Tomaattikastike muhii liedellä, leikkuulaudalla lemuaa ihanasti basilika ja valkosipuli. Illalla täällä tarjoillaan pizzaa ja korkataan viinipullot.
Katsokaa tuota Zappaa! Voi elämä, kun se tykkää kaahailla syyslehtien liukastamilla poluilla. Vaikka se onkin jo iäkäs ja sairaskin, se siltikin vielä monesti saa onnihulluuskohtauksia. Se laskee korvansa aerodynaamiseen luippa-asentoon ja juoksee IHAN täysillä edestakaisin, metsänhurmasta kaistapäänä. Ne ovat meidän kumpaisenkin suuria riemunhetkiä.
Eilen varasimme matkan (siis minä ja mies, Zappa ei niin arvosta matkailua) ihanaan kaupunkiin. Kun ajattelen asiaa – voisinko olla ajattelematta! – pakahtuilen innostuksesta!
Mitä parhainta viikonloppua toivottelen teille, hyvät lukijani!
Miten piristävä kirjoitus taas! Ja nuo kuvat, aina niin kauniita.
ReplyDeleteKerrotko mulle miten teet tomaattikastikkeen pizzaan?
Mukavaa viikonloppua!
Anna
ps. En ole tainnut koskaan kommentoida blogiasi, mutta lukenut olen jo pitkään. Tämä on ihana!
Tomaattikastikkeen teko on aivan helppoa, mutta siihen kannattaa käyttää jonkin verran aikaa. Keitän pari-kolme tölkillistä tomaattimurskaa, reilun lorauksen oliiviöljyä, 1-2tl sokeria ja aimo rouhaisut mustapippuria noin tunnin ajan, jopa parikin. Jos malttaa keittää rauhassa ja pitkään, kastikkeesta tulee ihanan sakeaa. Keittämisen ihan loppuvaiheessa heitän sekaan muutaman murskatun valkosipulinkynnen, ripauksen muskottipähkinää, reilusti tuoretta basilikaa ja ison palan voita. Suolataan lopuksi maistellen. Sokeriakin saatan vielä lisätä. Myös tilkka balsamicoa voi olla joskus paikallaan.
ReplyDeleteKiitos miellyttävistä sanoistasi!
Tuo hyllykuva, mikä aarrekätkö. Tanjan ruoka-/valokuvakirjaa odotellessa... Mitä parahinta viikonloppua!
ReplyDeleteZapan onnihulluuskohtaus piristi päivää täälläkin! Myös matkasuunnitelmat kuulostavat hyviltä. Ihana syys!
ReplyDeleteMitä on nuo hyvän näköiset papanat lautasella? :)
ReplyDeleteOlen ennenkin sanonut, että jos meillä olisi koira, se olisi tuollainen kuin sulla. Ihana vauhtikuva!
Pizzaa, nam. Mä keittelen tänään lasagnekastiketta, huomenna tulee 27 ruokavierasta!
Hyvää viikonloppua sinnekin ja ihanaa matkan odotusta!
..tuo hulvaton huumajuoksukuva on mahtava! kiitos myös tomaattikastikereseptistä, täytyy testata. aurinkoista viikonloppua.
ReplyDeleteRebecca, oi joo, ruokakuvakirjan tekeminen on yksi suurimmista haaveistani! Ehkä vielä joskus...
ReplyDeleteRuut, hyvä että piristi, kiva. Syysjee!
maijanmaja, papanat ovat paahdettuja sokerikuorrutettuja manteleita. Lidl:stä, sinne oli tullut jo joulunamut (!) ja sekös minua ilahdutti. Tykkään Lidl:n joulukarkkivalikoimista, kun siellä on edullisesti tuollaisia Keski-Eurooppalaisia erikoisuuksia. Nuo mantelit ovat erityisesti mieleeni.
Eerika, huumajuoksukuvapa hyvinkin! Tuo sen virnekin on yhtä huumaa :) Mua nauratti siellä metässä aivan ääneen tuon touhut.
Totisesti ei näytä vanhalta ja sairaalta tuossa kuvassa! Koirasi siis. Aivan huikea kuva. Ja huikea sana: onnihulluuskohtaus. Semmoinen tekisi poikaa nyt itsellenikin. Mukavaa viikonloppua sinne! Outi harmaasta arjesta.
ReplyDeleteTykkään kun sanot että valkosipuli ja basilika "lemuaa" ja että korkkaatte viinipulloT.
ReplyDeleteUteliaisuutta herättää ihana kaupunki. Mikä lie?
