Olen miettinyt tänään vähän kaikenlaista. Päässäni humisee. Nuha, kuume ja päänsärky edesauttavat huminaa tietenkin. Olen nuutunut hetkellisesti sellaisen apaattisen tunteen alle, ettei minusta ole... No en edes sano. Jos alkaisin siitä täällä nillittämään, minusta tuntuisi, että kerjään sympatiaa, kun saisin vastaukseksi liudan kannustavia kommentteja (ja niissä EI toki mitään vikaa ole, niin ei pidä luulla!), mutta minusta tuntuu, että tämä kurjimus minun on nyt katsottava silmiin ihan vain itsepäin.
Postauksia aloittaessani en monestikaan tiedä, mitä tulen kirjoittamaan. Silti näitä posteja aina vaan syntyy. Uutisoitavaa on harvemmin - paitsi no, viime aikoina olen ollut tavallista enemmän uutisointituulella - eikä blogini missään tapauksessa ole mikään tiedonlähde. Jos jotain joskus uutisoinkin, teen sen lähinnä päästääkseni riemahduksen tai kurjuuden tunnelmat ilmoille. Kuvatkin valikoituvat posteihini lähinnä sen mukaan, millä mielellä olen ja mitkä kuvat vetävät toisiaan puoleensa. Värejä ajattelen eniten. Niistähän minä suuren iloni muutenkin saan.
Olen tänään keskustellut siitä, miksi en halua sotkea rahaa tähän bloggaamiseen. Minulle se on aina ollut ihan selvä asia, että tähän Pretty Gingham -hommaan se ei tule liittymään. Tämä on minulle hengäshdyspaikka. Oma huone. Ihan vaan itseäni varten. Tuntui ihan kummalliselta joutua perustelemaankaan! Se on sitten eri juttu, jos keksin jotain niinkin fiksua, että kannattaa markkinoimaan alkaa. Sellainen vaatii sitten oman nurkkauksensa.
Aihetta liipaten - olen vähän neuvoton yhden kysymyksen edessä. Aamiaiskahvikuviani tahdottaisiin erääseen keväällä avattavaan luomukahvilaan Ranskassa. Houkutteleva ajatus, eikö? Imartelevakin! Mutta mutta... mieltäni vaivaa tekijänoikeuskysymykset, jos lähden tiedostoja lähettelemään. Ja minä inhoan vesileimoja! Ja printtejä ei tietty ole mitään mieltä Suomessa tehdä. Toisekseen en osaa hinnoitella työtä, jonka olen jo tehnyt. Omatuntoni sanoo, etten edes voi niistä mitään pyytää. Olenhan ottanut nuo kuvat vaan omaksi ilokseni. Toisaalta, jokin periaatteellinen - kyllä, minussa - puoli sanoo, että olisi outoa laittaa kuvat vaan menemään ilman korvausta. En todellakaan tiedä. Mutta suurin probleema on toki varsin käytännöllinen. Monessakaan kuvissani resoluutio ei yksinkertaisesti riitä itseäni tyydyttävään printtilaatuun. Itken kameraa! Katkerasti itken. No, minulla on vielä tovi aikaa miettiä, mitä teen.
Tein tämän postin "välipalaksi" itselleni. Siksi kun muissa hommissa jumittaa. Ajattelin, että jos rennosti pykään tänne jotain, pääsen irti, ja saan energiaa tositoimiin, joissa ajatus kangertelee.
Ensinnäkin, aivan upea mekko aiemmassa postauksessa. Tykkään paljon!
ReplyDeleteEn osaa sanoa tuohon kuvapulmaan juuri mitään mutta ymmärrän. Jos osuisi kohdalleni olisin samojen pähkäilyjen äärellä. Vaan onnittelut imartelevasta kuvapyynnöstä!!
