hyvää joulua! merry christmas!

Minä hyppään jo tänään pohjoiseen vievään junaan pakkas- ja joulukamppeet mukanani. Toivotan teille mitä parhainta, mukavinta ja herkullisinta joulua!

aamukahvi

Toivottavasti viime yön vähäunisuus ei haittaa tämän päivän hommia. Niitä nimittäin olisi.

Olen muuten vähentänyt kahvin juontia reippaasti, tee on maistunut viime aikoina paremmin. Mutta toisinaan on aloitettava päivä pannullista kahvia ja kuumaa maitoa. Ystävä oli saanut kahvikaupassa vinkin mutteripannulla keittäville: pannuun kannattaa laittaa lämmintä eikä kylmää vettä. Keitin ensin vettä vähän kädenlämpöä lämpimämmäksi, ja kas, en tiedä kuvittelinko vain, mutta samettisemmat sumpit tuli.

monimutkaisuudet ja joulupallot

Jouluhommat herättävät vähän ristiriitaisia tunteita. En ole osannut enää pitkään aikaan odottaa joulua yhtä innokkaana kuin lapsena, mutta jokin joulussa kuitenkin viehättääkin. En varsinaisesti halua joulusta kokonaan eroonkaan, mutta olen jo monet vuodet toivonut sen viettoon vaihtoehtoja. Joinakin jouluina olen ottanut etäisyyttä perinteiseen perhejuhlaan jäämällä viettämään sitä itsekseni, ja viime jouluhan meni ihanasti Kööpenhaminassa. Näitä pieniä irtiottoja perinteisistä meineingeistä säröttää usein ainakin kevyt, toisinaan pahempikin syyllisyydentunne, kun ei voi olla kaikkien läheisten luona. Jouluun tuntuu liittyvän niin paljon odotuksia, monelta suunnalta, ja itse ainakaan en osaa olla reagoimatta noihin odotuksiin.

Juhlan kristillisestä luonteesta en ota stressiä. Uskonnolliset ajatukset eivät omassa elämässäni ole kovin keskeisiä, mutta ei niiden läsnäolo liioin minua haittaakaan. Siksi kai, että onnekseni saan elää ihan rauhassa oman maailmankuvani kanssa. Juhlan pakanalliset perinteet viehättävät minua myös, ja olen hyvilläni, että ne elävät kristillisten piirteiden rinnalla. Ajattelen enempikin niin, että hyvä homma, kun ylipäätään juhlitaan. Minusta kun kaikkiin mahdollisiin syihin juhlia ja varsinkin herkutella kannattaa aina tarttua. Useamminkin voisi, ja mieluusti moninaisilla tavoilla.

Tänä vuonna kuitenkin odotan joulua ihan hyvillä mielin, jostain syystä stressi ja hömpötysmieli ei ole äitynyt pahaksi. Olen menossa kotiseudulleni, ja luulen, että joulusta tulee rauhallisen mukava. Tietenkin itse lähteminen vähän rasittaa: pakkautuminen laukkujen kanssa junaan, aikataulut ja sen sellaiset. Minä olen vähän hidas syttymään, ja nyt kun alan päästä joulunlaittelutunnelmaan omassa kotonani, täytyy täältä jo kohta lähteä liikkeelle. Mutta sitten kun on saanut vääntäydyttyä perille, on taas mukava. Erityisesti joulun aikaan aina toivon, että asuisinpa lähempänä perhettäni.

Tänään löysin kirpputorilta muutaman vanhan Itä-Saksalaisen lasisen joulukoristeen. Olen lapsellisen heikkona näihin. Ja koska en ole ainoa tämän heikkouden kanssa, pikkurahan löydöt ovat tietenkin harvassa. En ole sillä tavalla keräilijä, että haluaisin kierrellä antiikkimarkkinoita ja maksaa näistä isoja summia. Viehättävintä on löytää pölyisestä kirppariläjästä pieni pahvinen hauras laatikko, sydän sykähtäen ajatella, että olisikohan... avata rasia, ja oi, löytää sieltä haperoiden silkkipapereiden lomasta muutama ihanuus. Näin kävi juuri tänään. Jokin näissä sattumalta löydetyissä vanhoissa joulukoristeissa aivan liikuttaa minua. Monesti olen löytänyt ne juurikin sen oloisista myyntipöydistä, joissa on arvatenkin kuolinpesien vähemmän arvokkaaksi katsottua tavaraa. Minusta kun taas nuo pienet säilyneet esineet tuntuvat aivan aarteilta.

kävin pohjoisessa

Oulussa, Haapavedellä ja Torniossa (niin ja Haaparannalla ruokaostoksilla — eh, en malta olla mainitsematta, kun meinasin taas seota ruotsalaisten piristävistä valikoimista sekä ihanista pakkausdesigneista. Ollapa ruotsalainen ruokakauppa lähinurkilla!).

