Nyt minusta tuntuu, että alkaisin olla valmis syksyyn. Jopa ihan innoissanikin siitä olen. Tuntuu mukavalta sanoa syksyyn ja sytyttää kynttilöitä - Y on melko mukava kirjain suussa. Ehdin miettiä kirjainasioita ja muita olennaisuuksia tänään, sillä menin pitkästä aikaa vähän paremmin metsään. Nyt makoisan kala-aterian ja suklaajäätelön jälkeen kuuntelen musiikkia, joka tuo lukioajat mieleeni. Tätä laulua kuunnellessani erityisesti ikävöin Mariaa, vinttikamariaan, kaikkia meitä sieltä kotiseudulta, tyttöjä, ja meidän yhteistä hienoa. Ihan selvästi olen virittäytymässä suloiseen melankoliaan. Ja koti tuntuu niin hyvältä! Omalta. Hyvä täällä käperrellä.
Siul on kyllä niin hienoja kuvia, että olet inspannut minuakin fine art kuvien pariin. Kaunis kiitos siitä!
ReplyDeleteNousi heti karvat pystyyn kun vilkaisinkin tuota suzanne-linkkiä! Rakastan Suzanne Vegaa ja se on toden totta syksymusaa, varmaan alan itsekin taas kuunnella sitä. In Liverpool on mieletön. Oliko se nyt pari vuotta sitten Kulttuuritalolla.. itkimme ystävättäreni kanssa silmät päästämme kauneuden ja liikutuksen edessä, lavassa kiinni...
ReplyDeleteVilla Solbacka, hui, kun kuvakehussasi onkin sanottu paljon! Kiitos!
ReplyDeletejeera, en ollut kuuntelemassa tuolloin Suzannea, enkä muutenkaan ole nähnyt livenä, mutta hän on yksi niistä, jonka kanssa tahtoisin olla samassa tilassa joskus. Kuunnella ja ihmetellä kuulasta luonnollista lauluaan.
Minäkin olen ollut Vegan konsertissa kauan sitten. Mahtava lavakarisma minimalistisella tavalla!
ReplyDeleteAi , että tykkään kuvistasi. Aina odottelen seuraavaa postausta!
Oletko harkinnut korttisarjan tekemistä, vähän niinkuin Liivialla?
Ostaisin heti.
Riikka T, olen kyllä joskus miettinyt. Olen vaan ihan tietämätön kaikesta tuollaisesta, siis että miten niitä teetetään. Mutta pitäisi kai mennä johonkin painoon kyselemään. Se voisikin olla kiva juttu. Kiitos tosi paljon kannustuksesta!
ReplyDeleteAlimmainen kuvasi olisi ihana myös kankaalle painettuna ! Minäkin olen miettinyt korttiasiaa, pistetäänkö tuulemaan ?
ReplyDeleteSait minut haluamaan tuollaisen väriset kynttilät valkoiselle pöydälle.
ReplyDeleteTykkään ihan hirveästi Suzanne Vegasta! Ja livenäkin olen nähnyt joskus provinssirockissa sata vuotta sitten. Kuuntelen kyllä mieluummin levyltä, mutta se taas ei ole mitenkään Suzannen vika.
Niin ja ehdottomasti kuvistasi tulisi ihania kortteja!
ReplyDeleteKata, pistetään tuulemaan vaan. Tai no joo, parempi olla lähtemättä rehentelemään ainakaan kovin vauhdikkaalla tuulemisella, sillä ajanpuute hidastaa pikkuisen hyvä painon etsimistä. Mutta jos jollain on vinkata, ilomielin otamme neuvot ja vinkit vastaan.
ReplyDeleteLiivia, ei kun sit kynttiläostoksille. Mä en ole vuosiin innostunut tuollaisista paksuista kynttlöistä, mutta nyt kun innostuin, en muita polttelekaan. Ne valaisevat hienosti! Ja muutenkin himoan värillisiä kynttilöitä nyt. Muutos on hyvä makuasioissakin, joskus.
Kysynkin sinulta neuvoa korttiasiassa. Tai siis minua mietityttää tuo pokkarikameran resoluutio. Osaatkohan sinä sanoa, onko edes mitään mieltä painattaa kortteja pokkarilla otetuista kuvista? Sitähän minä enimmäkseen käytän.
Korttipakassani oli myös yksi pokkarikuva. Muistan, että sitä oli hankalampi saada pohjaan asettumaan. Siitä oli pakko ottaa siivu pois. Mutta kyllä sekin siis onnistui. Postikorttihan on kooltaan kuitenkin pieni, puolet isompaan ei resoluutiot riittäisikään.
ReplyDeleteKun ja jo (ja toivottavasti) kyselet painoja, niin pahvin vahvuuten kannattaa kiinnittää huomio, kaikki tuntuvat mielellään tarjoavan sellaista ohutta, jota en edes kartongiksi kehtaisi väittää. Varauduttava on myös mittaviin eriin, eivät kovin pieniä satseja paina.
Ihanasti sanottu tuo "hyvä täällä käperrellä"! Juuri niin.
ReplyDeleteJa voi ihmettä näitäkin kuvia. Olen lumoissa1
Kortteja ehdottomasti!!!
ReplyDeleteSusanne on ihana nainen, en ole koskaan livenä nähnyt, mutta tahtoisin kyllä.
Tänään tekis mieli kuunnella Antony and the Johnsonsia. Syksy alkaa pikku hiljaa tuntua ihan hyvältä.
uuh. huh. niinpä. syksy. toivon kovasti että tämä haikeus ja vaikeus, kesästä luopumisen tuska minullakin kääntyisi pian suloiseksi melankoliaksi:)
ReplyDeletejuuri nyt tekee hieman tiukkaa. mutta onhan siinä syksyssä puolensakin... on on.. ;)
fall and your pictures are like listening to bach, joy with an undercurrent of melancholy, of course that's life. that last one is especially poignant
ReplyDelete