Tänään kävin läpi valokuviani menneen vuoden ajalta. Palasin turvallisen välimatkan päästä muutamiin hetkiin ja ihan ällistyin tapahtumien, merkittävien ja pikkujuttujen, määrää. Vuosi alkoi tuntua lyhyeltä, mutta silti vuoden takaiset asiat tuntuvat olevan kaukana. Ihan kuin katselisin itseäni ihan vierestä, mutta silti en oikein näkisi, kun mietin itseäni tasan vuosi sitten. Mitä lähemmäs kuvissa pääsin tätä hetkeä, sitä enemmän se olin minä niissä kuvissa. Kirjoitinkin sen tänään - tuntuu hyvältä olla enempi oma itsensä taas. Jotenkin järkevämpi ja reippaampi olo.
...
Langat alkoivat kutkutella ajatuksissa, kai siksi, kun niin moni nyt neuloo. Minä en ole neuloja, mutta aina silloin tällöin teen jotain pientä. Aloitin villahuivin kermalla taitetun tiilen värisestä langasta, mutta olen ehtinyt jo purkaa alun. Neuleen pinta oli kaunista, mutta haluan vielä kauniimpaa. Jotain simppeliä pitsiä ehkä? En vaan löytänyt neulemallikirjaani, ja siihen se homma sitten jäikin. Mutta neulominen tuntui ihanalta pitkästä aikaa.
...
Kävin kahvilla Espresso Edgessä ystäväni kanssa. Söin tahmean sitruunapiirakan, ja olin kovin iloinen tuosta mainiosta ihmisestä, jonka rohkeutta ja aikaansaavuutta ihailen. Kunpa en aina vähättelisi tekemisiäni. No tänään en vähätellyt, ehkä ripaus ystävän hyvää asennetta tarttui minuunkin. Hän ei kyllä koskaan kerskaile, vaikka aihetta monesti olisikin! Mutta kaikkea kiinnostavaa hän aina puuhaa.
...
Soitin yllättävän monta puhelua, pitkiäkin. Sain kuulla hyviä asioita, hyvin iloisia asioita, jännittäviä asioita ja sitten vähän kurjiakin, ja hassuja juttuja myös. Kävelin ja puhuin, ja ensi kertaa tälle syksylle tuuli oli niin kylmä, että sormia pikkuisen paleli. Sovin muutamista tapaamisista ja heti kun pääsin kalenterin äärelle kynän kanssa, laitoin ne ylös. Mukavia asioita on odotettavissa!
...
Kävin metsässä. Kävin pankissa. Kävin kukkakaupassa. Katselin Helsinkiä. Siellä sun täällä kävin, ja nyt nukuttaa.
Jonkinlaista pitsineulosta minunkin tekisi mieleni yrittää. En ole ikinä tehnyt. Eikä sitä tehdä omasta päästä, joku ohje pitäisi olla.
ReplyDeleteVuosi sitten kävin viimeksi Espresso Edgessä, voi onko siitäkin jo vuosi! Viime vuosi tosiaan hujahti äkkiä.
Mieheni (minua paljon vanhempi) sanoo aina että ajankulku kiihtyy mitä vanhemmaksi tulee. Kamala ajatus.
Miten tuo tumma sininen kuvissasi näyttää niin hyvälle? Neulominen on terapeuttista, rauhoittavaa. Ainakin minulle. Mukava päivä sinulla.
ReplyDeleteMinä olen viimeaikoina käyttänyt lähimenneisyyteni kuvia juuri tällä tavalla, terapiana. Toimii. Kuten sinäkin kuvasit.
ReplyDeleteNeulominen on myös terapiaa.
Tai no terapiaa, ehkä kuitenkin enemmän minulle nämä keinot ovat tapa OLLA OMA ITSENI. Olla lähellä itseäni. Sitä se on!
Valoa ja Voimia!
Aivan kuin kaikki palaset olis loksahtaneet paikoilleen kun näin kuvan sinisestä lattiasta. Teki mieli huutaa: "Tummansininen lattia! Tottakai!"
ReplyDeleteMinä joskus suruissani lohduttaudun sillä ajatuksella, että vuoden päästä on jo uusi perspektiivi. Olen muuten huomannut, että vähiten eroa (tai siis eniten samankaltaisuutta) on kesissäni, niissä sekoan helposti. Syksyt ja keväät ovat helpoimpia. Outo ilmiö sekin.
Lause: Mukavia asioita on odotettavissa! on todella kaunis, lämmin ja toiveikas. Vaikuttaa hyvältä!
Monta asiaa joihin tekee mieli sanoa jotakin> Ensinnäkin; pidän siitä miten huolella ja oivaltavasti kuvailet värisävyjä. Niin kuin nyt tuota lankaakin.
ReplyDeleteSe että voi tuntea olevansa oma itsensä on alkanut tuntua suorastaan ensisijaisen tärkeältä mitä vanhemmaksi olen tullut. Ihan elinehto alkaa olla. Ei kukaan voi, jaksa, pysty loputtomiin ellei saa olla juuri se mikä on.
Ja nyt katkes ajatus.
ihan samaa mieltä kuin violet!
