It would be nice to hear, how does your body react to miserable feelings?
Tänä aamuna heräsin sekaviin tunteisiin. Eilen illalla kuulin yhden ihan kohtuuttoman surullisen asian, joka valvotti ja mietitytti. Sitten mieltäni kaihertaa myös toinenkin kurjan puoleinen juttu, mutta ei sillä tavalla vakava kuitenkaan. Silti aurinko paistaa - räkittää - minun kotipuolessani sanottaisiin. Aamupalaksi ei oikein maistu mikään. Korvaan paahtoleivät Toastin Home -kuvastolla koittaen saada ajatukset pois murheellisuuksista - ei onnistu kovin hyvin, vaikka kuvasto onkin mahtavin pitkään aikaan. Teetä tahdon kuitenkin juoda. Laitoin koko kannullisen, kun se maistuu ja lämmittää. Jos minulla on paha olo, reagoin siihen aina palelemalla. Lämpötilalla ei silloin ole merkitystä. Kurjuus paleltaa vaikka olisi neljäkymmentä astetta lämmintä, sormet muuttuvat kylmän nihkeiksi.
Olisi kiinnostava kuulla, miten sinun kehosi reagoi huonoon oloon?
Hyvä aihe. Paljon sanottavaa tähän koska kehoni reagoi kovastikin.
ReplyDeleteTuo kylmyyden tunne ja nahkeat kädet on tuttu. Samoin se sellainen itsensä ulkopuolella olemisen tunne. Hiukan vieressä ja hidastetusti.
Sitten on (onneksi hyvin harvoin) aamuyön heräilyä jos asia pitkittyy.
Tunnistan myös lukuisia vatsaoireita ja hartiaseudun kiristystä. yleinen levottomuus ja se ettei saa tartutuksi mihinkään vaivaa.
Toisinaan huomaan puhuvani ääneen. Nqin ja näin sanoisin - jos on kyse jostakin mihin minun odotetaan (tai haluaisin!) jotakin sanoa.
"Hiukan vieressä ja hidastetusti" oli just hyvin sanottu. Sellaisen tunteen minäkin tiedän. Ja sellainen jos kestää kauan, niin onhan kamalaa!
ReplyDeleteToivottavasti murheet väistyvät ja kroppa lämpenee, kevään myötä. :)
ReplyDeleteMä olen mahaihminen. Ilot ja surut, kaikki tunnen mahanpohjassani. :P
Vatsalla reagoin minäkin. Tulee etova olo ja ruoka ei mene alas. Voi, toivotan liian painavan surun hälvenemistä!
ReplyDeleteKaikki murheet tuntuu ensimmäisenä masussa minullakin, menee koko systeemi sekaisin ja sitten on mahdotonta keskittyä katseella mihinkään, silmät vain pomppii ja harhailee, silmien sulkeminen ei auta, sitten vasta myllertääkin ja vilistää silmien edessä. Tulee myös hyvin levottomat jalat, ja paikalla istuminen ahdistaa.
ReplyDeleteMurheisiin apuna itsellä auttaa kun pakotan ajattelemaan ja löytämään sen positiivisen asian asiasta kuin asiasta, opin sen muutama vuosi takaperin kun oli murheita kohdalla. Se ei aina heti löydy mutta toimii kun antaa aikaa.
voi miten hyvä aihe! Minulla on ollut niin vahvoja stressi ja pahaolo oireita (mitään muuta syytä ei ainakaan löydetty) että epäiltiin MS-tautia, fibromyalgiaa ja reumaa. No se vasta pahensi stressia. Se kuukausien tutkiminen ja jatkuvat kokeet ja testit. Myös tuo viluttaminen tulee usein.
ReplyDeleteKuumat kylvyt ja sauna tuntuu auttavan stressikipuiluun.
Voih, toivottavasti asiat lähtevät parempaan suuntaan pia!
ReplyDeletePaha olo.. viimeiset pari vuotta ovat olleet melkeinpä kokonaan pahaa oloa ja nyt se alkaa väistymään ja aurinko pilkistää pilvien takaa, vasta aamusäteillä, mutta erittäin lupaavasti!
Reagoin vatsalla myös, mutta myös sillä, että seuraan kaikkea sivusta. Tuntuu, että katkean kahtia. Heräilen jo aikaisin aamulla ja olen nuupunut.
Katri, kyllä ne väistyy. Ja minun murheeni ovat nyt ihan pieniä suuriin verrattuna. Minä en kyllä juuri mahallani stressaa. Jännä juttu, kun se on niin yleistä.
