I think this October could be a month of questions. Not the month of quick answers, but more of just questions. I think the light of october fits perfectly for questioning. What's your question?
Olet kyllä nyt oikeilla jäljillä. En tiedä paistaako se blogistani läpi mutta kysymyksiä ja pohtimista juu, sitä tuntuu olevan nyt. Ei niin, ettei se kuuluisi jotenkin ihan mun olemiseeni aina muulloinkin (olisi hyvä oppia olemaan ajattelematta, pohtimatta...) mutta nyt juuri jotnekin kovasti pinnalla on tuo. Olen sanonut monessa yhteydessä jo että tämä syksy ylipäätään tuntuu niin erilaiselta. En osaa oikein vielä sanoa miksi ja miten. En ole kovin iloinen, mutten surullinenkaan. Olen ennen kaikkea vakava tänä syksynä ja se tarkoittaa etten ole ihan oma itseni.
Mulla on kysymys, Tanja: miten loihdit nämä värit? Onko sulla joku filtteri käytössä kuvankäsittelyssä vai miten ihmeessä saat luotua niin toisiinsa sointuvat väriskaalat kuvissasi?
violet, kyllä se vähän paistaa. Mutta täytyy nolona myöntää, että viime päivin olen vähän huonosti seurannut blogeja. En ole ehtinyt syventymään, ja kommentoinnit ovat jääneet vähemmälle. Ajatukset ovat nyt enempi omassa navassa, huolissakin, työssä, ja tulevissa mukavissa asioissa. Alkaa jo pikkasen rassatakin tämä itsekeskeisyys, mutta on sille nyt ollut toisaalta tarvettakin. Asiaan - minusta on kiinnostava tuo juttu, kun sanot, että tämä syksy TUNTUU erilaiselta. Varsinkin siksi, etten vielä osaa sanoa miksi. Luulen osaavani kuvitella tuon. Ihana sinun koko kommenttisi, sellainen, että jään oikein miettimään. Voi hyvin!
Ulrika, as always, I'm flattered for your praise, thanks.
Merja, näin se menee: valitsen jo valmiiksi sävyiltään samankaltaiset kuvat, ja joissakin sitten säädän värejä vielä enemmän vastaamaan ajatustani kokonaisuudesta. Käytän Macissa olevaa peruskuvaohjelmaa iPhotoa, eli ei siinä mitään filttereitä ole: valkotasapainoa, kirkkautta, sävyä ja sen sellaista perusjuttua siinä voi säätää. Mulla on vähän autistinen suhde väreihin, olen hyvin hyvin kiintynyt miettimään värisävyjä ja kuvissani sisältö saattaa olla joskuspelkästään vaan joku väri. Toivonkin, että ihmiset eivät kyllästyisi tähän minun sävyjahtiin.
Outi, ei lokakuu riitäkään, ei mitenkään. Minulla on vaan helposti tapana sivuuttaa omat kysymkseni, ja ajattelin, että jos nyt olisin itselleni rohkeampi, ja kysyisin vaan. Kysellään siis! Täälläkin saa kysellä ja miettiä :)
Huh hei, näitä kuvia taas! Sinä olet sävyjen mestari. Tuo huurulasikuva on sietämättömän hieno!
Minunkin syksyni tuntuu erilaiselta, mutta hyvältä. Olen päässyt ylös omasta kuopastani ja paljon helpompi hengittää. Olen myös kiltimpi läheisilleni. Kun voin pahoin, en osaa kohdata heitä ilman konflikteja.
Liivia, kiitos paljon! Huurulasikuva minustakin aika hauska - tykkään tuollaisesta, kun kesken arkistakin arkisimpien touhujen yhtäkkiä ikkuna tarjoaa noin hauskan näkymän. Kun on pakko keskeyttää touhut, ottaa kamera esiin ja ihastella huuruläikkänäkymää hetken. Onpa hyvä kuulla sinun syysmeiningeistäsi! Omassa kuopassa on huono olla pitkään. Mahtavaa, että olet tass kiltti :) Mulla, ja varmaan monella muullakin just noin, että kuoppamielellä konfliktit ovat liiaksi pinnalla
Anonymous, question is kysymys in Finnish and questions is kysymykset :) Your question is fun, kysymyksesi on hauska!
Olen aivan hurmioissani( ihanaa käyttää tuota sanaa) näistä kuvistasi. Tuo missä koiran jalkojen liike lepattaa lattialla, voisin vain tuijjotella sitä.
Kysymyksistä. Minunkin mielessäni risteilevät nuo työkysymykset, ne eivät tällä kertaa vaivaa tai ahdista, nyt on ehkä jotenkin turvallista miettiä niitä.