Ansaittua huomiota olet saanut,eikö tunnu ihanalta että kuvasi halutaan esille!Ja jos fiksuja ovat niin eivät kuvittelekaan että hyvää hyvyyttäsi ne annat.Mieti vaikka kuvien määrää,aiheutuvaa vaivaa vesileimoineen ja asiaan käyttämääsi aikaa,pistä tuntipalkka kaikelle työlle mitä olet tehnyt,kuvien otto ja mahd. käsittely,valinta ym mukaan lukien.Auttaisiko se?Saisit perustelut itsellesikin mistä maksavat.
ReplyDeleteSuch pretty pictures. :)
ReplyDeleteNiin, siitähän sitä voisi saada, kameranhankkimisrahaa! Jos vain saisit ensin ystäväiseltä lainaksi riittävillä pikseleillä varustetun masiinan, voisit tienata kuvilla oman kameran, eiks jeh! :)
ReplyDeletemizyéna, kiitos sinullekin mekkokehusta! Niitä oikein ropisi :)
ReplyDeleteKuvapulma on hankala, juu.
Rimpsukaisa, tuntuu toki kauhean kivalta! Ajatuksesi työn osittamisessa mielessäni ja joka työvaiheen ajatteleminen ajassa voisi tosiaan auttaa hinnoittelussa.
melski, thanks!
sanna matilda, hyvä pointti :) !
your photos always look so clean + crisp. just lovely!
ReplyDeleteKuvasi ovat ihania. Minä kannustan nimenomaan myymään kuvasi tai niiden käyttöoikeuden, ellei kyseessä oleva kahvila ole joku hyväntekeväisyysjuttu/ystävä, jota haluat tukea. Hinnoitteluun voi saada apua vaikka katselemalla jotain kuvatoimistoja, mutta jostain 50 e per kuva lähtisin liikkeelle.
ReplyDeleteMuutama ajatus:
ReplyDeleteJos resoluutio ei riitä, niin se ei riitä. Silloin ei kannata kaupata, jos isohkoksi printiksi aiotaan tehdä.
Jos taas resoluutio riittää, niin silloin ehdottomasti on saatava kuvapalkkio. Kuvia ei kannata antaa kenellekään hyväntekeväisyydestä, ellei ole kyseessä joku kohde jota haluaa tukea, kuten Outi sanoi. 50 euroa minusta kuulostaa aika halvalta, valokuvaajan näkökulmasta. En lähtisi antamaan niin halvalla.
Myös jos kuvia olet myymässä, kannattaa tehdä mukaan sopimus, jossa määritellään kuvien käyttötarkoitus, sekä rajoitus kuvien käytölle (tyyliin ostajalla on oikeus tehdä kuvista vain yksi printti). Jos taas haluaa antaa kuvalle rajattoman käytön, silloin on syytä kuvapalkkiota nostaa myös roimasti.
Osoitteesta www.freet.fi voi käydä katsomassa minkälaisia palkkioita suositellaan pyydettäväksi esim. valokuvista.
Ja vielä sanon - toivottavasti ymmärrät että haluan vain neuvoa. Katson itse näitä asioita valokuvaajan vinkkelistä. Tapoja toimia on toki monia... mutta suurin virhe on yleensä se että omaa työtään myydään liian halvalla. Älä sorru siihen, kuvasi ovat kauniita.
Sinulle on tehty hieno tarjous, johon kannattaa ilman muuta tarttua.
ReplyDeleteKun muut asiat , hinnat ja sopimukset on tehty, voi kuvat varmaan lähettää muistitikulla tai CD:llä, jolloin mitään vesileimoja tai muuta sellaista suojausta ei tarvita.
Varmaan kannattaa sopia, ettei kuvia saa ladata nettiin heidän toimestaan, vaan ainostaan ottaa ne printit.
Aihe johon minulla ainakaan ei ole yksiselitteistä mielipidettä.