ReplyDeletekuvaa katsellessani ajattelin että onpas valjun väristä lankaa, mutta kermalla taitettu tiili saikin toisiin aatoksiin. jos näkisi vain pelkät kuvat ilman tekstiä, paljon jäisi puuttumaan ja toisinpäin!
keskimmäisen kuvan lattia on ihana.
ja kengät täydentävät kokonaisuuden.
Cute, cute pictures.
ReplyDeleteIhana posti Tanja :)
ReplyDeleteMinulle aina poikaystävä sanoo kun puhun 'nyt voin olla oma itseni', että et voi olla olematta oma itsesi. Tällä siis tarkoittaa, että tilanteessa kuin tilanteessa, vaikkei tuntuisi omalta itseltä, niin onhan sitä kuitenkin oma itsensä.
Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, koska ajattelen itsekin samalla tavalla. Tuntuu hyvältä kun pystyy tehdä niin kuin kuvittelee itsensä tekevän :)
Liivia, juu, en mäkääm osaa omasta päästä pitsiä, ohje täytyy olla. Ja siltähän tuo näyttää, että joka vuosi ajan kulku tuntuu aina pikkasen nopeammalta.
ReplyDeleteOuti, luulen tuon sinisen hyvyyden johtuvan siitä, että rakastan sinistä, tummaakin. Luulen, että jokainen onnistuu parhaiten kuvissa lempiväriensä kanssa.
Junika, kiitos! Kun aloin katselemaan kuvia, en laisinkaan edes ajatellut mitään terapianäkökulmaa, vaan yksinkertaisesti aloin karsia huonoja ja tarpeettomia pois koneelta. Ja yhtäkkiä huomasinkin jälleen kerran sukeltelevani syvissä vesissä niden kuvien tunnelmia pohtiessani :) Tuo tuollainen on niin tyypillistä mulle. Mutta oli hyvä "kuvareissu".
maijja, sulle sopiskin tuollainn lattia ihan mahtavasti! Hyvä, kun loksahti! Kannatti siis laittaa tuollainen "täytekuva". olen huonosti ehtinyt kuvailemaan, niin piti arkistoja kaivella... Tulipahan tarkoitus tuollekin kuvalle :)
En osaa ihan noin eritellä vuodenajoittain eroavaisuuksia tai mitään, mutta mulle pahin aika vuodesta on aina joulunalusaika. Vihaan sitä. Tai ehkä pahinta oikeastaan on ne pyhät. Mutta sitten uudesta vuodesta eteenpäin olen aina tyytyväinen ja elämä alkaa näyttää taas kiinostavalta ja valoisalta. No meni vähän sivu aiheese, mutta tulipahan sanottua.
violet, yksi asiakas sanoi tänään samaa värikuvailuistani :) Olin siitä ja sinun sanoistasi iloinen - tuntuu mukavalta kun edes jotain osaa. Se asiakas oli ihan riemuissaan, kun se oli etsiskellyt värilleen nimeä, ja minä sen sitten sanoin.
Kyllä se niin taitaa olla, että tuo omana itsenään olo on vaan ihan välttämätöntä, jollei halua elämästään liian raskasta. Mutta on myös toisaalta ihan hyväkin, että on se kokemus ja tieto vääristä raiteista, niin osaa arvostaa niitä oikeita ja sitä oloa, mikä oikeilla raiteilla menosta syntyy. Lisää avarakatseisuutta, arvelisin. Toivottavasti osaan jatkossa välttää joutumasta sivuraitelle. Enkä mä sano, että mä vielä ihan täydellisesti olisin omalla paikallani, mutta suunta on just hyvä. Se riittää nyt.
kata, tuo lanka onkin oikestaan tosi valjun väristä, mutta siinä sen hienous minusta onkin. Se on aika epätavallisen kummallinen väri. Muistuttaa minua nyt Espanjasta, sen ei-niin-kliseisistä puolista. Kiitos!
Ulrika, thank you for your cute comment!
Neiti Nimetön. Kiitos! Olen miettinyt tuota, ja toisaalta olen kovastikin samaa mieltä poikaystäväsi kanssa . kaikki se sivuraidetoimintakin on omaa itseä - ihan faktisesti ainakin. Se on myös hyvä tajuta. Mutta tunteen tasolla tuo tila, että ei ole ihan oma itsensä, on varsin mahdollista. Se, että tekee/elää vähän sivu siitä, mitä haluaa olla, mitä parhaimmillaan on.
ReplyDeleteLove the second picture with the old table!
ReplyDeleteA bientôt. Anne
Oh, les fifoles, thank you for leaving a comment! I'm very happy for that because I've "lost" your blog somehow. I'll be visit again in yours too soon!
ReplyDeleteLupasin sinulle kommenttia laittaa jossain vaiheessa, mutta aina se on tähän asti jäänyt. Nyt otin itseäni niskasta kiinni. Käyn täällä säännöllisesti lueskelemassa, ja itseäni piristämässä ihanilla kuvillasi. Ne ovat aivan upeita. Näytin niitä mikolle ja hehkutin miten ihania, ei tuo ymmärtänyt :(
ReplyDeleteOn mielenkiintoista lukea blogiasia, huomaan kuinka erilaisia ollaan, ja niin piristävää ja avartavaa. Kiitos. Minä jatkan töiden etsimistä, tosin valoa ehkä jo näkyy tunnelin päässä - toivon. Ihanaa syksyn jatkoa, ehkä taas rohkaistun oman blogini jatkamaan jossain vaiheessa...