Aamukahvilla ajattelin taas ainaista mantraani, että vähärahaisuus ei estä kaunistelua, kyse on monesti valinnoista ja viitseliäisyydestä. Laitoin mehun mieluisimpaan lasiini, ostin kunnon maitoa kahviini (se maksanee saman verran kuin luihu, ja minä kallistun terveysasioissa sopivaan balanssiin kovien ja pehmeiden rasvojen osalta), jonka keitin ajatuksella ja join sen kauniista kupista silitetyn pöytäliinan päällä ensin raivattuani rumat mainospostit sun muut näköpiiristä. Ei kovin ihmeellistä. En silti ajattele, että kaikkien pitäisi somistella arkirutiineitaan, itselleni se sellainen on vaan luontevaa ja mielekästä toimintaa.
Minulla on käynyt ihan hyvä tuuri myös ikkunanäkymien suhteen. Totuuden nimissä ihan pelkkää tuuria tämä ei ole, sillä minä käytin mahdollisuuteni nirsoilla ja etsiä sopivaa silloin, kun tänne muutin. Siitä tulee pian kaksi vuotta. Sitäkin olen miettinyt. Oravat, toisinaan aika mielipuoliset, loikkivat alinomaa pihapuissa, siitäkin tulee jotenkin kiva tunne. Ja taustalla soi hyvät biisit. Se tekee paljon! Eikä kynttilöitäkään voi väheksyä. Aika etuoikeutettua vähärahaisuutta tämä.
Olen ollut tänä vuonna kahden vaiheilla, kaivaako joulokoristeita ollenkaan esiin. Kaikenlainen koristelu on alkanut tuntua jotensakin vähän joutavalta, turhalta minulle siis. Tai jotenkin tarpeettomalta tällä hetkellä. Tänään kuitenkin pikkuisen raotin tilpehöörilaatikkoa. Kaivoin alkuun sieltä yhden peltitähden. Jään miettimään loppuja – mieli voi ja saa muuttua. Viiman pihaan viskaama jäkälainen lehtikuusen oksa ilahdutti, toin sen sisälle, pöytään, vanhaan mehupulloon. Nätti. Olen ihan varma, että jonain päivänä vien kaikki nämä risut pihalle, puhahdan itselleni ja pidän taukoa tästäkin "keräilystä".
Sain tuliaisia Pariisista, Milk Deco:n. Ei hullumpaa. Mutta nyt täytyy jo kiitää suihkuun. Tänne lähden kokoustamaan ja herkuttelemaan.
Hyvää ja kaunista viikonloppua!
* toiseksi alimman yksityiskohtakuvan nappasin uusimmasta Australian Vogue Livingistä, kun siinä on himottavan hieno peili ja muutenkin mukavan eklektinen meininki.
Love the bigger size of your photos, Tanja! :)
ReplyDeleteTämä kuvakoko on parempi kun se eilinen jätti. Mukavaa viikonloppua lumiseen suomeen :)
ReplyDeleteMä kannatan niin tuota arjen kaunistamista! Ja muutenkin pidän kiinni toisten mielestä aika pienistä asioista välillä. En esim. pysty juomaan kahvia muovimukista, pahvinenkin tekee tiukkaa. Kesällä Kaliforniassa olin ihan huumassa kun joskus harvoin löytyi kahvila, jossa juoman sai nauttia posliinista.
ReplyDeleteJoulukoristeiden kans aika samoilla linjoilla myös, mutta lapset kyllä vaatii vähän enemmän. Tonttujakin jossain vilahtaa, koska lasten omin pienin kätösin tehtyinä ne toki ovat ihan jees.
Kaunista sulla on!
Miten voikin taas mennä niin yks yhteen nämä ajatuksesi omieni kanssa. Ei voi kun nyökytellä ja hymyillä. Kiitos niin paljon! :)
ReplyDeleteAjattelin juurikin tuossa, että haen jonkun karahkan metsästä ja ripustan siihen pari noita tuohisia. Sitten glögiä, tunnelmaa kynttilöistä, muita herkkuja, oikeanlaista musiikkia ja mukavaa seuraa. Se on siinä.
Viehättävää viikonloppua <3
Shokoofeh, the size of the photos is in progress in my mind. I would like to uodate the outlook of my blog somehow.