ReplyDeleteMieleen tulee ainakin tällaista:
Oletetaan että siis löytyy kuvia joissa on riittävä resoluutio ja niistä sitten käyt kauppaa...hintakysymyksestä ajattelen toisaalta kuten esim. Merja. Jos mietin vaikka kuvia jotka otan (varta vasten) lehteen johon kirjoitan ja joiden lavastamiseen/rakentamiseen/kuvauspaikan hakemiseen voi mennä paljonkin aikaa, niin kuvasta saatu kohtuullinen palkka on ihan itsestään selvä.
Sitten mietin että joku haluaisi ostaa kuvani jonka olen ohimennen roiskaissut muuten vain. Väistämättä mulle tulee ajatus: en kehtaa tai halua siitä mitään pyytää, tai en ainakaan paljon.
Ja kovasti vaikuttaisi varmaan sekin, mihin kuva tulisi, kuka olisi ostaja. On minusta eri asia myydä kuva vaikkapa suurelle ketjulle tai aloittelevalle yksityisyrittäjälle - siis minulle itselleni siinä olisi suuri ero.
Hinnoittelusta vielä: jos ajattelen vaikka taulujani niin säännöllisesti kuulen "kyllä myyt liian halvalla".
Omasta mielestäni en, sillä olen itse tyytyväinen siihen mitä saan, ostaja on tyytyväinen siihen että saa taulun.
Olisiko parempi pyytää 100 € ja olla tekemättä kauppoja kuin tehdä kaupat 50 eurolla jos molemmat osapuolet ovat tähän hintaan tyytyväisiä?
Teen sitä paitsi niin paljon että nurkat olisivat täynnä pelkästään tauluja jos pyytäisin niistä niin paljon että juuri kukaan ei olisi valmis maksamaan!
Ajattelen niinkin että se että nostaisin hintoja ei tee minusta mitään "taiteilijaa" tai muuta tauluja yhtäkkiä huomattavasti kiinnostavammiksi;-)
Eri yhteyksissä (hinnoitteluun liittyen) olen ajatellut: Ok, omaa työtä pitää arvostaa ja panna sille hinta. Mutta sitten näkee hintoja jotka ovat jo asiakkaan pilkkaamista. Voi voi miten maailma on täynnä näitä
"taiteilijoita" jotka rinta kaarella pyytävät mistä vaan mitä vaan.
Ja käsitöistä: jos näytät jollekin tekemäsi tumppuparin ja kysyt mitä kannattaisi pyytää niin vastaaja voi sanoa vaikka 40 €. Sitten kun kysyt että maksaisitko itse sen niin tulee semmonen vaivautunut naurahdus ja "no eeen.....".
Minä haluan yksinkertaisesti onnitella sinua siitä, että kuvasi ovat tällaistakin huomiota saaneet. Upeaa, onnea! En osaa ottaa kantaa näihin teknisiin puoliin, olen vain puolestasi onnellinen siitä, että olet sellaista palautetta saanut. Kuviesi sävyt saavat minut usein kananlihalle ja vaikka en todellakaan ole mikään valokuvaamisen/kuvien ammattilainen, on mielestäni sellainen reaktio aina merkki siitä, että kuvissa on paljon sykähdyttävää.
ReplyDeletePäivääsi hyviä hetkiä ja toivottavasti paranet pian.
Kun hinnoitat kuviasi niin muista ettet pelkästään laske kuvaustunteja, vaan myös osaamisesi joka on tämän kaiken takana: hieno värisilmäsi, kuvaustekniikkasi ja tietysti interior design ja photo styling skills (anteeksi, tämä suomenkieli on päässyt ruostumaan) joita sinulla ilmeisesti on.
ReplyDeleteTyöstäni graafikkona tiedän että suuret firmat ovat valmiita maksamaan hyvistä kuvista tuhansiakin euroja, joten en aloittaisi ihan niin alhaalta kuin € 50,-, vaan pistäisin vielä nollan perään :-)
Aina on mahdollisuus käyttää ilmaisia tai halpoja kuvia, mutta he haluavat juuri sinun kuviasi joten pyydä niistä niiden ansaitsema hinta, onnea!
