Tässä kodissa on paljon sellaisia elementtejä, joista juuri nyt haaveilen.
*Haluaisin muuttaa kaupunkiin, keskustaan, sivukujalle, kahvilan yläkertaan, vanhojen talojen tunnelmiin. Ehkä jopa ihan johonkin muuhun kaupunkiin, muuhun maahankin.
*Viime kesän visiitti Marokkoon jätti mieleeni ihan tolkuttoman himon kaakeleihin ja mattoihin, jopa tummaan puuhun ja vähän dekoratiivisempiin detaljeihin.
*Pidän tuon kodin valosta. Hyvin paljon valoa, mutta tarpeeksi myös välttämätöntä hämärää ja tummaa.
*Nuo ikkunat ja lasiovet - uuh - sanomattakin selvää, että ne saavat mielikuvitukseni laukkaamaan, ja mahassa tuntuu melkein kateuden kouraisu.
*Viileästä yleissävystä en varmaan koskaan tahdo luopua. Tuossa kodissa värien lämpimyysaste olisi mulle juuri passeli.
*Vanhat kulahteneet nahkanojatuolit, OUI!
*Hauskaa tyylien sekoittelua.
*Mielelläni hääräilisin tuollaisessa keittiössä. Yksinkertainen on keittiön paras ominaisuus minusta, en kestä kaikenmaailman härveitä.
*Tuo koti vetoaa nyt minuun niin paljon, että mielikuvituksissani aivan kuulen, miltä siellä kuulostaa.
*Paljon tuolla on remontoitu, ehkä minun makuuni pikkuisen liikaakin, mutta kattoihin ei olla koskettu. Siitä tulee hieno vaikutelma!
*Jaan asukkaan kanssa paljon samoja ajatuksia kodista ja sen laittamisesta. Hän sanoo: "I buy things because I like them. I don't usually have a special place to put them. That comes later." Minulla on ihan täsmälleen sama juttu. Todella harvoin edes menen kauppaan ostamaan mitään tarpeeseeni (öö, totta puhuakseni en juuri osta kaupoista kotitavaraa). Ostan vain silloin, kun kohdalle sattuu jotain kiinnostavaa. Ja aina sille tarkoitus löytyy. Ja silti, tai juuri siksi, minulla on kaikkea tarpeellista.
Kuvat viimeisimmästä Elle Decorationista (UK edition) n°210. Valokuvaaja: Birgitta Wolfgan Drejer/Sisters Agency.
Tuo koti on täydellisistä täydellisin!
ReplyDeleteOstin lehden maanantaina ja sen jälkeen koti on maannut auki pöydällä. Sitä on vaan saatava katsella.
Tuollainen sävykäs värittömyys on juuri sitä mitä haluan ympärilleni.
Jumalaisen kaunis koti.
ReplyDeleteKuten Liivia sanoi täydellinen, täydelliset mittasuhteet ja yksityiskohdat.
Ehkäpä ulkomailla tuollaisessa asuminen ei olisi edes hurjan kallista. Suomessa tai ainakin Helsingissä tuntuu, että voidakseen asua kauniissa neliöissä, joita on enemmän kuin 7, täytyy olla miljonääri.
Täytyypä hankkia tuo lehti. Kiitos kaunis vinkistä!
Ihania kuvia, kiitos!<3
ReplyDeleteSiis noi lattiat ja katot!! Onks lehdessä muutakin hyvää?? Voisin kipaista ostamaan, jos on ilmestynyt jo täälläkin.
ReplyDeletebtw, tuollaiset kaakelilattiat ovat törkeän kalliit täälläkin pohjois-afrikassa missä ne on yleisiä. Maksat viisikin kertaa enemmän kuin modernit tavalliset laatat.
ReplyDeleteTuo on kyllä ihan täydellinen koti! Kiitos vinkistä, täytyy hankkia lehti. Itse näen jo melkein unia vanhoista nahkaisista nojatuoleistakin... Värimaailma kolahtaa myös tosi paljon.
ReplyDeleteAsuisin itse tosi mielelläni keskellä kaupunkia, sivukujalla, lähellä kahviloita yms. Se ei vain ole tällä hetkellä meille realistista.
On tosiaan ihanan näköinen koti, ja nuo ikkunat... Olen kanssasi samaa mieltä niistä ja valosta. Ja myös tuosta asukkaan ostamiskommentista, niinhän se pitää mennäkin, kyllä kauniit tavarat paikkansa löytävät.
ReplyDeleteTäytyypä ostaa tuo lehti, ostin tammikuun Divaaninkin nähtyäni kuvia blogissasi ja yllätyin iloisesti sillä yleensä en suomalaisista sisustuslehdistä juuri piittaa.
Tämä on niin niin ihana, kaupassa olen plarannut juuri näille sivuille monta kertaa, en tiedä miksen ole jo ostanut :) Tässä on ihan täydelliset elementit minustakin, peruskuosit koristeellisetkin, mutta muuten niin ihanan eleetön. Ja minusta hieno esimerkki siitä, miten valkoinen ja tummemmat kontrastit on mahtava yhdistelmä. Ja muuten, keskustassa asumme, mutta mitään miljonäärejä emme tosiana ole :) Koti voisi olla tietysti isompikin, mutta juuri se, että bongattiin remontoimaton toi sitä hintaa alas. Sitten oli taas niitä pitkälle remontoituja, joihin ei olisi ollut varaa, monesti olivatkin myös 'pilalle remontoituja', joista alkuperäisten ovien yms. poistamisten myötä myös sielu oli kadonnut.
ReplyDeleteUpea. Minäkin olen kallellani tuollaisiin sävyihin. Viileää. Silti jotain rosoa, etnistä tai mitä colonial-styleä se nyt sitten on. Vanhaa. Vaikuttaisi siltä, että huomenna olisi syytä mennä lehtipisteeseen ja täydentää lehtivarastoja. :)
ReplyDeleteEi voi muuta kuin huokailla täällä muiden joukossa..kaunis on koti! Ja minulle tulee siitä vähän sinun kotisi mieleen (vaikka en ole sitä nähnytkään muuta kuin kuvistasi),sävyt jotenkin samanlaiset..ja tunnelma. Rauhallisen kaunis,mutta paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.
ReplyDeleteNiin,ja sinulle on pieni haaste blogissani:)
Ha, toisen kuvan kohdalla jo ajattelin, että Marokko taisi tehdä suhun lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka omassa ympäristössä vierastankin arabialaista estetiikkaa, niin pidän siitä silti, erityisesti monista väreistä. Jotenkin hauskaa tuo viileän yhdistäminen noihin elementteihin, Marokkoa pohjoismaisittain.
ReplyDeleteMinulle kelpaisi kanssa kulahtaneet nahkanojatuolit, ikiaikainen haave. Ja värikkäitä kaakeleita tekisi myös mieli. Kyllä haaveilu on mukavaa. Joskus on vaan niin mukava uppoutua sisustuslehtiin ja muuttaa ajatuksissaan vaikka minne.
ReplyDeletePiti äkkiä kipaista katsomaan sohvapöydälle.. ja kyllä, mulla on tuo lehti. Rakas anoppini tilasi mulle tuon lehden joululahjaksi, mutten ole vielä ehtinyt lukea.
ReplyDeleteTuo koti on äärettömän kaunis. Siinä on hyvin, hyvin paljon samaa tunnelmaa jota oli siinä riadissa jossa asuimme Marrakeshin reissulla.
Vau, ihana koti. Sellainen, josta vain haaveilee, mutta jota ei koskaan ei saa...
ReplyDelete