Keräsin lupiiniroskat lattialta, läksin ulos ja suuntasin rohkealla mielellä kohti uutta löytöä. Taloa, joka kutittaa mielikuvitusta ja aiheuttaa huvitusta olla oman pikkutalon omistaja. Tällä kertaa kamera mukanani läksin, muina miehinä.
Juhannuksena, kun lähitienoot olivat autiot, uskalsin mennä ihan lähelle, jopa kurkkimaan ikkunoista, ystävän tuella. Olo oli kamala, tunkeutujan tunne, mutta selitin itselleni, että ketään se ei voi haitata, sillä en ole millään muotoa pahoilla aikeilla. Utelias vaan. Oijoi, ikkunoista näkyi paljon vanhoja huonekaluja, huoneet olivat kuin varastoja. Tuolla ei selvästikään kukaan asu, mutta joku leikkaa nurmikkoa. Tänäänkin se oli ihan trimmattu. Talo olisi juuri sopiva tytölle ja porokoiralle, pieniä huoneita, muutama. Kutittaa kutittaa.
kutitus siirtyi kuvan välityksellä tännekin! iiiihanat ikkunat...
ReplyDeletenäen usein unta tyhjästä huoneesta jonka löydän sattumalta, välillä kokonaisesta talosta, ja aina se tuntuu ihan uudelta mahdollisuudelta. ikkunat on pikkuruutuiset siinä unessa ja huoneet vaaleat ja valoisat.
Kata, tuossa talossa ei tainnut olla yhtään samanlaista ikkunaa. Se oli ihanasti sellainen ei-tyylipuhdas nikkarijugendtalo. Se ei ehkä ole tällä hetkellä talviasuttava, mutta mielikuvitukseni leikkii jo asuntolainalla...
ReplyDeleteMinä jos näen talounia, talot niissä ovat sokkeloisia, jännittäviä ja täynnä tavaraa. Ihan hyviä unia. Paljon värejä.
oletkohan unessa käynyt meillä:)
ReplyDeletenimittäin kuvaus täsmää, sokkeloista, ja todellakin täynnä tavaraa kaikissa väreissä... ja jännittävää on se miten saan aina mahtumaan lisää tavaraa ja uusia värejä!
Ota selvää omistajasta ja tee tiedustelu...? Ei siinä mitään häviäisikään?
ReplyDeleteI love the summer clouds with the black trees. And the glass room. And, your shoes.
ReplyDeleteLupiniikuva hengästyttää ihan.Hieno.
ReplyDeleteTajuan kyllä miksi talo kutittaa.
Jos tekisit kuten joku ehdotti: ottaisit selvää...
Mutta mistä, en tiedä.
Minun talounissani on aina kellareita. (Freud kyllä kertoo teille tästä lisää...).
Sitten on paljon ovia jotka ovat kiinni. Sitten on käytäviä, tavaraa, rikkinäisiä lattioita ja hajoavia seiniä. Hmm..
Heipsis,
ReplyDeleteTupsahdin eilen blogiisi jotakin kautta, piti tulla uudelleen, kun täällä on niin kaunista!
Ihania kuvia ja tunnelmaa.
Kaunis kuisti on haavetalossasi,ei muuta kuin tuumasta toimeen :)
Itse näen myös talounia silloin tällöin, niissä taloissa on paljon ovia, niin paljon ettei kaikkiin huoneisiin kerkiä....vaan ei niitä ovia tarvitse edes avata, kun unessa voi mennä seinien läpi vaan hih! Unimatkailu on mukavaa.
Kata, olisikin jotenkin spookya, jos olisi unessa ollut jossain olemassa olevassa talossa, jota ei kuitenkaan tietäisi todellisuudessa. Ehkäpä...
ReplyDeletePellon Pientareella, sen jos teen, en saa unta silmään. Kerran sen teinkin yhden talon kohdalla ja suorastaan menetin todellisuudentajuni :) Ja kaiken huipuksi, viime syksynä, kun katselin vuokra-asuntoa itselleni, olisin päässyt vuokralle siihen taloon, josta kyselin. Se tuntui ihan kohtalolta. Mutta en valinnut sitä, sillä lämmitys olisi tullut vuokran päälle, ja se olisi ollut liian kallista, sekä vuokranantaja oli jotenkin epäilyttävä - yritti iskeä minut, vaimonsakin soitteli mun perään. Olisi ollut vähän ahdistavaa. Mutta kun menin katsomaan taloa sisältä, voit arvata, että sydän hakkasi innostuksesta.
Blackbird, thanks! Those are one of my favourite shoes, so comfortable ones, but quite old pair. And the glass room is the best! The photo is from a house I dream about. This post is about my old-house-dreams... I was too tired yesterday to write in English. Sorry.
Violet, lupiinikuva minustakin hieno, vaikka teknisesti aika huono, tärähtänyt ja rakeinen, ei tarkoituksella. Mutta oli jo niin hämärää. Mutta mulle kaikissa kuvissa, myös valokuvissa tärkeintä ovat värit, ei tekninen onnistuneisuus.
Täällä Suomessa talojen omistajat saa selville kaupunkien kiinteistövirastoista. Yhteystietoja he eivät kai anna, mutta nimen. Tekis mieli... Mutta mitä sillä tiedolla teen, kun en ole, enkä saisikaan olla, talon osto-aikeissa. Remonttiin menis ihan törkeästi rahaa, ja kaiken lisäksi talo on sellaisella paikalla, että jos kauppaan kuuluisi tontti, se maksaisi ihan tosi paljon. Mutta ehkä silti...
