08/06/2009
07/06/2009
02/06/2009
01/06/2009
30/05/2009
the floor - se lattia
Still pondering the floor, and its redness. Somehow it's very charming, somehow problematic. But I took advantage when Liivia said "it's a hint of an old-time grandness in it". I took carpets away from my dining/livingroom and decided to gave a second chance to the floor. And I noticed it's a bit pompous in its nature, diva-like, I guess. Because immediately when carpets were away, and the floor got the whole estrade, it started to be as itself. Much better! Much bolder, much more solid. With the sofa it feels comfortable too. And with Madeleine Peyroux, that's what I'm listening right now. I think I'll live with the red floor and add some splashes of stronger colours here and there now. And start to imagine me like an old-time diva too!
Otan mittaa punaisesta lattiasta. Heitin matotkin pois. Lattia näyttääkin olevan vähän diivailevaa laatua. Nimittäin heti, kun se sai estradin kokonaan itselleen, se on ollut jotenkin enemmän oma itsensä. Se ei taida kestää kilpailua mattojen kanssa, ainakaan valkoisten villamattojen. Sohvan kanssa se on hyvää pataa. Ja Madeleine Peyroux:n, sitä kuuntelen nyt.
Liivia sen sanoi: lattiassa on ripaus suuren maailman tyyliä. Ihan selvästi! Ja sellaisesta tykkäänkin, jos mukana on kosolti rosoa ja kulahtaneisuutta. Olisikohan nautinto mahtailevasta lattiasta suurempi, jos itsekin alkaisin pikkuisen diivailemaan? Jos jostain löytäisin sellaisen vintage-aamutakin, painavaa silkkiä... nimittäin tällä hetkellä aamutakkini on sellainen nyppääntynyt retroraitafroteetakki (nii'in, minähän sanoin, että tyylini on kadonnut kuin...). Sillä ei vielä kovin reteästi diivailla! Vaikka asennehan sen kai ratkaisee. Ja jos silkkiaamutakkia ei löydy, ajattelin kuitenkin, että voisi tehdä hyvää lisätä ronskempia väriläiskiä sinne tänne. Nyt on sellainen olo.
Otan mittaa punaisesta lattiasta. Heitin matotkin pois. Lattia näyttääkin olevan vähän diivailevaa laatua. Nimittäin heti, kun se sai estradin kokonaan itselleen, se on ollut jotenkin enemmän oma itsensä. Se ei taida kestää kilpailua mattojen kanssa, ainakaan valkoisten villamattojen. Sohvan kanssa se on hyvää pataa. Ja Madeleine Peyroux:n, sitä kuuntelen nyt.
Liivia sen sanoi: lattiassa on ripaus suuren maailman tyyliä. Ihan selvästi! Ja sellaisesta tykkäänkin, jos mukana on kosolti rosoa ja kulahtaneisuutta. Olisikohan nautinto mahtailevasta lattiasta suurempi, jos itsekin alkaisin pikkuisen diivailemaan? Jos jostain löytäisin sellaisen vintage-aamutakin, painavaa silkkiä... nimittäin tällä hetkellä aamutakkini on sellainen nyppääntynyt retroraitafroteetakki (nii'in, minähän sanoin, että tyylini on kadonnut kuin...). Sillä ei vielä kovin reteästi diivailla! Vaikka asennehan sen kai ratkaisee. Ja jos silkkiaamutakkia ei löydy, ajattelin kuitenkin, että voisi tehdä hyvää lisätä ronskempia väriläiskiä sinne tänne. Nyt on sellainen olo.
28/05/2009
about clothes - vaatepohdintoja
My tools today: washing machine, lint remover, clothes brush and fresh air. I've been organizing my wardrobe, storing and upkeeping winter clothes and going through summer ones. What an efficient day! And what a joy it was to notice I do have many nice items of summer clothes in the wardrobe, I just hadn't been remembering those. I've been just moaning lately that I should go shopping and looking for new summer clothes, but still hasn't doing anything for that, 'cause I'm not any shopping enthusiastic. Occasionally shopping is fun, but mostly just boring. I take it more like a duty not a pleasure (I blame on this the boring supply of interesting clothes shops in Helsinki). But the main point is, a good basic for my summer wardrobe is already existing! Maybe I need a new cardigan or two and some more leggings... but not much more. A glad note.