Olen samalla kannalla kuin Merja. Mutta toisaalta, tuokin kahvilahanke saattaa tyssätä hinnoitteluun, halpaankin.
ReplyDeleteKannattaa siis miettiä omaa intressiään myös, kuinka tärkeää sinulle on, että kuvat pääsisivät tuohon kahvilaan. Ehkä joskus kannattaa tehdä ilmaiseksikin, mutta ei lähteä sille linjalle.
Tässä tapauksessa tuntuu kuitenkin ihan hassulta olla ottamatta kunnon hintaa töistä, jos menevät pysyvästi jonkun kahvilan seinää koristamaan. Valokuvanäyttely taas olisi eri asia, näyttelyistähän joutuu yleensä näyttelynpitäjä maksamaan, että saa tilan missä esitellä töitään. Mutta nyt ei tainnut olla kysymys mistään näyttelysatä.
Tuosta hinnoittelusta tulee monta pointtia mieleen.
ReplyDeleteEsimerkiksi maalauksissa jo pelkästään materiaalit, jos maalaa isoille kennopohjille tai yleensäkin itse tehdyille kiilapohjille, hyvät pigmentit, maalausnesteet, työhuoneen vuokra, näyttelytilan vuokra + muut materiaalit maksavat jo sen verran, että olisi silkkaa hulluutta myydä töitä jollain 50- 100 eurolla.
Harva haluaa tuntipalkaksi mitään miinuksella alkavaa lukua. Kysymys ei ole asiakkaan pilkkaamisesta tai mistään halusta olla ns. "oikea taiteilija". Jos olet ammatiltasi kuvataiteilija tai valokuvataiteilija, huolet ovat samat kuin muillakin yrittäjillä. Silloin ei tarvitse huolehtia mistään tuollaisista, jostakin ne rahat täytyy saada.
Alan liitoissa myös toivotaan, että yksittäiset taiteilijat eivät myisi töitään liian halvalla, polkumyynti pakottaisi muutkin laskemaan hintojaan ja heikentäisi toimeentulomahdollisuuksia. Monilla muilla taidealoillahan on jopa minimipalkka.
Kuvasi ovat hienoja Tanja!
Niistä kannattaa pyytää kunnon korvaus.
Celian kommenttiin liittyen (puhun nyt vain itsestäni!):
ReplyDeleteminä en katso olevani taitelija.
Minä harrastan taulujen tekemistä. Minun elantoni ei ole kiinni siitä myynkö niitä ollenkaan.
Olen muutaman vuoden sisällä myynyt n. 150 taulua. Olen täysin vakuuttunut etten olisi myynyt kuin muutaman jos pyytäisin niistä (pienimmistäkin) huomattavasti kovempia hintoja.
Eli minä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Oikeinkin tyytyväinen.
En voi käsittää miten se mitä minä pyydän tekemistäni tauluista vaikuttaisi muiden hinnoitteluun.
Jos joku on tehnyt taulun josta haluaa 400 euroa ja josta sen myös saa niin onnittelut.
Minä teen tällaisia pieniä ja halpoja - niille näyttää olevan kysyntää.
Ymmärrän täysin kun nyt kerroit, siis levähdyspaikasta, aina kannustanut väärään suuntaan kun olen ajatellut että tämä eteerinen nurkkaus olisi monelle varmasti herkkua painetussakin muodossa, täytyyhän sitä saada vain olla.
ReplyDeleteKäsittääkseni kuvat voi merkata niin että niissä on tekijä tiedot, niitä ei voi muokata eteenpäin, olen vain hölmö enkä osaa neuvoa asiassa. Mutta ehdottomasti korvausta kuvista, voihan sitä suhteuttaa siihen printtilaatuunkin (?) mutta kyllä palkka tekijälle kuuluu, älä pelkää pyytää.
Violetille:
ReplyDeleteymmärsin kantasi, en todellakaan halunnut moittia tai kritisoida sinua.
