We had planned to celebrate my partners 40th birthday at saturday night. Not a perfect timing now amidst all the hustle but we decided to celebrate simply. But at friday evening, suddenly it turned so that my darling has to go on a work trip at saturday morning. At the same time my parents visited quickly, I had long working days and my brother moved to his new home where we were needed to be as a helpers.
Yesterday when I came home from work our home felt to be so silent since darling J has left. Not a normal saturday feeling at all! In fact I was rather relieved that I had no necessity to start to clean and cook for the celebration. But this silence and peace was so unusual after the hectic week. After a little breathing pause I made a delicious meal for myself and after that I went to the forest near to us with our dog. And in the forest I really noticed how tired I was. I nearly cried for all the beauty and greenness. It was so relaxing and soothing. After forest walk I thumped in the bed and started to read my new book. And today I've spent the whole day reading and lying, only couple of forest walks with the dog I've been done. And now I feel to be close to normal, refreshed to start a new week.
Kulunut viikko meni jatkuvan ja väsyttävän tohinan merkeissä. Joka ilta rojahdin sänkyyn uupuneena, mielessä jo seuraavan päivän tehtävät ja velvollisuudet. Hermostus puserossa, miten selviän loppuviikon tihenevästä tahdista.
Eiliselle oli suunniteltu mieheni syntymäpäivien juhlintaa pienimuotoisesti, mutta yhtäkkinen ja täysin välttämätön työkeikka veikin hänet pois muutamaksi päiväksi. Juhlallisuudet saivat siirtyä. Onneksi ei oltu kutsuttu vieraita kaukaa, eikä muutenkaan tehty mitään mittavia järjestelyjä. Kuultuani työreissusta, olin todellisuudessa helpottunut, että pääsisin vain nukkumaan. Ehdimme kyllä juhlia myöhemminkin!
Eilen töistä päästyäni aivan päässäni humisi väsymyksestä ja koti tuntui ihan hullun tyhjältä. Oli omituinen olo. Tällaista hötkyä ja yllättäviä käänteitä meillä ei olekaan pitkään aikaan ollut. Ilman miestä söin herkkuaterian yksin, kattamattomalla pöydällä, aamuisten leivänmurujen keskellä, ihanassa hiljaisuudessa. Eipä tarvinnut alkaa siivoamaan. Herkuista sain kuin sainkin virtaa lähteä metsään. Olin kai niin väsynyt, että vallan liikutuin kaikesta siitä vihreästä, lämmöstä ja hurjasta kasvusta, jota nyt ehdin ihan rauhassa ihailla (suorastaan pateettisesti). Olin kyllä joka päivä käynyt metsälenkillä, mutta vasta eilen huomasin, että senkin voi näköjään tehdä jotenkin vajavaisesti, melkein huomaamatta, kun ajatukset ovat vain ehtimisessä ja tekemättömissä tehtävissä. Metsästä kotiin palattauni pyhitin illan vain levolle ja lukemiselle. Vain pieni porokoiraneiti oli huolissaan äkisti kadonneesta isännästään. Minä vain retkotin onnellisena, nukuin ihanasti ja tänään retkotin lisää.
Ohhoh, aikamoinen viikko takana siis! Toivottavasti alkava on jo hieman rauhallisempi :) Kuvasi kerrassaan pysäyttäviä, kiitos niistä.
ReplyDeleteI like your beautiful pictures and enjoy reading your blog.
ReplyDeleteNadine
herz-allerliebst.de
Meilläkin lähti mies yllättäen työreissulle lauantaina maailman ääriin - ja itsellä ollut jotenkin outo ja väsynyt olo. Se on kumma miten hiljaiselta talo tuntuu, vaikka lapset vilistävät entiseen tahtiin... Nuo alemmat putiikkikuvat on ihanat, pitää päästä käymään taas! Ja onnittelut J:lle, ulkonäön perusteella olisin luullut nuoremmaksi! Meillä on ihan samanikäiset miehet.
ReplyDeleteKävely - varsinkin metsässä - on uskomattoman terapeuttista, mulla ainakin höyry haihtuu päästä. Kevät stressiä ja kiirettä on ollut havaittavissa minussakin, ja hassuja ovat niiden sivuilmiöt: sitä alkaa repiä kiirekiirettä joka paikasta! Kun on paniikinomainen hätä saada asioita valmiiksi, niin joku kulmien nyppiminen tai muu yhtä mitätön alkaa tuntua massiiviselta ja HETI tehtävältä... Nauti siis joutenolosta :)!
ReplyDeleteInkivääri, kiitos. Muuten tämä viikko olisi ollut myös kiireinen, mutta viime yönä heräsin taas inhaan jalkakipuun. Turvonnein ja kivistävien varpaiden kera menin hakemaan sairaslomaa. Joten nyt joudun/saan muutaman päivän huilia ihan kotona. Muistaakseni jossain postissa mainitsinkin, että nivelvaivoista kärsin.
ReplyDeleteNadine, thanks :) I'll visit on yours blog too!
Sanctuary, J:llä täytyy olla jokin ihme geeni, kun hän ei vaikuta vanhenevan laisinkaan. Minusta tuntuu, että hän on ihan samanlainen kuin kymmenen vuotta sitten :) Hauska yhteensattuma, että kotiin jäimme kumpainenkin miestemme viipottaessa maailman turuilla. Virkeyttä ja hyvää mieltä sinulle! Vilistäisipä meilläkin lapsia! No, kyllä tuosta laiskanpulskeasta poroneidistäkin seuraa on :)
Maijja, metsä on hyvä! Ah, kukahan nyppisi minun kulmat, olen ihan laiska tuollaisissa asioissa :) En ole ehtinyt kommentoimaan blogissasi, vaikka olen siellä käynyt. Onnea siis gradusta ja muutoksista!
ReplyDeleteHarmi että jalkavaivat iskivät mutta nytpähän saat huilia sitten ihan kunnolla. Toivottavasti saat levättyä.
ReplyDeleteSaako muuten jostain jo kieloja? Kimppu näyttää ihanalta. Meidän pihaan tulee kielot vasta lähempänä juhannusta..
Merja, kyllä lepo on tehnyt hyvää. Nivelet ovat edelleen kipeät, mutta miehen sain viime yönä kotiin, joten mukavemman puolella ollaan. Täällä meillä kielot alkavat olla pian parhaimmillaan. Meidän talolta laskee rinne etelään, joka on ensin ihan täynnä valkovuokkoja ja sen jälkeen pian kieloja. Rinne tuntuu oikein runsauden sarvelta!
ReplyDeleteReally enjoy the shop you are showing below... if only I could affort this old Gustavian chairs ;))
ReplyDeleteVosgesparis, you would have been happily intoxicated of all the beautiful pieces of furnitures in the shop, I guess :) It wasn't merely a shop, it was an experience.
ReplyDeleteoh how I would love a day to stay in bed and read a book...I'm jealous of your relaxtion time.
ReplyDelete