Minun jokapäiväinen kysymykseni on että mihinkä pistää energiansa ja aikansa. Etteivät valahda viemäristä alas ja yhtäkkiä on taas ilta. No, ainakin näiden kuvien kanssa vietetty hetki oli mitä parhaiten käytetty, ihania sävyjä!
Lokakuu on, sellaista kyselyn ja syventymisen aikaa. Minun ainakin on silloin aina pohdittava paljon. Vastaukset eivät ehkä ole heti kädenulottuvilla, mutta kyllä ne sieltä tulevat, kun antaa lokakuulle aikaa...
Nämä kuvat ja sävyt ovat niin kauniita ja voimakkaita, ihania kuvia. Ihailen sinun värisilmääsi, se on valtavan hieno lahja ja taito.
Minä huomasin eilen illalla, että aloin miettiä liian syviä. Taustalla oli liian haikea musiikki. Tajusin, että nyt tarvitsen television. En ole pitkään aikaan katsonut sitä, mutta eilen se oli hyvä. Vanhoja frendejä ja muuta hömppää tuli just sopivalla hetkellä. Huomaan, että kyselen itseltäni liian vaikeita asioita nyt.
Celia, hurmiossa onkin juuri hyvä sana. Mutta että minun kuvistani! Ihana kuulla, että monimutkaisetkin kysymykset tuntuvat nyt turvallisilta. Se taitaa olla onnea!
Rinna, tuo viemäri ja ilta on niin tutustakin tutumpaa mulle. Täytyy laittaa painoarvoa niille pienille valon hetkille arjessa, jotta säilyisi mieli virkeänä. Siitä tämä blogikin on niin hyvä, täällä saa vapaasti toteuttaa itseään. Kiitos sinulle!
Anioni, oijoi, voisinpa heittää täytettä kuoppaasi, ettei se enempää syvenisi. Voimia sinulle ja toivoa ja kaikkea hyvää! teit minut iloiseksi kertomalla että sävyjahtini ei ole kyllästyttävää, kiitos!
Olina, minä olen muutenkin varsinainen mietiskelijä, mutta lokakuun aion erityisesti pyhittää suorille kysymyksille itselleni. Vastauksia odotan sitten myöhemmin. Ne saavatkin olla hetken ulottumattomissa - uskon hitaisiin prosesseihin. Enkä ole hätähousu. Kaunis tuo "kun antaa lokakuulle aikaa".
Isoinpapu, minä taas olen kovastikin syyskuun ystävä normaalisti, ja lokakuu tuottaa hankaluutta, mutta nyt taitaa mennä toisinpäin. Kiitos sanoistasi ilahduttavista!
Courtney, I couldn't agree more - something exciting is brewing. Nice to read your comment, thanks!
himalainen, kiitos ihan hirveästi! Toivon, että voisin käyttää lahjaani jotenkin tehokkaammin, tai miten sen nyt sanoisi... vielä enemmän itseäni varten.
Ei sekään hyvä ole, jos ajatus vajoaa liian syvälle. Minulla varmasti parin ikävän ongelman ratkeaminen vaikuttaa sihen, että ajatus ei niin kierrä kehää, vaan uskallan kysellä jo ihan muutakin. Sykleissä menee nämä jutut. Nyt on vapaampi kierros alkamassa minulla. Ethän liikaa mieti?! TV on joskus niin hyvä. Mulla ei tällä hetkellä ole, vähän toisinaan kaipaan, mutta sitä enne on monia muita menoeriä, joten sen hankintaa siirrän. Piipahdan silloin tällöin lähellä asuville ystäville katsomaan. Se onkin mukavaa.
I will tell you what it is like here in the northern midwestern U.S. To me, it feels isolated, like the end of the road. But maybe many places feel like that. Although, in Finland, it isn't as far to visit interesting places in Europe.
What do most people do for jobs there? Here, many people have farms or work in mills.
Olet kyllä nyt oikeilla jäljillä.
ReplyDeleteEn tiedä paistaako se blogistani läpi mutta kysymyksiä ja pohtimista juu, sitä tuntuu olevan nyt.
Ei niin, ettei se kuuluisi jotenkin ihan mun olemiseeni aina muulloinkin (olisi hyvä oppia olemaan ajattelematta, pohtimatta...) mutta nyt juuri jotnekin kovasti pinnalla on tuo. Olen sanonut monessa yhteydessä jo että tämä syksy ylipäätään tuntuu niin erilaiselta.