Sinulla on tyyliä! ihanasti nuo astiat hyllyssä ja tuo valokuva aivan mainio.
ReplyDeleteTykkään vanhoista musta-valkoisiat fotoista. Olen etsinyt pitkään hyvää tomattisoseeen ohjetta pizzaan....kun olen tehnmyt aika tavalla samanlaisella reseptillä kuin sinä mutta uunissa se valuu pizzoilta yli :-(
eikö sinulla? Nuo koiran hulluus kohtaukset ovat ihania iloja...minullakin vanheneva ja ajoittain sairas koira jaksaa kuitenkin välillä leikkiä ja pyrähdellä uskomattomasti. Ja sydäntä lämmittää koiran ilo...koirani sai pari päivää sitten koirien reumapeitteen patjaksi ja voi miten se näytti kiitollisuutensa...hellyytävää.
Jännittyneenä odotan että mihin ihanaan kaupunkiin se matka....sellainen odotus on mieltä kohentavaa.
Ihanaa kun olet täällä taas tavattavissa.
Onnellista viikonloppua Annelta
Kaikki tuntuu olevan ihanasti! Silmäni huomasi heti herkkumantelit, nam. Tulee hyviä itsetehdenkin! Kuin Kati, myös minä nappasin heti viinipulloT ja hymyilin. Toivon hyvää viikonloppua!
ReplyDeleteOnko sulla uus hylly vai enkö vaan muista tuonmoista? :)
ReplyDeleteOpin muuten tekemään sellaista namia ohutpohjaista pizzaa! Ton sun tomaattikastikkeen vois myös tekaista. Vaikka heti huomenna. Molemmat on tärkeät pizzahommissa.
Parhautta sun ja kaaharizapan viikonloppuun <3
Outi, tosiaan, voitaispa me ihmisetkin saada yhtä riehakkaita onnihulluuskohtauksia tarpeen tullen :) Kiitos!
ReplyDeletepiilomaja, me olimmekin jo illalla sitten aivan hullun väsyneitä ja avasimmekin vain yhden pullon :) Vierasmäärä kutistuikin puoleen. No ja muutaman olutpullon avasimme myös ja ginin ja tonicin. Mutta pizza oli ihanaa! Minä kyllä kerron matka-asioista vielä, mutta nyt vielä panttaan. Ei tää nyt mikään superjuttu ole, paitsi mulle, kun en ole päässyt matkustelemaan kunnolla hetkeen. Nyt vain pitäisi pari kuukautta malttaa odottaa! Löysimme aivan hurmaavan hauskan näköisen majapaikankin! Oi huutomerkit!
Anne, kiitos kiitos! Kastikkeesta; jostain syystä ei valu minulta yli, vaikka teen tosi ohuet pohjat pizzoihini. Kastike on niin sakeaa, etten oikein osaa kuvitella sen valuvan mihinkään, hmm, en osaa nyt oikein ajatella, mistä muusta se voisi johtua kuin kastikkeen sakeudesta. Tai no, kastikkeen määrä pizzan päällä voisi olla yksi syy. Oletko kokeillut vähemmällä kastikemäärällä? Itse kyllä laitan aika reilusti, koska se vaan maistuu niin himputin hyvältä, mutta kai ajan saatossa on tullut tuntuma siitä, mikä on sopiva määrä. Koirallesi kaikkea hyvää! Matkauutisiin palaan myöhemmin :)
maijja, oi itsetehden! Haluatko raottaa reseptikirjaasi? Tekisin noita niin mielelläni itse. Vielä hiukan lämpiminä nuo ovatkin parhaita (kokemusta Keski-Euroopan mantelikojuista). Oi, tämä on kyllä hyvä viikonloppu, kun Oulun ihanin ystävä on täällä vielä. Kiitos!
Hanna, et muuten olekaan nähnyt tätä hyllyhommaa, täällä on taas uusi järjestys. Kesällä laiteltu. Hyvä hyvä pizzamaakarille! Eipä sitä hyvään pizzaan paljoa muuta tarvita, kuin loistopohja ja herkkukastike, no juusto on hyvä lisä. Mä tykkään eniten pizzoista, joissa on aika vähän täytettä. Hehe, lukaisin nopeasti väärin, että: "Parhautta sun ja kaaharipizzan viikonloppuun" Oi tyrskähdys. Mutta välitän parhaudet Zapalle rapsun muodossa. Se vielä nukkuu tuossa viereisessä kaapissa, juuri tällä hetkellä se näkee unta, ja vinkuu ja murisee kovasti unissaan.
Ihana Zappa! Ei näytä pienet kolotukset haittaavan.
