hyviä puolia

Kuura meni pois. Aika ärsyttävää. Tai no, suoraan sanoen, ihan kirottua. Vesi loiskuu taas kattoon. Tämä ei ole muuten ensimmäinen syksy, kun olo on kuin keittiömeteorologilla - säistä jauhaminen ei kerta kaikkiaan ota loppuakseen. Mutta säistä viis. Monta oikein hyvää asiaa tapahtui tänään. Siitäkin huolimatta, että heräsin aamulla nenä tukossa, päänsärkyyn, enkä olisi millään-millään jaksanut nousta sängystä. Valokin oli vain nimellistä, tuskin sitäkään. Kaikesta huolimatta päivästä kehkeytyi vallan hyvä. Hyvien ihmisten tapaaminen on kuitenkin aina kannattavaa. Ei sen niin väliä, vaikka siivoaminen jäi taas puolitiehen. Ja hyvän ruoan syöminen on aina kannattavaa myös. Tänään joku kokki, joka elämöi ravintolansa keittiössä, laittoi minulle ja yhdelle hyvälle ihmiselle maukasta ruokaa. Ei tarvinnut tiskata, sekin hyvä.

Tein kaupat kiinalaisen miehen kanssa hienosta posliinimaljakosta. Sanaakaan ei vaihdettu. Hän vain pakkasi minulle maljakon, ja minä annoin hänelle setelin. Hymyilimme kyllä. Selvästi mainio elokuvatilanne.

Kotiin päästyäni laitoin maljakkoon ison tammenoksan, jossa on kuivaneet lehdetkin paikoillaan. Joku oli kaatanut tammen syksyllä. Se ei taasen tunnu kovinkaan hyvältä hommalta, mutta olihan siinä se mukava puoli, että minä sain kunnon oksanreuhkan olohuoneeseeni. Elävästä puustä ei sellaista voisi ottaakaan.

Vaikka väsy painaa, on tässä päivässä ollut monta oikeinkin hyvää puolta. Nyt vaihdan lakanat ja painan pääni tyynyyn. Se on ihanaa! Selailen himppasen uutta lehteä. Löysin ihan todella pitkästä aikaa lehden, jonka kelpuutin ostettavaksi. Sellaista ei ole tapahtunutkaan moneen aikaan.

Huomiselle on tiedossa lisää hyviä puolia töiden jälkeen (suotavaa olisi ja varsin todennäköistä onkin, että töissäkin olisi, hyviä puolia). Eihän Lotta haittaa, vaikken ehtinyt siivota? Lupaan tehdä jotain hyvää ruokaa. Kompensointitaktiikkani on kattaa pöytä sen verran herkuksi, että muu sotku unohtuu.