28/09/2012

jumissa — menossa


Tervehdys,

Olisi paljonkin kerrottavaa, mutta myös haparointia ja jahkaamista, että mistähän sitä nyt kirjoittaisi, ja vähän niinkin, että missä välissä. Mitä kuvia postaisin? Kuten suunnilleen jokainen bloggaaja toisinaan, olen itsekin tainnut ajautua jonkinsorttiseen blogieksistentialistiseen hämmennystilaan. Olen tainnut jo pitemmän aikaa suunnittelemattomuuttani ja varmasti aikaansaamattomuuttanikin päästää tämän nurkkaukseni jotenkin sellaiseen suuntaan, joka ei aivan tyydytä minua. Ja pelkään, ettei se sykähdytä muitakaan. Sellaiseksi linjattomaksi, epämääräiseksi, pintapuoliseksi päiväkirjan tapaiseksi olen antanut tämän ajautua. Ei kai minun ollut alunperin edes tarkoitus mitään päiväkirjaa tästä tehdä.

Suurin ongelma on kai se, että en käytä tarpeeksi aikaa tähän. Hienot jutut eivät synny itsestään. Koko kesän ja pitkälle syksyynkin arkeni tuntuu hajonneet niin moniaalle, etten meinaa kyetä keskittymään tähän blogiin. Mutta se ei kai ole ongelman ydin. Kyse taitaa enempikin olla siitä, että olen jo pidempään jahkaillut sen kanssa, mihin tässä Pretty Ginghamissani keskittyisin. Tavallaan en haluaisi rajoittaa ja konseptoida tätä liikaa, toisaalta jokin linja ja aihepiirin rajaus tekisi ehkä hyvää. Ja olisi ohikiitavissäkin arkituokioissa helpompi postata, jos olisi konsepti selvillä, ei tarvitsisi puntaroida, että laitanko nyt tätä ja tuota, kirjoitanko vai laitanko vain kuvia... no välillä tarvitsee ainakin vähän jotain laittaa, että missä sitä on luuhattu. Vaikka ei kai edes tarvitsisi.

Kaipaisin jotain uutta tähän. Jotain skarpimpaa. Vähän kuin lassahtaneen tukan kanssa. Kampaajalle tekisi mieli, radikaaliakin muutosta ehkä, perusteellista päivitystä, mutta samalla vähän hermostuttaa, että entä jos se meneekin pieleen. Summanmutikassa, pelkän uutuudentoivon takia ei kannattaisi alkaa millekään. Hyvä suunnitelma olisi viisasta olla olemassa.

Painiskelen myös bloginpitämisen aivan peruskysymyksen äärellä. Miten paljon haluan kertoa? Miten painavista asioista? Vai pyöritelläkö aivan pinnallisuuksia vain, tai siis sellaisia vaivattomia ja kivoja keveyksiä tarkoitan? Ovathan nekin kiinnostavia asioita.

Mietin tätä nyt. Teki mieli avautuakin hieman. Ja mielipiteennekin kiinnostaa! Mitäpä sanotte?

* * * *

Enkä kuitenkaan malta olla listaamatta viimeaikaisia tapahtumia: Olen käynyt monesti Tallinnassa, myös Tampereella poikkesin pikaisesti. Kotiani kuvattiin lehteen. Jonka vuoksi, ja myös ikkunaremontin takia, olen siivonnut täällä hullupäänä, ja sanonpahan vaan, että kyllä teki hyvää, sekä itselleni että kodilleni. Olen ommellut pitkästä aikaa uusia sisustustekstiileitä kotiini — mikä piristys! Ja juuttaan hemmetti sentään, kutistin verhoni, niitä kun taas en haluaisi uusia. Olen katsellut paljon elokuvia. Pihapuiden omenat ovat jääneet melkein unohduksiin kaiken häsän keskellä, harmittaa. Valokuvauskurssilla opettelen hallitsemaan kameraani paremmin, oppiminen on kivaa. Olen miettinyt koira- ja jopa kissa-asioita. Koittanut päivittää hieman vaatekaappiani. Ja mitä kaikkea. Tehnyt lukemattomat määrät kasvishampurilaisia.