ReplyDeletetuuli, no älä muuta sa, aivan ihmettelen tuota menoa!
ReplyDeleteNyt tiedän sen pizza kastikkeen salaisuuden....jätin ylimääräisen veden pois jota käytän kun teen samanlaista Lasagne'a varten ja sitä samaa laitoin pizzoihin ja yli valui ja tänään tein sinun ohjeella ja sakeaa tuli eikä valunut!
ReplyDeleteVoi että olinkin hölmö, en taas ajatellut pidemmälle vaan höpisin omiani,
kiitos sinulle taas uudesta ohjeesta! Aina sitä oppii. Minulla sellainen juttu vielä että keneltä opin jotain tai saan reseptin niin kyseistä ruokaa tehdessä tuo ihminen tulee automaattisesti mieleeni...joten nyt sitten sinut yhdistän pizzaan ja siihen ihanaiseen omenapiirakkaan vuoden takaa!
-Anne
Olen Anne mielissäni :) Hyvä juttu, että tuli puheeksi.
ReplyDeleteVoi kun olen iloinen, että matka on varattuna! Olen karmean utelias...
ReplyDeleteSun pizza on hyvää, muistan! Sulla on taikakeittiö, tai sormissasihan se taika on.
Vaihtelevin reseptein olen tehnyt, tässä yksi tutunkuuloinen, jonka vikkelästi googlasin:
ReplyDeleteKARAMELLIMANTELIT
1 dl sokeria
1/2 tl kanelia
1/2 tl hienoksi jauhettua kardemummaa
ripaus muskottia
ripaus suolaa
100 g kokonaisia kuorellisia manteleita
Sulata sokeri pannulla. Lisää mausteet seokseen ja kaada mantelit pannulle. Nostele seosta kahdella ruokalusilalla niin että jokainen manteli saa tasaisen sokerikuorrutuksen.
Kumoa manteliseos leivinpaperin päälle jäähtymään. Irrota kovettuneet karamellimantelit toisistaan, tarjoa kahvipöydässä leivonnaisten sijasta tai napostele sellaisenaan.
NAM
Vaihtelevin reseptein olen tehnyt, tässä yksi tutunkuuloinen, jonka vikkelästi googlasin:
ReplyDeleteKARAMELLIMANTELIT
1 dl sokeria
1/2 tl kanelia
1/2 tl hienoksi jauhettua kardemummaa
ripaus muskottia
ripaus suolaa
100 g kokonaisia kuorellisia manteleita
Sulata sokeri pannulla. Lisää mausteet seokseen ja kaada mantelit pannulle. Nostele seosta kahdella ruokalusilalla niin että jokainen manteli saa tasaisen sokerikuorrutuksen.
Kumoa manteliseos leivinpaperin päälle jäähtymään. Irrota kovettuneet karamellimantelit toisistaan, tarjoa kahvipöydässä leivonnaisten sijasta tai napostele sellaisenaan.
NAM
Mykistyttävän kauniita kuvia otat! Taidetta suorastaan. Mun valokuvausinnostus hiipui jonnekin, pitäis yrittää aktivoitua taas. Ei kait se olis ko muistaa ottaa kamera mukaan ko lähtee vaunuttelemaan, mutta siinä hötäkässä, kun on saanu lapsen puettua ja vyötettyä kieseihin koiran hänskätessä jaloissa, on ite niin hikipäinen ja kypsä, ettei kamera käy mielessäkään. Äkkiä vaan ulos ovesta ja hapelle!
ReplyDeleteVauhtiVanhukselle rapsutuksia ja hännänhuiskaus Jokelta :)
Outi
My heart is melting.
ReplyDeleteLiivia, kiitos keittiökehuista, olen aina melkein naurettavan onnellinen, kun laittamani ruoka ilahduttaa muitakin. Siihen tähtään :)
ReplyDeletemaijja, no ni, tätähän täytyy kokeilla. Aivanhan tämä ohje on järkeenkäypä, ajattelin jotenkin pölijästi, että homma olisi monimutkaisempikin.
Outi, minä jo mietin, että ootko pohjosen Outi, siis mun oikea kaveri-Outi? ;) No anyway, kiitos ilahduttavista sanoistasi! Muistahan joskus ottaa oikein asiasta tehen kamera mukaan. Laita se jo valmiiksi ennen ulosmenoa kieseihin. Arvaan tuo hikipääkypsyyden, vaikka mul ei ole lastakaan, hikihäsläolo kiristää pinnaa varsin tehokkaasti.
Jessica, aww, thanks!