ReplyDeleteSanctuary, juuri pääsin sanomasta, että mahalla en stressaa, mutta ruokahalu kyllä menee, kun on huonosti.
Parolan Asema, paikallaan on hankala olla minunkin, jos on tuskaiset paikat. Mutta junnaava stressi paremminkin lamaa minut. On vaikea nousta ja tehdä.
Eilen, tänään, huomenna, no ei ihme, että stressi moisista tutkimuksista paheni. Tietämättömyys o kamalaa ja hyvin stressaavaa. Olen huomannut ihan saman, ennen otin pitkiä kuumia suihkuja pahaan oloon. Nyt on onneksi saunakin käytössä, se laukaisee stressiä ihanasti.
Sanna, minulla oli noin vuosi sitten ainakin kahden vuoden ajan kestänyt tosi inhottava stressi pahimmillaan. Kun sitä vyyhtiä lähdin selvittämään ja sain solmuja auki, on minulla ollut paljon parempi olo. Selkeys auttaa. Ja unen tarve on ihan uskomaton minulla, kun on paha olla. Uni ei ole välttämättä kauhean syvää, mutta sängystä ei jaksaisi millään nousta. Mutta nykyään pomppaan sängystä aamuisin reippaasti ja hyvän tuulisena :)
Toivottavasti ne, joiden murheita kannat saavat helpotuksen vaikeuksiin ja omasikin kevenevät.
ReplyDeleteTuntemiani oireita monet jo kuvailivatkin. Mahalla ja kylmyydellä reagoi minunkin kehoni. Myös mainitsemasi vaikeuden keskittyä kauneuteen tunnistan.
Huonot uutiset lamaannuttavat herkasti. En kykene silloin juuri mihinkaan ja etsin lohtua nukkumalla vaikka keskella paivaa. Yritan silla lailla unohtaa ja ottaa etaisyytta. Jos pahan olon aihe koskettaa itseani en kovin herkasti kerro siita muille, vaan mieluummin selvittaisin asian itse muita hairitsematta. Sehan ei taalla kommunikoinnin luvatussa maassa sovi ymparistolle, vaan usein olen saanut huomautuksia sulkeutuneisuudestani. Ja oikeassahan ystavat ovat: jakamalla surukin puolittuu. Olen sita kokeillut viime aikoina kiitettavin tuloksin.
ReplyDeleteMinunkin kehoni reagoi; unettomuutta, hikoilua, hajamielisyyttä, ruokahaluttomuutta,avuttomuutta...
ReplyDeleteKaunis paita/tunika henkarissa.
Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan, mitä sitten onkin.
Mielenkiintoinen aihe!
ReplyDeleteKehoreaktiot riippuu paljon reagoitavasta asiasta - huoli ja suru ja mielipaha ottavat oman tyylinsä mukaan. Jokin aika sitten olin tositosi surullinen (kuolemantapauksen vuoksi) ja silloin minulla oli sydän kipeä, ihan konkreettisesti. Siitä surusta seurasi myös syvää huokailua, pään- ja silmiensärkyä, hengenahdistusta. Oudointa oli kuitenkin se sydänsärky.
Stressi ja huoli menee vatsaan ja lihaksistoon. Alan krampata ja täristä, tulee kylmä ja kylmänhiki. Sitten tulee se levottomuus ja naputtelu, ei rauhoitu ollenkaan paikalleen vaan murehtii alati.
Kuule, toivottavasti murheet väistyy pian ja olot lämpenee!
Merruli, kunpa voisinkin kantaa edes osan läheisteni murheesta. Kiitos kauniista sanoistasi!
ReplyDeleteElena, hankalien asioiden jakaminen ei aina ole kovinkaan helppoa. Mutta silloin, kun hyvä ystävä kuuntelee, se on on yksi elämän suurimmista onnen asioista.
Maijja, minäkin huokailen. Ja minulle aina joskus siitä huomautetaan. Ja voi hitsi, että se ärsyttää. En haluaisi estellä reaktiota, joka todellisesti liittyy johonkin olooni.
minä kerään helposti kroppaani kaiken. jos on suruja ja murheita, olen yleisesti levoton, pakko liikkua kaiken aikaa, enkä sitten myöskään oikein nuku.. ja mahaan sattuu kaiken aikaa. se on kurjaa..
ReplyDeletetoivottavasti sinulla jo iloisemmat ajatukset ja levollisempi mieli!
Kiva postaus ja toivottavasti huolet väistyvät. Keho kyllä reagoi pahaan oloon. Minulla mm. päänsäryllä.
ReplyDelete