Moniin asioihin tarvitsen selityksen, ehkä liiankin moneen, ottaen huomioon, että selitykset tuppaavat monesti lopun kaiken latistamaan asian. Tänään olen saanut selitellä asioita, jotka eivät minulle oikeastaan edes kuulu. Ja myös asioita, joista väittelyyn ei ole mitään mielekästä syytä. Olen ollut vain niin väsynyt, että ihan melkein huomaamatta olen liukunut kinastalun tympäisevään rämeikköön. Olen lähtenyt selittelemään, vaikka olisin voinut sanoa, että suksi kuuseen. Olisin voinut, jos minussa olisi röyhkeyttä edes vähän.
Kaikenlaisesta sitä kuulla saakin! Eräs lukijani ilmoitti yllättäen, että olen itsekeskeinen hedonisti (?), kun en diggaillut hänen tutustuttavakseni ehdottamaansa blogiaan. Ilmeisesti samaisesta asiasta kimpaantuneena hän haukkui kuvani surkeiksi sumuiksi. Tässä vaiheessa minua jo alkoi naurattaa, epäuskoisesti tosin, mutta silti. Minulle kun harvoin kukaan mitään noin suoraan läyskyttää. Kilttiä kohdellaan yleensä silkkihansikkain. Mutta tämäpä tapaus antoi tulla täydeltä laidalta turhaumansa. Eikä auttanut diplomatian harjoittaminen, ei vetoaminen moneen makuun. Sille tielle nähkäätte uupuneena päädyin, vaikka olisi pitänyt olla vaan julmasti suora.
Minä pidän kaikista eniten asioista, joissa suunnilleen puolikas on vähän arvoitusta. Tulkinnanvaraisuus on ihan jumalattoman tärkeää. Ei se sellainen peli vetele, että kaikki on tarjottimella ja tikun nokassa, että olkaa hyvät ja ottakaa. Ja esitettä sivuun, jotta tosielämän tihtaajatkin tajuaisivat miten asiat oikeasti on tarkoitettu katsottavaksi ja ajateltavaksi. Maailma on aivan liian hieno sellaiseen! Se, että minä joskus leikin, että vanhan kodin kaakeliuuni, peili ja oviaukko muodostavat kadunkulman New Yorkissa, kun vähän silmiä siristää, ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Minä vain tykkään tehdä niin, ja ilahdun kovasti, jos joku muukin iloitsee leikistä. En minä edes halua alkaa selvittelemään, miksi se sellainen on minulle on tärkeää. Enkä minä muutenkaan tykkää laittaa selvityksiä toisten mieliin, että mitä missäkin kohtaa tapahtuu. Minä vain leikin - kieli keskellä suuta kylläkin - ja tykkään saada myös leikkikavereita. Mutta hiekkaa-silmille-öykkärit saavat kyllä sormeni palelemaan.
Parhaasta leikistä on pakko kaukana. Ja leikkiessäni en mielelläni ota vastaan mitään käytännön niksejä.
Music
pretty images.
ReplyDeleteTuollaisten kanssa ei kannata väitellä. Sanoo vaan että ota tai jätä, ihan sama.
ReplyDeleteTulkinnanvaraisuus, se on mielenkiintoinen asia. Se on niin riippuvainen katsojan silmästä, kokemuksesta, elämänasenteesta. Mikä on yhdelle arvoitus, voikin olla toiselle pässinliha. Oliko kauniisti sanottu? :)
Sitä kannattaa tosiaan mennä muualle, jollei tykkää. Mutta minä tykkään! Tulen hakemaan kauneusannoksen täältä päivittäin.
ReplyDeleteMistä viimeinen kuva on? Tahdon tuohon paikkaan!
Tanja, minun on hyvin vaikeata ymmärtää, että joku blogisi lukija alkaa sinua ja blogisi sisältöä arvostella tai haukkua. Toki esille voi aina tuoda keskusteluun eri näkökulmia asioihin, mutta tämähän on sitten jo aivan muuta kuin haukkumista ja arvostelua. Blogien lukeminenhan on täysin vapaaehtoista! Postauksissasi ei ole minun mielestäni koskaan tullut esille mitään sellaista, että olisit toisia ihmisiä arvostellut tai loukannut! Elät omaa ainutlaatuista elämäsi ja jaat sitä täällä blogissasi oman harkintasi mukaisesti lukijoillesi ja blogisi tuottaa monelle paljon iloa monessa mielessä! Minun on vaikeaa ymmärtää miksi joku blogistasi pitämätön katsoisi oikeudekseen tuolla tavoin julkeasti blogiasi arvostella. Jos ei kerran pidä, voi olla vierailematta blogissasi. Ymmärrän hyvin, että tuollainen käytös myös loukkaa; jokainen sana jonka kirjoitat, jokainen kuva jonka otat on myös osa sinua ja sinun maailmaasi, jonka arvostelu tällä tavoin menee kyllä hyvin henkilökohtaiselle alueelle!
ReplyDeleteOlen hyvin pahoillani puolestasi, yritä parhaasi mukaan työntää tuo henkilö taka-alalle!
