sanoin sille jotain. Toinen takajalkansakin oli ihan kummallisen jäykässä asennossa. En tosiaan tiedä montako sekuntia kului, kun mietin, miten uskallan koskea siihen, mihin kosken, miten kosken, miltä se tuntuu ja että tässäkö se nyt oli ja voi helevetti. Se oli ihan hirveää! Lopulta laskin käteni rauhallisesti Zapan kyljelle, ja siihen se heräsi, ihan säikähtyneenä nosti päänsä ylös. Paniikki-itkuni jälkeen vilkuilimme ja tuijotimme pitkin iltaa epäuskoisina toisiamme. Mokoma järkytys kummallekin. Zapalla oli silloin korvatulehdus ja se nukkui ihan hirmu sikeästi. Miten minusta tuntuu, että tykkään siitä vieläkin enemmän tuon episodin jälkeen. Voiko enempää tykätäkään?

tykätään

Minä laitan kahvit, teetäkin saa toki tai vaikka molempia, niin kerro sinä, mistä tykkäät.

tykkään

Tykkään Viiskulmasta. Tykkään ylipäätään kadunkulmista, joissa avautuu tavallista laajempi näkymä. Viiskulmassa on ne levykaupatkin, joista tykkään, ja ihanan suuria vanhoja taloja ja mäki, mäistä minä tykkään, myös Mäen Jyrkistä. Tykkään Piilomajasta. Ja toivon, että pääsisin esittelemään hänelle "minun" Helsinkiäni joskus. Tykkään ihan hirmuisesti uudesta Department of Eagles -albumista, jonka eilen ostin. Daniel Rossenista tykkään ihan järjettömän paljon, sen ehkä joku muistaakin. Minäkin tykkään laulaa. Tykkään musiikissa siitä, jos se kouristaa vartaloa. Sellaisesta musiikista tykkään, missä on tuhlaillen ja kerroksittain kaikenlaista kilinää ja suhinaa ja mitä vaan hyvän melodian lisäksi. Minä tykkään iltaisin valojen sammuttamisen jälkeen siitä, kun pari biisiä vielä soi hiljaisella. Valoista tulikin mieleeni, että siitä minä tykkään, kun laittaa paljon kynttilöitä lasipurkkeihin, purkit yhdelle tietylle hyllylle ja valot pois. Niistä kimmellyksistä ja heijastuksista tykkään. Tykkään huomaavaisuudesta, kukapa ei. Tykkään säntillisistä kangaspinoista, mutta sellaisia ei ole tällä hetkellä täällä kotonani lainkaan, kaikki on hujanhajan. Pienestä sotkusta tykkään myös. Sitten kotiasioissa minä tykkään tavaratihentymista. Minusta on kiva, jos yleistunnelma on ilmava, mutta sitten sellainen, että jossakin paikassa on jotakin juttua paljon, PALJON, siitä sellaisesta minä tykkään. Minä tykkään, että astioita pitää olla paljon, musiikkia pitää olla paljon myös, tekstiileitä mielellään melkein haaskaten. Tykkäänkö minä kankaista, vai rakastanko niitä? Kyllä minä taidan vain tykätä. Ei materiaa voi rakastaa. Tykkään kikherneistä. Keitän niitä juuri. Tykkään harmittomista kohtuuttomuuksista, niinkuin tuosta alimman kuvan hillittömästä valokuvaseinästä. Muutamista pinnalla olevista asioista tykkään myös, kuten vaikkapa noista välimerikaakeleista. Kengissä tykkään Clarksin Desert Bootseista, olivat ne pinnalla tai eivät. Minulla on ollut niitä jo yläasteelta alkaen.