Keskustelu osoittaa mielestäni hyvin sen kuinka erilaiset lähtökohdat ja realiteetit ovat ammattilaisilla ja harrastelijoilla, ottamatta kantaa siihen mitä töitä kukin itse pitää tärkeänä.
En ottanut, Celia, moitteena, älä huoli!
ReplyDeleteKaikki aina sanoo: kannattaa pyytää, pitää pyytää.
Toki voi pyytää mutta läheskään aina ei saa. Niin se vaan on.
Minä kamppailen usein samojen ajatusten kanssa, että voisin ilmaiseksi tehdä ja antaa. Mutta, sitten pitää muistaa että taksvärkkiä voi tehdä loputtomiin. On kovin vaikeaa hinnoitella omia töitä, ei halua polkea hintoja mutta ei halua myöskään menettää mahdollisuuttaan liian korkean hinnan takia. Siksipä on hyvä ajatella hintaa siltä kantilta että aluksi voikin olla hiukan halvempi. Mutta hinnoittele sen mukaan että sinulle tulee siitä hyvä mieli. Ei tilaaja koskaan edellytä että saisi jotain ilmaiseksi, silloin hän ilmoittaisi siitä tiedustellessaan, tai ainakin ilmoittaisi olevan kyse pienestä budjetista etc.
ReplyDeleteOnneksi olkoon, mahtavaaa että ovat juuri sinun kuvia halunneet. Ne ovat erityisen hienoja.
Tuohon edelläni olevaan: minulta yritetään tilata usein kuvia ilmaiseksi, jopa isot firmat tekevät tätä.
ReplyDeleteCelian kanssa olen täysin samaa mieltä.
janis, clean and crisp sound so good, thank you!
ReplyDeleteOuti, juu kahvila ei ole hyväntekeväisyysjuttu, eikä edes ystävän. Pitkäaikaisen lukijan hanke :) Jotain tuon suuruista summaa olin ajatellut. Katsotaan nyt.
Merja, kiitos paljon perusteellisesta kommentoinnista! Tässä on niin monenmoista mietittävää, houkutteleviakin puolia, että on tosi hyvä kuulla ammattilaisen mielipidettä. Ja kiitos linkistäkin!
anonymous, itsekin ajattelen, että olisi hölöä olla tarttumatta, Kaipaan kovasti jotain tällaista. Nyt koitan vaan keksiä keinot, miten toteuttaa hanke molempia osapuolia ilahduttavalla tavalla.
violet, juuri tuo dilemma asiassa on, että miten hinnoitella työ, joka on tehty puolihuolimattomasti, omaksi huvitukseksi. Toisaalta, olen tässä miettinyt, että vähän lisätyötä joudun kuitenkin tekemään, ennenkuin kahvilanpitäjä saa kuvani seinälleen. Keräilen nyt punnittavia kysymyksiä ja pohdin...
Itsekin ajattelen, että ostajakin tekee eroa myyntihintaan. Tämä on aloitteleva yrittäjä.
Mutta sitten taas minusta on ihan aiheellinen kysymys pohtia, kuka hinnat määrää. Ei myyjänkään tarvitse alistua tinkausmeininkiin minusta. Puntaroi puntaroi :)
Anu, kiitos suuresti ja lämpimästi ihanasta kommentistasi!
chiaroscuro, kiitos onnitteluista! Meidän eromme tässä on se, että sinulle tämä tällainen on työtä, minulle harrastus. Minu on vaikea ajatella noin professionaalisti vielä :)
Liivia, kysymys kohdallani kuuluukin, mikä on tärkeintä, kuvat Ranskassa vai raha.
Celia, ajattelen ihan samoin kanssasi ammattilaistaiteilijoiden työn hinnasta. Ja se on ihan todellisuutta, ja aiheellinen kysymys, että "liian halpaan" hintaan myyminen vääristää hinnoittelutilannetta. Ikuisuusaihe varmaan. Mulle kysymys on tutumpi tekstilityön puolelta, mutta periaatteet taatusti samat kuin kuvataiteessa. Kysymys on minusta työn arvostamisesta. Ja monesti ihan yksinkertaisesti työhän käytetystä ajasta.