Sometimes it would be fun if somebody else came to look at my clothes and to invent new ways to combine these. Because, I need to confess, even if my imagination is very good, it's not so good what comes to dressing myself. My style is quite boring, I always wear the same clothes, the same co-ordinates. I am too lazy to mirror myself and invent new outfits. Please, don't get me wrong, I like clothes very much. But I don't love pondering my own style that much anymore. Maybe I should, because it would be so nice to be always stylish, elegant and interesting! State of affairs was totally different when I was younger, I was very enhusiastic to concentrate on my outfit then, more inventive and eager enough to run through shops and flea markets, and sew. I was even told that I am the most stylish girl in town, two times. Oh, it felt so good, hehee!
I am an educated seamstress. I'm able to sew beautiful items of clothes to myself and thus I'm not so dependent on shops supply. But to be true, one of my biggest wish is to become wealthy enough to use seamstresses, not to sew by myself (because I'm lazy to draw patterns and cut the fabrics!). I would gladly forget ready-made-clothes. It would be so luxurious to just design then try on a toile and finally got an unique, hand-made sweetness which was perfectly fitting. And a tiny, cute label of seamstress would be found inside the dress. Aww, that's what I would love!
Pyykkäämistä, tuulettamista, talvivaatteita säilöön, villapesua, nyppyjen poistoa, kesävaatteiden esiin kaivelua. Silittää en tänään jaksanut, siinä olen päässyt vähän laiskistumaan.
Ilahtuneena huomaan, että onhan minulla ihan mukaviakin kesävaatteita kaapissani. Josko lopettaisin vaatekauppahaikailun, kun en niihin kuitenkaan ilosta kiljuen mene.
Minusta olisi ihan kauhean hauskaa, jos joku ulkopuolinen tulisi pengastamaan kaapilleni ja keksimään sieltä uusia kokonaisuuksia. Vaikka mielikuvitukseni muuten onkin kiitettävän vilkasta luokkaa, omassa pukeutumisessani se ei valitettavasti juuri näy. Samat vaatteet ja kombinaatiot päällä aina vaan. Ja vaikka olenkin ompelija koulutukseltani, en silti jaksa panostaa hirmusti omiin vaatteisiini. Joskus kyllä, mutta olisi hienoa olla aina tyylikäs. Nuorempana asian laita oli ihan toinen, jaksoin innokkaasti panostaa ulkonäkööni. Vaatekaapistani keksin aina hauskoja asukokonaisuuksia, jaksoin juosta kaupoissa ja kirppareilla ja ompelin illat pitkät. Tämä kuulostaa ehkä pöyhkeältä, mutta tekee silti mieli kertoa, että noina vuosina minulle sanottiin kaksikin kertaa, että olen kaupungin tyylikkäin tyttö! Eikä missään flirttimielessä, vaan sellaisten ihmisten sanomana, jotka olivat kiinnostuneet tyyliasioista. Vaikka siitä on monen monta vuotta aikaa, muistan vieläkin, miten mukavalta ja mieltä kohottavalta se tuntui. Ja voi jessus sentään, kun onnistunkin kuulostamaan vanhalta ja kuivalta, joka keinutuolissa muistelee elämänsä hehkeimpiä hetkiä. No, ei tässä nyt ihan siitä kuitenkaan ole kysymys.
Olisi myös ihanaa olla sen verran varakas, että voisi teettää vaatteita itselleen ompelijalla. Tiedän, tiedän, olen onnekas, kun osaan itse tehdä. Olen juu, mutta teettäminen ja tekeminen ovat kaksi ihan eri asiaa! Olisi suurta ylellisyyttä vain suunnitella, käydä sovittamassa välillä ja lopulta saada vaate, joka istuu ja tuntuu omalta ja hyvältä. Ja olisi myös ihanaa, jos siellä vaatteen sisällä olisi ompelijan soma, pieni etiketti.