En osaa oikein vielä sanoa miksi ja miten.
En ole kovin iloinen, mutten surullinenkaan. Olen ennen kaikkea vakava tänä syksynä ja se tarkoittaa etten ole ihan oma itseni.
Lovely shots, as always!
ReplyDeleteMulla on kysymys, Tanja: miten loihdit nämä värit? Onko sulla joku filtteri käytössä kuvankäsittelyssä vai miten ihmeessä saat luotua niin toisiinsa sointuvat väriskaalat kuvissasi?
ReplyDeleteKauniita taas!
Ihana violetti ja valo. Minullakin pää täynnä kysymyksiä. Mutta pelkään, ettei lokakuu riitä. Mutta olet oikeassa. Nyt on hyvä aika miettiä.
ReplyDeleteviolet, kyllä se vähän paistaa. Mutta täytyy nolona myöntää, että viime päivin olen vähän huonosti seurannut blogeja. En ole ehtinyt syventymään, ja kommentoinnit ovat jääneet vähemmälle. Ajatukset ovat nyt enempi omassa navassa, huolissakin, työssä, ja tulevissa mukavissa asioissa. Alkaa jo pikkasen rassatakin tämä itsekeskeisyys, mutta on sille nyt ollut toisaalta tarvettakin. Asiaan - minusta on kiinnostava tuo juttu, kun sanot, että tämä syksy TUNTUU erilaiselta. Varsinkin siksi, etten vielä osaa sanoa miksi. Luulen osaavani kuvitella tuon. Ihana sinun koko kommenttisi, sellainen, että jään oikein miettimään. Voi hyvin!
ReplyDeleteUlrika, as always, I'm flattered for your praise, thanks.
Merja, näin se menee: valitsen jo valmiiksi sävyiltään samankaltaiset kuvat, ja joissakin sitten säädän värejä vielä enemmän vastaamaan ajatustani kokonaisuudesta. Käytän Macissa olevaa peruskuvaohjelmaa iPhotoa, eli ei siinä mitään filttereitä ole: valkotasapainoa, kirkkautta, sävyä ja sen sellaista perusjuttua siinä voi säätää. Mulla on vähän autistinen suhde väreihin, olen hyvin hyvin kiintynyt miettimään värisävyjä ja kuvissani sisältö saattaa olla joskuspelkästään vaan joku väri. Toivonkin, että ihmiset eivät kyllästyisi tähän minun sävyjahtiin.
Outi, ei lokakuu riitäkään, ei mitenkään. Minulla on vaan helposti tapana sivuuttaa omat kysymkseni, ja ajattelin, että jos nyt olisin itselleni rohkeampi, ja kysyisin vaan. Kysellään siis! Täälläkin saa kysellä ja miettiä :)
Huh hei, näitä kuvia taas! Sinä olet sävyjen mestari. Tuo huurulasikuva on sietämättömän hieno!
ReplyDeleteMinunkin syksyni tuntuu erilaiselta, mutta hyvältä. Olen päässyt ylös omasta kuopastani ja paljon helpompi hengittää. Olen myös kiltimpi läheisilleni. Kun voin pahoin, en osaa kohdata heitä ilman konflikteja.
I wish I knew what the questions were (in Finnish)
ReplyDeleteLiivia, kiitos paljon! Huurulasikuva minustakin aika hauska - tykkään tuollaisesta, kun kesken arkistakin arkisimpien touhujen yhtäkkiä ikkuna tarjoaa noin hauskan näkymän. Kun on pakko keskeyttää touhut, ottaa kamera esiin ja ihastella huuruläikkänäkymää hetken. Onpa hyvä kuulla sinun syysmeiningeistäsi! Omassa kuopassa on huono olla pitkään. Mahtavaa, että olet tass kiltti :) Mulla, ja varmaan monella muullakin just noin, että kuoppamielellä konfliktit ovat liiaksi pinnalla
ReplyDeleteAnonymous, question is kysymys in Finnish and questions is kysymykset :) Your question is fun, kysymyksesi on hauska!
Olen aivan hurmioissani( ihanaa käyttää tuota sanaa) näistä kuvistasi.
ReplyDeleteTuo missä koiran jalkojen liike lepattaa lattialla, voisin vain tuijjotella sitä.
Kysymyksistä.
Minunkin mielessäni risteilevät nuo työkysymykset, ne eivät tällä kertaa vaivaa tai ahdista, nyt on ehkä jotenkin turvallista miettiä niitä.
Minun jokapäiväinen kysymykseni on että mihinkä pistää energiansa ja aikansa. Etteivät valahda viemäristä alas ja yhtäkkiä on taas ilta.
