24/12/2011

19/12/2011

juuttaan päivä!


Aargh! Tunnetila-analysaattorin viisari on osoittanut tänään värähtämättä kielteiseen suuntaan. Syynä byrokratiaturhauma ja epävarmuus tulevasta. Postaan uhallanikin heleimmät värit. Ja suuntaan lohtuherkuille. Siellä odottaa hyvä seura ja juustokakku.

16/12/2011

malttamaton mutta unelias


Kuusi yötä enää! Reissuun lähtöön nähkäätte. Vietämme joulun kultakimpaleeni kanssa Kööpenhaminassa. Viisi päivää hauskuutta tuossa kaupunkitäydellistymässä. Olen kurkkaillut Google Mapsilla majapaikkamme tienoille, näyttää hyvältä ja tosi tanskalaiselta.

Kumma juttu muuten, useimmiten lähden matkoilleni jotenkin tosi lunkisti, melkein ajattelematta, että olen lähdössä. Eikä se sitä ole, etten odottaisi lähtöä. Ehkäpä lunkius on defenssi, en nimittäin ole jännittäessani parhaimmillani, lähinnä kipsissä. Nyt on toisin, lasken jo päiviä, mutta toisaalta haluaisin, että aika kuluisi hitaasti, vatsan kipristystäkin on. Silti taidan olla aivan kiva. Matkaa ennen pitäisi ehtiä vaikka mitä, ja enemmänkin, mutta minua väsyttää aivan tolkuttomasti. Tuntuu, että voisin nukkua vaan.

Köpiksen meno- ja tunnelmointivinkkejänne kuulisin mieluusti.

13/12/2011

karkkia!


Täällä on vesisadetta ja viimaa pidelty, kameraan ei olla koskettukaan. Mutta tänään pilkahti valo! Voi jestas, että tuntui hyvältä. No mutta, on sentään ollut mukavia päiviä (juhlia, kirppari-onnea, glögitreffejä, villasukkahiippailua) valottomuudesta huolimatta.

Olen laitellut muutamia joulupaketteja. Nyt ihan uudella innolla, sillä sain eilen ystäväni Annikan tekemiä ihanan raikkaita pakettikortteja. Olen ylpeä hänestä ja hänen tuoreesta yrityksestään, Studio Unicosta. Näitä käsintehtyjä, laadukkaalle paperille kohopainettuja kortteja ja muitakin samalla tekniikalla toteutettuja kaunokaisia saa tilata hänen Etsy-kaupastaan. Punaisia karkkikortteja on myös myynnissä Papershopin tunnelmallisessa myymälässä Kruununhaassa.

Teidän pitäisi myös nähdä se mieletön kirjapainolaite, Heidelberg, jolla näitä tehdään! Hurmaava vehjetys, industrial-vintagea parhaimmillaan, mustaa rautaa ja kromia, hupaisia ohjekylttejä siellä täällä. Huh. Voiko koneeseen ihastua? Minä taisin.