little morning joys

I wonder how many times you have seen my breakfast :) Well, here I'm again with my favourite pale pink cappuccino cup. Actually I noticed a little silly thing about my breakfast posts in general - almost always when I have time to take photos on morning times I also have croissants for breakfast, heh. But no, I don't eat croissants every morning, no no, but that's just because when I prepare day-offs' breakfasts I usually cherish myself with those yummy gifts of French. And what a luxurious morning I had today: no work as usual on saturdays, sleeping long, happy awakening when sun shined through the curtains, I didn't even have to rush out with a doggy girl because she is visiting my ex, reading a very good book (Nancy Huston: Dolce Agonia), photographing (and now I have to complain a little: I don't have a good camera anymore, I had to leave it to my ex, and that really annoys me! So, sorry about the poor quality of my photos now and near future! Unfortunately I have to prioritize now many, many things before a new camera, yhyy!). And well,  of cource, not to forget a cappuccino with croissant. 

But the best part of my happy morning and breakfast was my give-away gift from Satu, a brand new magazine from Jeanne d'Arc Living. I was one of the lucky winners in her give-away last week! Yippee, what a marwellous package was waiting me in my post box couple of days ago, full of beautiful pictures and inspiration for me now when I'm making a new home. Thank you ever so much Satu once again! I want to share some of my favourite pictures of the mag with all of you. Sorry for my camera! But still enjoy!

uudessa kodissa

Vanha liina, oma kahvikuppi, suosikkituoli narahtelee samalla tavalla kuin ennenkin. Mä olen uudessa kodissa. Niin, tämä on jo alkanut tuntua ihan kodilta, vaikka kaikki täällä on vielä aivan tyystin kesken. Puuttuu hyllyjä, sohva on etsinnän alla, verhotankojakaan ei ole, maalata täytyisi... Mutta silti töistä ja mistä milloinkin tänne palatessa tuntuu jo yllättävän paljon kodilta. Tietysti, kun poroneiti huiskuttaa häntäänsä ja ilakoi, kuten aina. Tuo hassu touhotus saa melkein paikan kuin paikan tuntumaan kodilta. Mutta tässä uudessa kodissa voi olla potentiaalia pidempiaikaiseksikin pesäksi, ainakin nyt tuntuu siltä. Täällä on jopa puusauna! Siitä tykkään. On mukava sytyttää puut ja kuunnella tulen huminaa. Tein sen tänäänkin. Täällä on myös punainen puulattia. Se on aika tympeän sävyinen. Mutta kestän sen, sillä minulla lupa maalata se. Tuo lupa tekee lattian värin siedettäväksi. Ajatus, etten ole pakotettu sietämään punaista lattiaa, helpottaa. 

Poroneiti ei ole niin tarkka lattian väristä, mutta sille on tärkeää löytää oma paikka. Se on mieltynyt ihan erityisesti vaatekaappiin. Meillä ei ole ennen ollut tuollaisia kiinteitä kaappeja, ja voi sen tyytyväisyyttä, kun se hoksasi, että tämähän on mitä sopivin soppi hänelle. Siellä se nukkuu ja toisinaan tarkkailee puuhiani liikuttavan  rauhallisen näköisenä. 

without pictures

Hi, Dears! Thank you for your friendly and encouraging words and holiday wishes on my previous post! Your comments and emails means me pure joy amidst everyday bustle.

Well, I feel rested and better now. I've finished off a very big process which has been prepared many months. After thorough processing, many discussions (and also brooding silent moments), fears, hopes to have better life, cries and also friendy laughs... we two parted and during holidays I moved in a new home. Happily all that happened mostly in friendly,emphaty ways and calmly.

I pondered is it sensible to share this here in my blog but then I decided to do that since this decicion will be visible also here in my pretty gingham nook, anyways.  And it's easier to go on with postings when I tell that to you. That's my life now. And I feel hopeful, for a long time. Despite all the big changes in which I must get used to now my feelings are rather trustful. 

When I find my USB cable I will start to post with pictures again. See you soon! With brighter and happier photos, I hope.


:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:


Tervehdys, ystävät! Kiitollisin mielin olen lukenut ystävällisiä, kannustavia ja lämpimiä kommenttejanne, sähköpostejanne ja joulukorttejanne. Niistä on ollut ihan hurjan paljon iloa kaiken monimutkaisuuden keskellä!

Mieleni on jo vähän selkeämpi ja olo jopa levännytkin. Monta kuukautta kestänyt prosessi on saatu päätökseen. Pitkään kestäneen miettimisen, lukuisten keskusteluiden, myös välillä painostavan hiljaisuuden, paremman elämän toiveiden, itkujen, mutta myös ystävällisen naurun jälkeen erosimme. Juhlapyhien aikaan minä muutin uuteen kotiin (jonka metsästämisessä meinasi usko loppua ja paniikki iskea, mutta etsin kärsivällisesti ja löysin aika hyvän). Ikimuistoinen jouluaatto: minä ja porokoiraneiti keskellä muuttolaatikoiden, joiden määrästä olin ja olen edelleenkin järkyttynyt. 

Kaikki eroon liittyvä sujui kuitenkin ystävällisissä merkeissä, empaattisessa hengessä ja rauhallisesti. Nyt oloni on enimmäkseen luottavainen ja toiveikas. Pohdiskelin tovin, haluanko kertoa asiasta täällä, mutta tulin siihen tulokseen, että minun on helpompi jatkaa kirjoittamista, kun kerron. Tämä on nyt elämääni. Ja kunhan löydän jostain USB-kaapelini, jatkan taas normaaliin malliin, kuvien kera. Toivon kovasti, että kuvista tulee heleämpiä ja eheämpiä.