Olen kyllä vieraillut blogissasi lukemassa postauksiasi, mutta en ole nyt kommentoinut. Olen super väsynyt. Mutta tähän en voinut olla reagoimatta, niin epäoikeudenmukaiselta tuo kuullosti!
Tuhkimo
cinta/sepi/sayu, I like to make "pretties". I am very happy that you commented because it was so great to find your stunning, wonderful blog!
ReplyDeleteMerja, no siksipä se niin harmittaakin ja vähän nolottaakin, että lähdin kinamaan, kun ei mitään mieltä! Yhtäkkiä vaan tajusin, että tässä sitä mennään aiva tyhmää kyytiä. Tuhlasin aikaani. Sitten toki lopetinkin.
Tulkinnanvaraisuus onkin toki katsojasta riippuvainen asia, kuten sanoit. Minä oikeastaan tarkoitin vain, että en halua, että kuvissa+teksteissä olisi pakko olla jokin niin selkeä punainen lanka, että voin olla varma, että lukija tajuaa, mitä juuri MINÄ olen tarkoittanut. Ei sen tarvitse olla minun, joka määrää, miten kuviani katsotaan, tai tekstejäni luetaan. Jokainen tehkööt sen omalla tavallaan. Omista tarpeistaan. Kuten itse haluaa. Ja sitten jättää katsomatta, jos ei iloa niistä saa. En kuvittelekaan, että blogini olisi joku universaali hienous, jonka pitäisi jokaista puhutella.
Liivia, tuohan se just on olennaisin pointti kaikissa elämän valinnoissa, että ottaa sitä, mikä miellyttää. Vapaaehtoistahan tämäkin on. Viimeinen kuva on sieltä Villipuutarha -kahvilasta. On se vaan aika jänskä paikka.
Tuhkimo, onpa kurja kuulla että olet ollut väsynyt! Tiedän pahan väsyn, ei sitä silloin jaksa kommentoida. Toivottavasti olet jo parampaan päin. Tämä minun lukijani koki tulleensa loukatuksi, kun hän suositteli minulle blogia, josta minä en saanut oikeastaan yhtään mitään. Sanoin sen suoraan, mutta en mitenkään ilkeästi. Totesin vain, että ei ole minun juttuni. Hän alkoi siitä sitten tivaamaan, että miksi ei, ja suuttui antamistani syistä. Ja minä olin niin hölmö - ja juu väsynyt - että lähdin mukaan mitä typerimpään väittelyyn. Asialla saattoi olla tekemistä myös jonkin henkilökohtaisen kanssa. Ei se minua oikeastaan loukannut. Pikemminkin olin vain aivan ällistynyt ja järkyttynyt että jotkut voivat olla noin herkästi häiriintyviä ja epäkohteliaita. Ja sen verran turhannuin omastakin mukaan menemisestä, että oli naputeltava tämä tarina tänne helpotukseksi, ha. Tämä ihminen on aiemmin kovasti kehunut blogiani kyllä, mutta jokin napsahdus hänessä tapahtui. Ja lasti kaadettiin minun niskaani :) Toivon kovasti virkeämpää ja vahvempaa oloa sinulle!
Amen selityksellesi kuviin ja sanoihin, salaperäisyyteen!
ReplyDeleteKaikenlaisia. Mutta eihän me niistä välitetä.
Kääk, kaikkea sitä näemmä voi tapahtua. :(
ReplyDeletePystyn samaistumaan olotilaasi. Oman bloginsa saa pitää just sellaisena kuin haluaa ja hienosti olet sen tehnytkin. Selityksiä emme ole velkaa kenellekään. Hyvin nopeasti pääsee poiskin jos ei miellytä, klik vaan.
ReplyDeleteMielipiteitä on toki erilaisia ja pitääkin. Loukkaaminen on asia erikseen.
Valoisaa perjantaita sinulle Tanja!<3
No voi kun tyhmää ja tympeää.
ReplyDeleteMä ärsyynnyn itselleni aina,kun selittelen liikaa ihmisille jotain.Että miksi hiivatissa,hä! Ei ole mitään pakkoa tai velvollisuutta.Asia vaan on niin,ja olkoon niin.Opettelen etten selittele.Selitykset sikseen!
Hyvä kuulla Tanja, että olet jo noin hyvin päässyt asian ylitse!
ReplyDeleteItsekin yritän olla provosoitumatta, mutta aina joskus mitta sitten tulee kunnolla ja kerralla täyteen, kun joutuu syyttä suotta jonkun ilkeilyn kohteeksi.