ReplyDeleteNo, ainakin näiden kuvien kanssa vietetty hetki oli mitä parhaiten käytetty, ihania sävyjä!
Minullakin on kysymyksiä ja huolia yhden elämän tarpeisiin aivan riittävästi, tuntuu vaan että kuoppa syvenee koko ajan.
ReplyDeleteMutta sinun "sävyjahtiisi" en kyllästy koskaan. Taas kauniita kuvia, ja as always, violetti on suosikkini :)
Lokakuu on, sellaista kyselyn ja syventymisen aikaa. Minun ainakin on silloin aina pohdittava paljon. Vastaukset eivät ehkä ole heti kädenulottuvilla, mutta kyllä ne sieltä tulevat, kun antaa lokakuulle aikaa...
ReplyDeleteTodella kauniit kuvat, minustakin.
Mä olen jotenkin hyvin huojentunut kun syyskuu on ohi. Lokakuu tuntuu niin paljon lempeämmältä.
ReplyDeleteKauniita kuvia. Voi että.
October is a great month for questions. I never quite know what to expect, but it always feels like something exciting is brewing.
ReplyDeleteNämä kuvat ja sävyt ovat niin kauniita ja voimakkaita, ihania kuvia. Ihailen sinun värisilmääsi, se on valtavan hieno lahja ja taito.
ReplyDeleteMinä huomasin eilen illalla, että aloin miettiä liian syviä. Taustalla oli liian haikea musiikki. Tajusin, että nyt tarvitsen television. En ole pitkään aikaan katsonut sitä, mutta eilen se oli hyvä. Vanhoja frendejä ja muuta hömppää tuli just sopivalla hetkellä. Huomaan, että kyselen itseltäni liian vaikeita asioita nyt.
Celia, hurmiossa onkin juuri hyvä sana. Mutta että minun kuvistani! Ihana kuulla, että monimutkaisetkin kysymykset tuntuvat nyt turvallisilta. Se taitaa olla onnea!
ReplyDeleteRinna, tuo viemäri ja ilta on niin tutustakin tutumpaa mulle. Täytyy laittaa painoarvoa niille pienille valon hetkille arjessa, jotta säilyisi mieli virkeänä. Siitä tämä blogikin on niin hyvä, täällä saa vapaasti toteuttaa itseään. Kiitos sinulle!
Anioni, oijoi, voisinpa heittää täytettä kuoppaasi, ettei se enempää syvenisi. Voimia sinulle ja toivoa ja kaikkea hyvää! teit minut iloiseksi kertomalla että sävyjahtini ei ole kyllästyttävää, kiitos!
Olina, minä olen muutenkin varsinainen mietiskelijä, mutta lokakuun aion erityisesti pyhittää suorille kysymyksille itselleni. Vastauksia odotan sitten myöhemmin. Ne saavatkin olla hetken ulottumattomissa - uskon hitaisiin prosesseihin. Enkä ole hätähousu. Kaunis tuo "kun antaa lokakuulle aikaa".
Isoinpapu, minä taas olen kovastikin syyskuun ystävä normaalisti, ja lokakuu tuottaa hankaluutta, mutta nyt taitaa mennä toisinpäin. Kiitos sanoistasi ilahduttavista!
Courtney, I couldn't agree more - something exciting is brewing. Nice to read your comment, thanks!
himalainen, kiitos ihan hirveästi! Toivon, että voisin käyttää lahjaani jotenkin tehokkaammin, tai miten sen nyt sanoisi... vielä enemmän itseäni varten.
Ei sekään hyvä ole, jos ajatus vajoaa liian syvälle. Minulla varmasti parin ikävän ongelman ratkeaminen vaikuttaa sihen, että ajatus ei niin kierrä kehää, vaan uskallan kysellä jo ihan muutakin. Sykleissä menee nämä jutut. Nyt on vapaampi kierros alkamassa minulla. Ethän liikaa mieti?! TV on joskus niin hyvä. Mulla ei tällä hetkellä ole, vähän toisinaan kaipaan, mutta sitä enne on monia muita menoeriä, joten sen hankintaa siirrän. Piipahdan silloin tällöin lähellä asuville ystäville katsomaan. Se onkin mukavaa.
My kysymys is, what is it like living in Finland?
ReplyDeleteI will tell you what it is like here in the northern midwestern U.S. To me, it feels isolated, like the end of the road. But maybe many places feel like that. Although, in Finland, it isn't as far to visit interesting places in Europe.
What do most people do for jobs there? Here, many people have farms or work in mills.