Ja juu, olen toki päässyt jo syystunnelmiin. Tuo mieletön sade ainakin auttaa. Ostin muuten pitkästä aikaa sellaiset kumpparit, joilla kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla.

Ja sitten vielä, katso ja eritoten kuuntele tämä.

05/09/2012

hei, missä viipyy syystunne?!


Kesä alkaa minusta olla vasta lopuillaan, vaikka puhutaan jo syksystä. Koitan venyttää kesäajatusta mahdollisimman pitkälle, unohtaa, että eletään jo syyskuuta. Näinä aurinkoisina päivinä se on ollut helppoakin. Tänä vuonna en haluaisi millään luopua tästä kesästä, vaikka yleensä oikein odotan syksyä. Kuljen edelleen enimmäkseen sandaaleissa, sillä ajatus sukista ja kengistä tympäisee. Nukun ikkunat levällään (no okei, kahden peiton alla). Haaveilen vielä yhdestä Lintsi-päivästäkin. Yksi kesäasia tosin ottaa juuri nyt päähän —  täällä pörrää kärpänen, ja olen liian väsynyt kammetakseni itseni sängystä ylös läiskästäkseni tuon rasittavan kaahailijan hengiltä. Miksei se tajua nukkua?

Näin tässä eräänä päivänä maailman kauneimman sorsan (vai onko tuo edes sorsa?) napsimassa koivun siemeniä. Ajattelin, että saisinpa juhlamekon, joka olisi vähän niin kuin tuo höyhenpeite, ajattelin pukujuhlia, juhlia yleensäkin. Että ehtisikö vielä pitää yhdet kesäiset juhlat?

* * *

Tekee mieli laitta tähän parit linkit, joista on ollut minulle tänään iloa:

David Byrne ja St. Vincent, superb!

Tämä blogi, huh mitä kuvia ja tunnelmia!

Tätä lukiessa nyökyttelin ja myhäilin.

Ja sitten vielä loistoarvonta, Dr. Hauschkan kosmetiikkaa arpaonnen päässä tarjolla!


03/09/2012

tallinna IV

  

Oli suuri ilo ja kunnia päästä vierailemaan Astan luona. Rakastan ylipäätään matkoilla vierailuita uusien ihmistuttavuuksien taloihin ja huoneisiin. Astan koti oli mystisen upea, mutta kotoisa. Ihastuin lukuisiin villisikataljoihin lattioilla, tummansävyiseen väritykseen, silkinhimmeään kiiltoon, aarteita notkuviin kirjahyllyihin (tuo kieli on hurmaava), valokuviin eri vuosikymmeniltä ja erityisesti yksiin antiikkisiin lankapunosverhoihin, mutta kaikkein eniten niihin tarinoihin, joita saimme tuolla kuulla. Osa oli aika hurjiakin! Muistan tämän paikan ja nämä ihmiset varmasti aina.

02/09/2012

tallinna III


Juhlat Nõmmessa, uuden ystävän Asta-mummon ihanan talon valtavassa puutarhassa. Asta kokkasi grilliherkkuja pöydän notkolleen, tarjoili puutarhansa antimia (ei hitsi, miten makeita tomaatteja!), kertoi mielettömiä juttuja ja kaivoi haitarin 17 vuoden tauon jälkeen naftaliinista ja soitti meille. Lasten silmät loisti, varmaan minunkin. Sampanjaakin tarjoiltiin. Jälkiruokakahvit juotiin taivaan iltapunastuksen aikaan. Kiitollisella mielellä tämän lähes kahdeksankymppisen leidin ja ystäväpariskunnan ihanuudesta ja anteliaisuudesta. Tallinnassa tuntui vielä ihan kesältä.