ReplyDeletemizyéna, niin on. Mukavata viikonloppua sinnekin!
maijanmaja, kiva kun kannatat :) Minusta jokainen saa pitää kiinni vaikka miten pienistä asiosta itsekseen. Niin minäkin teen. En oo siis tuputtamassa kenellekään muulle tällaista, mutta minusta on kiva kertoa omista tavoistani ja kuulla toisten. Jos minulla olisi lapsi, en taatusti pihtailis tontuissa, jos ne häntä ilahduttaisivat. Mutta nyt en niitä kaipaa itselleni. Tilanteet muuttuu, ja niiden mukana on hyvä vähän muuttua itsekin :)
Hanna, kuulostaa hyvältä tuo sinun suunnitelmasi. Toivottavasti muuten joskus nyökytellään taas samankin pöydän ääressä :)
Mahtava kurrekuva.Lapsi haluaa tonttulakin päähänsä heti aamulla,nukkuu oman pikkukuusen vieressä,piparkakkutalon tuoksussa.Luulin olevani jouluihminen mutta huomaan että kakki koristehärpäke tuntuu lähinnä tunkkaiselta.Lapsen iloa on kuitenkin ihana seurata,tontuissa ei siis voi pihtailla.
ReplyDeleteArjen kaunistaminen on miulle ihan välttämättömyys,lapsiperheen arki on niin kirjavaa että kynsin hampain pidän kiinni siitä että jää jotain omaa.Vaikka sitten pesuaineet kauniissa pullossa ja kuiva-aineet keittiön kaapeissa lasipurkeissa.Nimenomaan itseä varten,eipä noita muut näe.
lovely photos!
ReplyDeletewishing you
a cheerful weekend
too tanja!
Hmm, ajattelin tänään samanlaisia asioita. Remontoin päivässä vaatehuoneen; ilmaiseksi saatu laminaatti, pätkät vanhaa lattialistaa, kympin vaaleanpunainen (huomioi sävyn nimi Budoaari)maali seinään ja itsetehdyt liimalevyhyllyt uusille paikoille. Siinä sitten istuskelin budoaarissani ja katselin henkarilla roikkuvia kirpparityllejä ja vintagemekkoa. Kaunista oli ja tässä taloudessa asuu kohta neljä ja vehnäallerginen koira rutkasti köyhyysrajan alapuolella.
ReplyDeleteIhana,veikeä orava! Mikä ilo,että näet niitä ikkunastasi! Me nähdään vain välillä naapurin pihassa ja joskus harvoin metsässä..aina ovat yhtä suloisia. Mutta että omasta ikkunasta..!
ReplyDeleteJa kuvat ja koristeet ja ihan kaikki on taas niin kaunista! Huokailen vaan.
Olen huomannut,että nyt kun olen kotona,tuollaisilla pienillä yksityiskohdilla,mitä mainitsit on alkanut olemaan suuri merkitys minulle..mehu,tai minun tapauksessani vesi,on niin paljon mukavampaa juoda kauniista lasista (vaikka se olisikin ehkä vähän liian pieni:)) ja ennen kuin istuu juomaan teetä tai muuta,on niin kivaa siivota ja järjestää pöytä. Esimerkiksi. Pieniä asioita,mistä saa hyvän mielen ja tyytyväisen olon.
Ennen nukkumaanmenoakin teen yleensä sellaisen 10 minuutin pyörremyrskysiivouksen; vaatteet kaappiin,kengät riviin,keittiön tasot suurinpiirtein tyhjiksi,lelut yhteen kasaan jne. Toki on paljon iltoja kun ne ja kaikki muukin jää tekemättä,mutta on se vaan mukava herätä edes vähän siistimpään kotiin:) Ja yöllä hiippailessa ei ole vaaraa astua mihinkään leluun..se sattuu:/
Ja silläkin uhalla,että tästä tulee maailman pisin kommentti,jatkan vielä että minäkin haluaisin pitää joulukoristelun yksinkertaisena mutta en tiedä onnistunko siinä. Minulla ei ole oikein mitään koristeita kun en ole aikaisempina vuosina niitä tarvinut,mutta nyt olan alkanut keräämään kirppareilta joulupalloja..ja äsken aloitin erään askartelun ja yhtäkkiä on kaikkea mitä haluaisin! Apua. En halua mitään sekamelskaa mutta siihen tämä uhkaavasti on luisumassa:)
Mutta oksat on pop! Etenkin tuo sinun. Kaunis. Meilläkin oksia paljon koska eräs ei ole vieläkään kyllästynyt niiden keräilyyn..:)
Itse suosin hiukan pienempiä kuvakokoja, sillä niistä muodostuu näkökenttään jotenkin sulatettavampi kokonaisuus. Ja hidas nettiyhteys tekee joskus suurikuvaisista blogeista aika turhauttavia ladata. Mutta kyllä sulatan kauniit kuvat isoinakin :)
ReplyDeleteTäällä kuolaankin juuri tuota peiliä. Meillä on peili haussa ja tuo olisi juuri...