Sometimes it would be fun if somebody else came to look at my clothes and to invent new ways to combine these. Because, I need to confess, even if my imagination is very good, it's not so good what comes to dressing myself. My style is quite boring, I always wear the same clothes, the same co-ordinates. I am too lazy to mirror myself and invent new outfits. Please, don't get me wrong, I like clothes very much. But I don't love pondering my own style that much anymore. Maybe I should, because it would be so nice to be always stylish, elegant and interesting! State of affairs was totally different when I was younger, I was very enhusiastic to concentrate on my outfit then, more inventive and eager enough to run through shops and flea markets, and sew. I was even told that I am the most stylish girl in town, two times. Oh, it felt so good, hehee!
I am an educated seamstress. I'm able to sew beautiful items of clothes to myself and thus I'm not so dependent on shops supply. But to be true, one of my biggest wish is to become wealthy enough to use seamstresses, not to sew by myself (because I'm lazy to draw patterns and cut the fabrics!). I would gladly forget ready-made-clothes. It would be so luxurious to just design then try on a toile and finally got an unique, hand-made sweetness which was perfectly fitting. And a tiny, cute label of seamstress would be found inside the dress. Aww, that's what I would love!
Pyykkäämistä, tuulettamista, talvivaatteita säilöön, villapesua, nyppyjen poistoa, kesävaatteiden esiin kaivelua. Silittää en tänään jaksanut, siinä olen päässyt vähän laiskistumaan.
Ilahtuneena huomaan, että onhan minulla ihan mukaviakin kesävaatteita kaapissani. Josko lopettaisin vaatekauppahaikailun, kun en niihin kuitenkaan ilosta kiljuen mene.
Minusta olisi ihan kauhean hauskaa, jos joku ulkopuolinen tulisi pengastamaan kaapilleni ja keksimään sieltä uusia kokonaisuuksia. Vaikka mielikuvitukseni muuten onkin kiitettävän vilkasta luokkaa, omassa pukeutumisessani se ei valitettavasti juuri näy. Samat vaatteet ja kombinaatiot päällä aina vaan. Ja vaikka olenkin ompelija koulutukseltani, en silti jaksa panostaa hirmusti omiin vaatteisiini. Joskus kyllä, mutta olisi hienoa olla aina tyylikäs. Nuorempana asian laita oli ihan toinen, jaksoin innokkaasti panostaa ulkonäkööni. Vaatekaapistani keksin aina hauskoja asukokonaisuuksia, jaksoin juosta kaupoissa ja kirppareilla ja ompelin illat pitkät. Tämä kuulostaa ehkä pöyhkeältä, mutta tekee silti mieli kertoa, että noina vuosina minulle sanottiin kaksikin kertaa, että olen kaupungin tyylikkäin tyttö! Eikä missään flirttimielessä, vaan sellaisten ihmisten sanomana, jotka olivat kiinnostuneet tyyliasioista. Vaikka siitä on monen monta vuotta aikaa, muistan vieläkin, miten mukavalta ja mieltä kohottavalta se tuntui. Ja voi jessus sentään, kun onnistunkin kuulostamaan vanhalta ja kuivalta, joka keinutuolissa muistelee elämänsä hehkeimpiä hetkiä. No, ei tässä nyt ihan siitä kuitenkaan ole kysymys.
Olisi myös ihanaa olla sen verran varakas, että voisi teettää vaatteita itselleen ompelijalla. Tiedän, tiedän, olen onnekas, kun osaan itse tehdä. Olen juu, mutta teettäminen ja tekeminen ovat kaksi ihan eri asiaa! Olisi suurta ylellisyyttä vain suunnitella, käydä sovittamassa välillä ja lopulta saada vaate, joka istuu ja tuntuu omalta ja hyvältä. Ja olisi myös ihanaa, jos siellä vaatteen sisällä olisi ompelijan soma, pieni etiketti.
Subscribe to:
Posts (Atom)