Syksyn kohokohtaloppuviikko on meneillään. Liivia oli kylässä, ja jopahan vain olikin aivan superkivaa humputella kaupungilla, herkutella ja jutella yötä myöten. Orastava neulomushimoni taisi myös saada vettä myllyyn tämän ylen taitavan lankanaisen läsnäolosta.
Huomenna ohjelmassa Ane Brun Tavastialla ja Goblin Korjaamolla. Huh, hih!
Sunnuntaina saan vielä nuoruusajan – itseasiassa vielä tämänkin päivän – parhaimman ystävän vieraakseni. Voi elämää!
Mutta ettei ihan menisi vain hehkuttamiseksi, voin kertoa, että nilkkani ovat ihan hemmetin kipeät ja paksut ja tympeät ja rumat, argh. Mutta ihan kohta soi ovikello, avaan oven miehelle, ja sitten minä saan käpertyä kultaisimman kainaloon.