ReplyDeleteKoristelu ei myöskään kauheasti kiinnosta, lapsen takia jotain täytyy. Tänään on luvattu, kun viime viikonloppuna en saanut aikaiseksi vaikka kuinka lupasin.
Sitten on vielä se; jokaisen koristeen kohdalla mietin heti kuinka tympeää se on loppiaisena ottaa pois ja laatikoida.
Katoinkin tuota peilikuvaa juuri, ja ihailin ja ihmettelin että hesus sentään, onko Tanja laittanut olohuonettaan noin hienosti uusiksi (ei sillä että siinä sinunkaan interiöörissä mitään vikaa olisi).
ReplyDeleteMinä taidan tänään kaivella niitä koristeita, mieli tekee nyt laittaa, ensimmäinen joulu uudessa kodissa ja Suomessa pitkään aikaan :)
Joulu on jokaisella erilainen ja omanlaisensa. Meille on vuosien mittaan kertynyt hulvaton määrä joulukoristeita, mutta kaikki ei pääse esille joka joulu. Monia ei tässä vaiheessa voi heittää piskaan, kun niihin liittyy tarinoita. Rikkinäiset kyllä saa häädön.
ReplyDeleteKauan sitten teini-ikäisenä mullakin oli lehtikuusen oksa huoneessani. Ne on jotenkin viehättäviä ja vänkyräisiä. Omassani oli jopa pari käpyä. Jouluksi ripustin siihen kolme pinenpientä palloa.
Hyvin samalla tavoin ajattelen asioista, tosin jotain joulujuttuja on laitettava lasten takia. Mieluiten olisin ottamatta mitään koristeita esille, mutta lapsille asialla on suuri merkitys. Ja juu, tuon peilin ottaisin kotiin heti :)
ReplyDeleteHyvää viikonloppua!
Selailin Dos Visits -blogia ja tuli vastaan tämä postaus ja etenkin tämä kuva - ajattelin sinua ja sitä verhoseinäideaa.
ReplyDeletehttp://dosfamily.com/?p=5579
http://dosfamily.com/wp-content/uploads/1032.jpg<<
(Tein juuri lumitöitä ((Tero on viikonloppumatkalla Lontoossa)). Auu! Tahdon kerrostaloon heti!)
Nämä kuvat tässä, sarjana ja sun teksti iski niin täydellisesti omaan esteettiseen hermoon, kiitos!
ReplyDeleteMinulle arjen kaunistaminen on myös tapa, sellainen tiedostamatonkin. Tietyt valinnat, juuri yksinkertaisin ja jonkun mielestä tarpeettominkin keinoin. Mutta tärkeintä on, että ne tuottaa itselle sitä selittämätöntä pientä mielihyvää.
Wishing you a cheerful.. beautiful week! Hope you are doing well...
ReplyDeleteMaria
Kiitos kaikille kovasti paljon kommenteistanne. Niitä oli taas ihan mahottoman mukava lukea. Elinalle erityiskiitos linkeistä (toinen ei toimi, mutta läysin ihanien juttujen lähteille ekasta)!
ReplyDeleteThanks everyone for your always-so-nice-read comments!!
Kahvi maistui varmasti hyvältä tuossa kattauksessa! Ehkä ehtisin (ehkä en) suunnata etsimään itsellenikin sen yhä kaipaamani pöytäliinan vaikka Valtterin kirppikseltä ennen Joulua...
ReplyDeleteMiltä vaikutti Chef&Sommelier? Oliko hyvä tunnelma ja maittavaa ruokaa? En ole koskaan siellä käynyt, enkä edes paikasta kuullut.
Mukavaa päivää!
You take beautiful photos! Lovely blog, doggy too. :)
ReplyDeleteI´m totally in love with this old mirror! I´m searching such a mirror for so long now! great great piece!
ReplyDelete