Reissu nostatti mahtavasti joulutunnelmaa, jota en kyllä oikeastaan ollut tajunnut kaivatakaan. Mutta nytpähän on puserossa pipareiden tuoksut ja päässä soi, melkein kyllä rasittavuuteen asti, joululaulut. Tärkeiden ihmisten kanssa vietetty aika oli kuitenkin se tärkein asia. Niin ja leipominen! Omassa kotona tulee harvoin leivottua, olen enemmänkin kokkaaja kuin leipuri, mutta nyt jauhopeukalot tanassa väännettiin kahdenlaiset piparkakut, sämpylät, pullat, Kentuckyn kakut ja poropiiraat joulua odottamaan. Bonuksena, tai niin no, oikeastaan liikkeelle lähdön syynä Mieskuoro Huutajien ihan mahtavat 25-vuotisjuhlallisuudet. Upea, piristävä ja liikuttava reissu!

ruusu

Rupsahtaneissa ruusuissa on toisinaan enemmän luonnetta ja hurmaavuutta kuin tuoreissa, eikö? Pidän noita hetken vielä maljakossa, murentukoot siihen. Kun aurinko killotti pienen hetken tänään, tihtailin kameran kanssa näitä ruppanoita ruusuja, ja minua melkein nolotti. Mietitytti, että on tämäkin, käyttää nyt aikaansa kuivien kukkien tutkailuun. Että olisiko viisaampaa koittaa keskittyä vähän johonkin merkityksellisempään, tehdä jotain järkevää. Toisaalta se, että valo ylipäätään näyttäytyy näinä päivinä, sehän oikeastaan oikeuttaa tai jopa velvoittaa tekemään edes pienen hetken jotain muuta.

Kohta oli jo taas sen verran hämärää, että tomaattisen ja voisen kikhernemuhennoksen syöminen tuntui taas mitä marraskuisimmalta hommalta. Hyvää oli.

Semmoistakin, että näin viime yönä tympeää unta, jossa kamerani hajosi korjauskelvottomaksi Amsterdamissa, ikkunan äärellä, josta oli ehkä huikein ikkunanäkymä, jonka olen nähnyt.

* * *

Sain vasta hiljattain luettua Katja Ketun Kätilön. Huikean hyvää tekstiä, ja mikä tarina! Ja niin voimallista vastenmielisten vääryyksien kuvaamista, että vartalo alkoi suorastaan kremppaamaan luetusta.

* * *

Kiputila vie parhaan ilon muuten mukavan leppoisasta viikonlopusta. Jääkaapissa tekeytyy tiramisu, ja nyt kaadan itselleni lasillisen valkoviiniä. Huomenna, jos hyvin käy, on ohjelmassa jotain uutta ja jännää.

Dubletissakin uusi juttu. Tai no ei ihan tuliterä, mutta tällä viikolla laitettu.

kotini on kotivinkissä, hii

Uusimmasta Kotivinkistä (18/2012) voit löytää minun kotini. Toimittaja Jonna Kivilahti ja kuvaaja Krista Keltanen vierailivat luonani eräänä elokuisena päivänä. Oli aivan huikean kiva tutustua heihin! Eikä sekään huono homma ollut, että tuli siivottua perusteellisesti ja laiteltua kotiin vähän syksyisempää. Jonnan Blogista, Mrs. Jones - Rouva Jonesin kotona, löydät lehden kuvien lisäksi muitakin kuvia täältä kotinurkistani. Ihastelen sitä, miten uudet ihmiset täällä minulle tutuissa nurkissa löytävät ihan uudet kuvakulmat, ja paikat näyttävät lehden sivuilta omiinkin silmiin siksi raikkailta.

p.s. Nämä postauksen kuvat ovat siis ihan vain minun ottamiani.