Parolan asema, kaikki sanasi "painetusta" ovat tuntuneet vain kannustukselta. En ole koskaan ottanut niistä paineita. ja olenkin ajatellut, että osa sitä mitä täälläkin on, voi vallan hyvin olla vaikka myytävänäkin. Tarkoitin lähinnä vain sitä, että haluan tämän blogipohjan pysyvän jotakuinkin irti kaupallisuudesta, etten suoraan tätä käyttäisi ansaitsemiseen. Tästä on tällaisenaan niin suuri ilo minulle.
Temps perdu, juuri niin olenkin ajatellut, että aluksi hinnoittelen sen mukaan, että kuvat menisivät. Jos tällaisista pienistä puroista kasvaisi myöhemmin jotain palkitsevaa, niin sehön se oikeastaan onkin se todellinen korvaus tehdystä työstä.
Liivia, aika ärsyttävää!
Just tuota tarkoitin kuin Celia. Ja siinäkin että 'tutuille' antaa halvalla on oma vaaransa: sitten odotetaan aina samaa 'tarjousta', saatetaan muillekin kertoa että hei se tekee näin halvalla, kysy siltä. Nimimerkki kokemusta on. Ja sitä ei yksikään muu kuin valokuvaaja tiedä mikä homma kuvien muokkaamisessa oikeasti on ja kuinka paljon aikaa palaa!
ReplyDeleteVoisin alkaa pauhaamaan enemmänkin halvoista hinnoista mutten viitsi. Totean vaan että aika moni valokuvaajakin on tällä hetkellä suossa, hintojen polkemisen ansiosta, eikä työtilannekaan kovin hyvältä näytä.
Häirikkö tässä taas moi!
ReplyDeleteMerjalta haluaisin kysyä (hän on tässä ketjussa kirjoittajista tietääkseni ainut jolla on valokuvaajan koulutus?) että onko sinusta sillä merkitystä hinnoitteluun onko koulutus vai ei?
Tai siis onko joku tutkinto tai ei.
Ajattelisin itse niin että minua nyppisi ihan hitosti jos olisin vaikka ammattivalokuvaaja ja kuuluisin johonkin liittoon (joka varmaan antaa suosituksia taksoista?) ja sitten puskista tulisi kuvaajia jotka tekisivät puoli-ilman ja veisivät työt siksi?
Osaankohan nyt selittää....
Minä en itseäni voi millään mittapuulla pitää valokuvaajana. Minusta se että ottaa valokuvia ei tee kenestäkään valokuvaajaa, samoin kuin se että kirjoittaa ei tee kenestäkään "kirjailijaa".
En myöskään kehtaa nimittää itseäni taitelijaksi vaikka teen tauluja joita myyn mutta arvonannosta niitä kohtaan jotka minusta ovat Oikeita Taitelijoita ja joilla saattaa olla vuosien koulutus ja/tai paljon kokemusta en todellakaan pyydä tekemistäni jutuista samoja hintoja kuin he.
Hienoa! Tottakai pyydät rahaa kuvistasi, eihän niitä ilmaiseksi kannata antaa, ei toki. Vaikka olisit kuinka omaksi iloksesi ottanut, jos joku haluaa ostaa, myy. Tuolta freet-sivuilta kannattaa tosiaan katsoa hinnastoa, älä ilmaiseksi anna. Voithan sanoa, että resoluutio on tämmöinen, että jos silti kuvasi haluavat. Onnittelut!
ReplyDeleteKiitos teille kaikille vielä. Nyt ei ole voimia kommentoida henkilökohtausesti enää, mutta tulen palaamaan varmastikin näihin kommentteihin vielä. Hyvää asiaa. Selkeytti pikkuisen omaa ajatteluani. Kiitos! Ja mukava kun syntyi hyvää keskustelua.