tykätä

Tykkään muovihengareista valokuvissa, mutta en vaatekaapissa. Tykkään pyykkituvista. Tykkään siitä, ettei märillä vaatteilla tarvitse liputtaa olohuoneessa.Tykkään rauhallisista aamuista, joissa on kuitenkin sellainen tunnelma, että kohta alkaa tapahtua. Tänään on sellainen aamu ja tunnelma. Tykkään kanervista metsässä, mutta en niinkään kukkapurkissa. Ihastelin niitä tänään kallioilla.Tykkään sellaisesta, että etukäteen ei ole niin lukkoonlyötyä, mikä on hienoa, kiinnostavaa tai haluttavaa. Tykkään vilpittömästä uteliaisuudesta; halusta selvittää itse, onko joku itselle hyvä homma, välittämättä siitä kuinka tyylikkäältä se muille näyttäytyy. Tykkään levykaupoista, ja ajattelin tänään poiketa parissa. Tykkään siitä, jos herätessä muistan näkemiäni unia. Tykkään myös höpöttää niistä. Tykkään herätä Miehen vierestä (hän muuten kuuntelee mielellään unijuttujani). Miehessä on niin paljon asioita, joista tykkään, että niitä olisi vaivalloista ja liian yksityistäkin alkaa tässä luettelemaan. Miehen ääni on yksi asia, josta tykkään niin että kohisee. Tykkään imartelusta, mutta sellaisesta, jossa on joku tolkku, osuvasta imartelusta tykkään. Tykkään kaikesta Zapassa. Tykkään hirvenlihasta. Vaikka suodatinkahvi on nyt in, tykkään espressosta. Mahanikin tykkää. Tykkään koukuista, jujuista, älynväläyksistä ja viisaista näkökulmista. Tykkään ihmisistä, jotka ovat rehellisiä itselleen, kiusallisissakin asioissa. Erityisen paljon tykkään heistä, jotka myös puhuvat itsestään, rehellisesti. Tykkään kiltteydestä. Ja jollain tavalla tykkään myös talitintistä, joka aamuisin tulee ikkunalleni kallistelemaan pientä sievää vartaloaan, vaikka minä pelkäänkin, että se lennähtää sisälle. Sillä sisälle se totisesti meinaa tulla.

hi!

olen lautasmaanikko

Lautasmaanikko heräsi aikaisin tänään ja alkoi heti kirjoittamaan. Tai ei ihan heti, pitihän lautasmaanikon koira päästää hetkeksi ulos. Siellä lautasmaanikko järkyttyi ja ihastui kuurasta. Kuura on kyllä varsin kaunista, itse asiassa yksi kauneimmista säätiloihin liittyvistä ilmiöistä. Mutta lautasmaanikkoa vähän ahdistaa loka-marras (vaikka onkin syntynyt marraskuun ensimmäisenä). Jos voisi olla varma, että tulee vain tyylikästä kuuraa, kirpeää pakkasta ja myöhemmin kuivaa, hiljaista lunta, niin silloinhan kaikki olisi hyvin. Mutta märkyys ja ne naamaan tylysti läiskähtelevät loskarätit tulevat ihan varmasti myös. Sitä säätä lautasmaanikko yksinkertaisesti vain vihaa. Ja sitä se kuura kuitenkin tietää. Kummallista ennakointia. Sitä lautasmaanikko ei normaalisti juuri harrasta. Sen sijaan herkuttelua hän harrastaa. Muutenhan lautasia olisi määrättömästi aivan turhaan. Tänä aamuna lautasella kolme mehevää viipaletta tuoretta ananasta ja kaksi pulskaa köyhää ritaria. Kupissa paksua kahvia.

Lautasmaanikolla tulee olemaan ohjelmallinen loppuviikko. Tämä postaus saattanee hyvinkin olla lautasmaanikon viimeinen tältä viikolta, ehkä. Tänä iltana ohjelmassa elokuva. Yöllä ehkä hiukan tavarain järjestelyä ja nukkumista. Vanhempieni visiitti luokseni loppuviikoksi. Ja sitten on kaikenlaista kirjoittamista. Töitä tietysti myös.

Olen ihan kunnossa, jopa jalatkin – melkein. Onhan toki vähän epäilyttävää puhua itsestään yksikön kolmannessa persoonassa, vaikka näinä virtuaalisosiaalisuuden päivinä se tuntuu olevan kiusallisen tavallista. Syy moiseen löytyy viime päivinä vallinneesta siivousinnostani sekä kirpparionnesta – kumpainenkin on todistanut jälleen siitä faktasta, että lautaset ja tarjoiluastiat ovat keskivertoa intensiivisemmin sydäntäni lähellä. Kuvissa on uusimmat lautaset, minusta ihanat. Sitten taas viime viikolla eräältä kirpputorilta kannoin kotiini hurjan nätin portugalilaisen tarjoiluvadin, jonka kirpparin mummot pakottivat minut viemään mukanani (näkyi kuulemma jo naamasta, että halusin sen) vaikka minulla ei ollut edes käteistä mukana. Sanoivat vaan, että tule sitten joskus maksamaan. Menen kyllä heti, kun ehdin.