astiahyllyllä

Joitain suosikkeja astiakaapistani.

havaittu keväistä valoa

Ystäväpiirissäni remontoidaan. Jotenkin kiehtovaa käydä katsomassa koteja, jotka ovat työn alla, rakenteet näkyvissä, edellisten asukkaiden jäljet vielä hetken läsnä ja monet mahdollisuudet avoinna. Itsekin vähän täpinässä, kaikenlaisia kodinlaitteluajatuksia pää täynnä. Ja kun tällä viikolla pilkahti vihdoin tuo kaivattu aurinkokin!

helmikuuta

Kyllä kai kerran talvessa täytyy polttaa kielensä liian kuumaan termospulloteehen? Eilen poltin, mutta ei se mitään, kompensaatioksi sain retkilläin rapsuttaa lupsakkaa porokoiraa, ihanaa sekarotukoiraa ja kolmea hurjan kaunista huskya (joista yhdestä tuli välittömästi mun vieruskaveri — noo, hetkeksi vain, mutta oli se mukavaa silti). Tämä viikko on ollutkin oikea koirakohtaamisten viikko! Aiemmin viikolla tapasin ihan mahtavan saksanpaimenkoiran, jonka kanssa sain kunnian reuhata ja telmiä. Ja hupaisan suloisen parsonrussellterrierin, joka oli just sellainen touhupeppu, niin kuin terrierit tuppaavat olemaan.

kevätvaatetta oli määrä löytää, mutta tulikin kukkakimppu

Kevään kaipuu vain kovenee, olen lääkinnyt sitä pienin kukkakimpuin, tuoksuvin yrttipuskin ja juustokimpalein. Tällä viikolla olen sovittanut ainakin neljääkymmentä keväistä vaatekappaletta, ahdistunut vähän peilikuvastani, tekokuiduista, vaatteiden ankeasta laadusta, mutta saanut ostetuksi sentään uudet hyvät farkut. Näkösälle olen ripustanut ystäväni tekemän ihan mahtavan takin alun, jonka sain häneltä. Siitä tulee minulle vielä hyvä kevättakki.

tuu jo kevät!

Nuuhkin ruohon, mintun ja tuoreiden yrttien tuoksua uudesta, ystävältä saadusta hajuvesipullosta. Voi ilo ja ihanuus, että tykkäänkin tästä! Olen hulvannut tätä kevään kaipuussain lähes holtittomasti iholleni.

Märät kengät, tuo juuttaan loska, nuhruisen harmaa sää ja loppumattomalta tuntuva lumisade, hemmetti sentään, kyllästyttävät jo.

Näissä tunnelmissa kuuntelussa White Stripesin You Don't Know What Love Is [You Just Do As You're Told] sekä Björkin Bachelorette.

valoa

Kuuntelussa Cody ChesnuTT. Pitkästä aikaa kuuntelen musiikkia, jossa näin mieletön groove. Tämä auttanee näiden talvikuukausien yli. Mahtavaäänisen miekkosen musiikkia kuunnellessa tuntuu (ainakin hetkisen), että voisi mennä vaikka läpi harmaan kiven ja ihan iloisesti vieläpä. Tämän hetkinen suosikkini uusimalta albumilta vetävästi eteenpäin rytkyvä, Don't go the other way.

Ruokalautasilla edulliset murkinat. Viime aikoina olen kokannut pikkubudjetilla. Leiponut jopa sämpylöitäkin pitkästä aikaa, ja nehän ovat kyllä hyviä. Ikisuosikkini edullisten ruokain saralla on vegefajitakset. Ja kaikista halvimmalla pääsee ja saa tietenkin parhaan makuista, kun jaksaa leipaista tortillansa itse. Tein ne tällä kertaa vehnästä.

Vehnätortillat:

reiluhko 6 dl vehnäjauhoja. Durumjauhot ovat mieleeni, niistä saa hyvän, mehevän rakenteen, mutta tavallinenkin käy aivan hyvin.
1 tl kidesuolaa
0,5 dl öljyä tai voisulaa
2,5 dl vettä

Sekoita jauhot ja suola, lisää vesi ja rasva. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallukka. Jaa taikina noin kymmeneen osaan, laita taikinapallerot vaikkapa pakastepussiin odottamaan leipomisvuoroaan, jotta ne eivät kuivu. Pyörittele pieni taikinapallo ensin pyöryläksi, kauli se sitten ihan ohueksi. Piirakkapulikka on minusta tässä hyvä, saan sillä paremmin pyöreän muodon, mutta tavallisella kaulimella onnistuu kyllä myös. Paista tortillat kuivalla kuumalla pannulla kummaltakin puolelta niin, että pintaan paistuu tummia pilkkuja. Aikaa per puoli menee pikkasen vajaa minuutti. Laita valmiit tortillat puhtaan keittiöpyyhkeen sisälle pysymään notkeana ja lämpimänä. Itse teen niin, että kaulin ja paistan vuoronperään. Taikinalättyjä ei kannata pinota päällekäin, ne tarttuvat helposti toisiinsa kiinni. Kaksin näitä on kiva ja nopsa tehdä, toinen kaulii ja toinen hoitaa pannulla paistuvat tortillat.

Täytteeksi viipaloin yhden ison punaisen ja vihreän paprikan, kaksi isohkoa sipulia ja lisäksi purkillisen Pirkan Ruskeita papuja. Paistoin ne nopeasti kuumassa öljytilkassa ja heitin perään kaksi tai kolme pieneksi hakkeloitua valkosipulinkynttä hetkeksi paistumaan. Lopuksi maustoin kasvispaistoksen mustapippurilla, kuivatulla chilillä, juustokuminalla, kuivatulla korianterinsiemenjauheella* ja suolalla. Ai niin, ja kuivatua oreganoa ei saa unohtaa, sitä töösään paistokseen runsain mitoin. Paistoksen päälle vielä, jos taloudesta löytyy, puska tuoretta korianteria. Tarjolle laitan vielä tomaattisalsaa, ison kupillisen ranskankermaa ja Chipotle Tabascoa tai jotain muuta chipotlekastiketta. Limenmehuroiskeet ja guacamole ovat kyllä ihanat vielä tähän, mutta sellaisia minulla ei ollut juuri nyt, hyvältä maistui silti.


*Jos omistat morttelin, hanki aina kuivattu korianteri siemeninä, murskaa ja hiero ne jauheeksi. Kaupan valmis korianterijauhe menettää nopeasti ihania aromeitaan.

pehmeyttä

Mäyräkoiravieraita, jotka olivat itsepintaisesti sitä mieltä, että kun eivät kerran saa nukkua omassa kodissaan, on ainoa mahdollinen nukkumatyyli väyläytyä kylkeeni, peiton alle tietenkin.

Aurinko, joka hellän autereisesti nousi aamulla.

Paksu villatakki, jonka alla voi kyhjöttää juoden omenastruudeliteetä Tallinnasta.

Kyllä se kevät taas sieltä saapuu.