ReplyDeleteNo huomasin tuon Violetin kommentin niin vastaan siihen vielä..
ReplyDeleteEi minusta hinnoittelu välttämättä koulutuksestakaan riipu. Mutta tietysti se riipii jos näkee hintoja poljettavan alas. Valokuvaajana kun kuvia myy niin on niissä aika paljon työtä, ei niistä itsestään hienoja tule.
Joskus tietysti tulee loistolaukauksia ihan tuosta vaan, ja sellaisia voi tulla kelle vaan, oli koulutusta tai ei.
Minusta se hinnoittelu on ennenkaikkea kuitenkin itsearvostuskysymys (oho pitkä sana). Siis että uskaltaa sanoa: olen ottanut hyvän kuvan ja haluan saada siitä myös asiallisen maksun. Joillekin se itsevarmuus tulee koulutuksesta, toisille pitkästä kuvauskokemuksesta. Joillakin taas saattaa vain olla silmää, ja kykyä oppia nopeasti.
Merjalle kiitos kun vielä vastasit.
ReplyDeleteVoi olla että itselläni on monessa jutussa vähän liiankin suuri itsekritiikki. Tähän kun yhdistää sitten taas toisaalta liian suuret luulot osaamisestaan joissaki jutuissa niin johan tulee soppa;-)
Merjan kanssa olen samoilla linjoilla koulutusasiassa. Tunnen muutaman aikalailla itseoppineen taiteilijan,, enkä voisi millään pitää heidän työtään vähemmän arvokkaana kuin koulun käyneen. En myöskään väheksy kouluja, en toki! Minä vain ajattelen, että väyliä on niin monia. Työn teon määrässä minusta ammattitaito kehittyy.
ReplyDeleteItse ajattelen olevani vielä niin kokematon näissä kuvajutuissa (vaikka kouluja käyty onkin, ha), etten siksi kehtaa pyytää. Osittain varmaan kyse itseasrvostuksesta, juu. Ja sitten myös kohtuu korkeasta -mikäs se voisi olla - vaatimustasosta itselle.
Väyliä on monia, ihan totta.
ReplyDeleteJa makuja. Ja kukapa sen lopulta sanoo mikä on hyvää tai huonoa.
Sitten vielä se, että mm. internet ja välineiden (mm. ihan ammattitason kamerat) yleistyminen ovat sekoittaneet pakkaa harrastelijoiden eduksi.
violet, juu, tuo on tosi totta tuo välineiden hintojen lasku ja laatuvehkeiden käyttö ei-ammattilaistenkin käytössä. Ja mä luulen että se sekoittaa pakkaa just hyvällä tavalla. Ylipäätään kaikenlaiset murrosvaiheet synnyttävät raikkaita tuulia.
ReplyDeleteHei Tanja!
ReplyDeleteHaluan sanoa, että sinulla on hemmetin hyvä silmä ja väritaju!
Voin sanoa senkin, että moni hyvin kouluttettu valokuvaja {hienolla teknikalla} ei pystyy ottamaan niin herkkiä, tunnelmallisia kuvia!
Jos sinä osat sen "puolihuolimattomasti ja omaksi huvitukseksi", siis tämä on iso juttu... lahja!
Älä myy halvalla omia taitojasi, lahjakkuutta on tai sitten ei, lahjakkuuden "satoa" ei pitäisi myydä pienellä rahalla...
marika, olet ajoituksen mestari! Rohkaiseva kommenttisi ilahdutti minua juuri kun olin kurjimmillani. Tämä ei ole ollut ihan paras päivä minulle. Tai siis tässä päivässä on ollut yksi oikein hyvä asia, kummityttöni ja hänen perheensä kyläily luonani, mutta muuten olen ollut aivan apea. Ja juuri kun aloin suorastaan vollottaa kurjuuttani, luin viestisi, ja se sai mieleni kirkkaammaksi. Kiitos siis hurjan paljon!
ReplyDelete