Heräsin aikaisin. Kuuntelin lintujen elämää, ja vähän myöhemmin Johnny Cashin levyä. Naapurusto tuntui heräilevän aika myöhään, hiljaista siis oli, tielläkään ei liikkunut juuri ketään. Oikein mukavan "yksinäiset" aamun tunnit. Ja kun aurinko lämmitti talon seinustaa jo heti aamutuimaan, join aamuteeni ulkona. Mietin hyvilläni ystäviäni, niitä jotka ovat tässä lähellä ja tekevät arjestani niin mukavan ja kauempana olevia, joilta sain eilen viestin. Mukavia ajatuksia. Porotyttö istui ihan ihan vieressäni, minuun mukavan painavasti nojaten. Se on niin rauhallinen, niin ihana. Yhdessä siinä sitten tarkkailimme mustarastaiden pesäpuuhia ja oravan touhuja. Kävimme myös ihastelemassa naapurin pihaa, joka on ihan mahtava kukkameri juuri nyt. Kamerani ei suostu millään ikuistamaan tuota ihanuutta. Kiukuttaa ihan suunnattomasti! Haluttaisi avata portti ja mennä pihaan ja ottaa kukkakuvia lähempää, mutta en uskalla. Tulisi tunkeilija olo. Kukaan tuossa hienossa talossa kai ei asu, mutta ei se ihan heitteilläkään ole. Olen ihan valtavan utelias. Muut naapurit jo varmaan ihmettelevät, kun käyn joka päivä töllistelemässä aidan takana. Kyläilijätkin olen vienyt katsomaan tuota ihanuutta. Aamuhetken turvin nappasin pari posliinihyasintin kukkaa kotiintuomisiksi ihan tienvarresta. Kuvittelen, että kukaan ei siitä pahastu - toivottavasti ei. Seuraavaksi leivon kanelimuffinseja ja sitten lähden kummityttöä tapaamaan. Vappupäivän ohjelmassa piknik Lauttasaaren rannoilla, kuten joka vuosi.
Voi kun ei aina tarvitsisi miettiä että mitä muut ajattelee jos...
ReplyDeleteMutta tajuanhan minä jos arastelet mennä kuvaamaan tai kysymään lupaa.
Miksi se tuommoiseksi on mennytkin, eihän siinä mitään pahaa olisi ollenkaan mutta miksi on niin vaikea uskaltaa, kehdata? usein tätä tuumin kun en itse kehtaa;-)
Äläs muuta sano, Violet. Minuakin harmittaa, että niin paljon mietin muiden mielipiteitä. Koko ajan kyllä vähemmän onneksi, mutta silti usein vähän vääränlaisissa tilanteissa edelleen. Tuossa pihajutussa täytyykin tietysti miettiä, eihän sitä noin vain voi mennä. Mutta olisi juuri kiva, jos olisi joku jolta kysyä lupa. Hurjasti rohkeutta sekin vaatisi. Mutta jos taas talo on oikeasti tyhjillään, ei kai se ketään haittaisi, jos kävisin napsimassa pari kukkakuvaa.
ReplyDeleteihana kukkamatto!
ReplyDeletetervetuloa toukokuu!
just catching up on your blog, tanja! i always love your photos and leave my visit here feeling calm and inspired. thanks :)
ReplyDeleteMene vaan rohkeesti ja kuvaa! Ethän ole pahoissa aikeissa.
ReplyDeleteTuo yläkuvan väriyhdistelmä on sitten kaunis.
Ritva, yhdyn ilolla tervetulotoivotuksiin! Kukkamattoa kävin taas ihastelemassa ihan juuri enne iltahämärää. Hieno se on, tänään vieläkin sinisempi!
ReplyDeleteJill, oh, your comment makes me so very glad!
Merja, kävin tosiaan aidan takana taas ihastelemassa sinisten kukkien merta. Nyt siella on avautumassa myös tulppaanit ja narsissit! En uskalla. Olin yhden toisen talon, purkutalon pihassa, ja heti oli joku naapuri pälyilemässä sillai vähän liian kummeksuvasti - heti tuli ihan nolo olo.
meidänkin puutarhassa on noita samoja pieniä suloisia kukkia.
ReplyDeletekukkapenkissä myös minitulppaanit on heränneet pieninä ja keltahattuisina... kyllä kevät on ihanaa aikaa!valon juhlaa, kuten kuvistasi taas näkyy!