Jännät unitalot. Tästähän syntyisi oma postaus! Mut Freudia näihin ei minusta kannata sotkea... Kaikki kunnia hänen työlleen, siinä on paljon hienoakin, mutta unien tulkinnassa hän ei ehkä ole parhaimmillaan. Mutta perverssillä (!) tavalla kiinnostaviahan ne ovat, siis freudilaiset tulkinnat. Mutta sekin täytyy myöntää, että en ole paras Freud -tuntija, joten panen suuni suppuun jo.
Mun unitaloissa on viime aikoina ollut sellaista löytämisen meininkiä. Paljon tavaran keskeltä olen tehnyt hienoja löytöjä, kuin jollain parhaimmalla kirpputorilla. Mutta hämärää ja värikästä niissä taloissa on.
Johanna, kovasti kiitoksia! Hauska tuo, ettei kaikkiin huoneisiin edes kerkeä :) Unimatkailu tosiaan on mukavaa, enimmäkseen.
oi, talossa on jotain japanilaista. Vaaleansiniraidallinen takki näyttää ihanalta, tekee mieli ommella jotain vastaavaa iltakävelyitä varten.
ReplyDeleteJos talo kutittelee kovasti vielä uniinkin, toki kannattaa kysyä omistajilta, naapurit voisivat varmaan helpoiten tietää ketä tavoitella :) Näyttää ehdottomasti kutkuttavan ihanalta paikalta, ihanaa tunnelmaa.
ReplyDeleteKuka tietää, mitä tuleviasuus tuo tullessaan....
ReplyDeleteEhkä päädytte juuri tähän pieneen taloon, ehkä toiseen teille vielä sopivampaan. Toivon hyviä yllätyksiä!
Siis minähän en tiedä Freudista oikein mitään...vähän vitsinä panin...minusta on sitä paitsi aivan se ja sama mitä joku anylyytikko sanoisi unistani. Itselleni niiden viestit ovat aika usein aivan selvät.
ReplyDeleteH A N K I S E .
ReplyDelete(helppoa? :])
Täydellinen talo...
ReplyDeleteT:Erään kummitustalon asukki
Ihana talo ja kutitus! Vähän niinkuin se talo johon muutan kuukauden päästä! Olen aina ollut hulluna sellaisiin.
ReplyDeleteRinna Pitsiunelma, talossa japanilaisuutta myös siinä mielessä, etä se on rakennettu jännästi jyrkän kallion viereen. Tai en mä tiedä onko se erityisen japanilaista, kivistä tulee vaan Japani mieleen :) Vaaleansiniraidallinen takki on kesälempparini, monta vuotta vanha Noa Noalta.
ReplyDeleteParolan asema, naapuri näytti hapanta naamaa eilen, kun kameran kanssa hilluin tuolla. Olis pitänyt olla rohkeampi ja kysyä, kun kerrankin oli naapuri pihalla. Nyt harmittaa pikkasen.
Scaredy-Cat, toiskohan lähitulevaisuus lottovoiton. Ei varmaan, kun en lottoa. Pitäisiköhän.
Violet, samoilla linjoilla - analyytikoiden yleistulkinnat unista hiiteen, eri asiat merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Minäkin olen hyvä tulkitsemaan omia uniani :)
maijja, ei helppoa, koska olen köyhä. Paitsi jos talon omistaja sattuisikin olemaan joku hyväntekijä, eikä tahtoisi tontista mitään.
Stella, tuo talo näyttää siltä, että yläkerrassa voisi asua kummitus. Enkä ole varma tykkäisinkö jakaa kotiani henkiolentojen kanssa.
Jeera, sinäkö muutat johonkin ihanuuteen?! Oi onnekasta! Ymmärrän hulluutesi.
Ka kun minäkin kerran sain yhden kaapin, koska olin niin _kiintynyt_ siihen. Ehkä sinä olet tarpeeksi kiintynyt taloon...? (hmm, kyllä se ehkä sitten olit sinä unessa, viime kommenttilootassa kertomasi perusteella.)
ReplyDeleteToi maijjan kiintymysteoria kuulostaa ihan käyttökelpoiselta;-)
ReplyDeleteAjatelkaa ny: tyyppi lampsisi sisään ja selostaisi tarpeensa talon omistajalle, joka pikimmiten ryhtyisi toimenpiteisiin talon omistussuhteiden muuttamiseksi kysyjän kannalta edulliseen suuntaan....
maijja ja violet, kiintoisa kiintymysteoria! Jos oikein sitä alan haluta, kai sen saankin, niin ainakin mun tätini uskoo. Ja minäkin. Mutta en ole varma onko tämä vain hetken huumaa vai rakkautta tosiarkoituksella. Iltalenkki kulkee nyt yhtä tiettyä reittiä, kunnes tiedän paremmin.
ReplyDeletekutittaisi minuakin;) miten houkutteleva talo, kaikki ikkunatkin erilaisia. vähän sellainen muumitalo.
ReplyDeletehmmm...toivottavasti asiat menee parhain päin tuon unelman suhteen. ja yleensähän ne niin meneekin:)
kauniita kesäpäiviä!