without pictures

Hi, Dears! Thank you for your friendly and encouraging words and holiday wishes on my previous post! Your comments and emails means me pure joy amidst everyday bustle.

Well, I feel rested and better now. I've finished off a very big process which has been prepared many months. After thorough processing, many discussions (and also brooding silent moments), fears, hopes to have better life, cries and also friendy laughs... we two parted and during holidays I moved in a new home. Happily all that happened mostly in friendly,emphaty ways and calmly.

I pondered is it sensible to share this here in my blog but then I decided to do that since this decicion will be visible also here in my pretty gingham nook, anyways.  And it's easier to go on with postings when I tell that to you. That's my life now. And I feel hopeful, for a long time. Despite all the big changes in which I must get used to now my feelings are rather trustful. 

When I find my USB cable I will start to post with pictures again. See you soon! With brighter and happier photos, I hope.


:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:-:


Tervehdys, ystävät! Kiitollisin mielin olen lukenut ystävällisiä, kannustavia ja lämpimiä kommenttejanne, sähköpostejanne ja joulukorttejanne. Niistä on ollut ihan hurjan paljon iloa kaiken monimutkaisuuden keskellä!

Mieleni on jo vähän selkeämpi ja olo jopa levännytkin. Monta kuukautta kestänyt prosessi on saatu päätökseen. Pitkään kestäneen miettimisen, lukuisten keskusteluiden, myös välillä painostavan hiljaisuuden, paremman elämän toiveiden, itkujen, mutta myös ystävällisen naurun jälkeen erosimme. Juhlapyhien aikaan minä muutin uuteen kotiin (jonka metsästämisessä meinasi usko loppua ja paniikki iskea, mutta etsin kärsivällisesti ja löysin aika hyvän). Ikimuistoinen jouluaatto: minä ja porokoiraneiti keskellä muuttolaatikoiden, joiden määrästä olin ja olen edelleenkin järkyttynyt. 

Kaikki eroon liittyvä sujui kuitenkin ystävällisissä merkeissä, empaattisessa hengessä ja rauhallisesti. Nyt oloni on enimmäkseen luottavainen ja toiveikas. Pohdiskelin tovin, haluanko kertoa asiasta täällä, mutta tulin siihen tulokseen, että minun on helpompi jatkaa kirjoittamista, kun kerron. Tämä on nyt elämääni. Ja kunhan löydän jostain USB-kaapelini, jatkan taas normaaliin malliin, kuvien kera. Toivon kovasti, että kuvista tulee heleämpiä ja eheämpiä.