Täällä viikolla oli pitkästä aikaa tapaus, jota en enää ollut edes uskoa todeksi. Olin väsyneenä menossa bussiin. Katselin bussin numeroa, mutta ei ollut edessä eikä sivussa. Kysyin ystävällisesti kuskilta, minne tämä bussi menee. Sain vastaukseksi ei minnekään, tämä seisoo. Lähdin ihmeissäni poispäin, jonka jälkeen hän huikkasi perääni paikan, jonne bussin pitikin olla menossa. Kerroin hänelle ihan avuliaisuuttani, että numeroa ei näy. Hän sanoi, että kyllä se siellä on, et vain näe. Käy uudestaan katsomassa. No avuliaisuuttani kävin. Ei ollut numeroa, kuskin mukaan en vain nähnyt niin korkealle! Seuraavaksi bussiin tuli vanha rouva, joka ystävällisesti kysyi, että mikä auto tämä on. Vastaukseksi hän sai linja-auto. Rouva sanoi, että kun numeroa ei ole. Kuski vastasi, kyllä se siellä on, et vain näe sitä! Matka jatkui, kyydistä pois jääneet pienet koululaiset
ihmettelivät ääneen, että kun kuski jätti heidät suurimman lätäkön kohtaan, kengät kastuvat litimäriksi. Näin hän todella teki. Bussista poistuessani en voinut olla huikkaamatta kuskille iloisesti, että hyvää päivän jatkoa! Vaikka sisälläni kiehui. Keskusteltuani asiasta toisten kanssa, en voinut jättää asiaa siihen, vaikka ensin ajattelin, etten asiaan kertakaikkiaan jaksa sekaantua. Kotiin päästyäni soitin liikennelaitoksen esimiehelle ja heti tiedettiin, että kenestä puhuttiin ja kerrottiin hänen saavan paljon tällaista palautetta. Joskus sitä vain sattuu aivan käsittämättömästi toimivan ihmisen kiusattavaksi. Olen kiltin näköinen ihminen (näin ainakin sanotaan), samoin oli tuo vanha nainen ja nuo pienet koululaiset täysin puolustuskyvyttömiä. Kuski vanha kokenut konkari. Kiusallaan teki, mahtoi tulla hyvä mieli. Yritin ajatella, että sairaus sekin, mutta eihän pahaa oloaan ole oikeutta tuolla tavoin toisiin ihmisiin purkaa. Kyllä tämmöisissä tilanteissa on ihan inhimillistä vähän provosoituakin, vaikka se jälkikäteen joskus harmittaakin.
Kyllä ne voimani taas tästä lepäilemällä kohentuvat, vähän liikaa asioita kerralla. Kaunis kiitos toivotuksistasi!
Tuhkimo
Tosi alhaista, että joku jaksaa lähteä moiseen väittelyeipäsjuupastyhmääenymmärrä-linjalle. Menköön pois täältä ihanasta blogistasi sitten. Annat vaan piut paut moisille! Jollei tykkää, miksi pitää roikkua täällä ja kertoa se suureen ääneen ja pahoittaa vielä mielesi.
ReplyDeleteMinä tykkään! Ja tulkinnanvaraisuus on parasta. Elämää ei pysty selittämään, mikä on mielestäni hyvä asia. Hyvä blogi, kuten taidekin, antaa tilaa katsojan ja lukijan omille ajatuksille. Niin minä ajattelisin. Ja täällä on juuri sellaista, tilaa hengittää, haaveilla ja ajatella. Kiitos!
Kai se kirpaisee jos joku toinen ei ymmärrä itse hienona pitämäänsä juttua, mutta on vaan nii-iin turhaa ja alhaista alkaa sen takia kiukutella. Pöö.
ReplyDeletemaijja, hahaa, amenamen :) Kyynisyyteen en ole halukas, en edes järkevyyden nimessä. En sanoisi, että olisin välittänyt tai loukkaantunut. Mutta provosoiduin, kun tunnistin kiukuttelijan tarpeen loukata. Olin lähinnä vain ällikällä ja ärsyyntynyt että moiseen riittää energiaa. Jumituin pohtimaan tyypin motiiveja ihan yleisellä tasolla ihmisyyttä pohtien. Sellainen minua kiinnostaa.
ReplyDeletesanna matilda, no älä muuta virko!
Neiti Nimetön, perjantaini onkin ihanan valoisa! Vapaapäivä ja kaikkea kivaa. Myös aurinko :)
virva, ihan sama täällä. Mä olen varsinainen selittelijä. Vähän noloakin. Mutta toisaalta siihen sisältyy minusta ihan jalo ajatus, että on valmis keskustelemaan myös tyyppien kanssa, joita voisi helposti pitää ihan turhina. Ei se sellainenkaan ajattelu ole kovin viisasta. Kai. Siis että joku olisi turha, ja että hänet siksi voisi ohittaa. Mutta ainakin minun pitäisi opetella pitämään omista sietokykyni rajoista paremmin kiinni.
Tuhkimo, no olipa karu tarina! Minä en ole kovin usein tavannut mitään tosi ärsyjä bussikuskeja, vaan enempi hiljaa hymyileviä. Järkyttävää nöyryytyksen yrittämistä tuolta. Oli varmaan aika onneton tapaus. Hitsi. Ota tosiaan aikaa itsellesi, ja toivu pikkuhiljaa. Siinäkään ei kannata kiirehtiä, sanoisin. Sitä varmemmin voimat palaa, mitä paremmin annat aikaa itsellesi. Ei aina tarvitse olla ilopilleri.
Kirjailijatar, kommenttisi oli rautaa! Minulle siis. Kiitos paljon! Yksi kannustavampia, sillä juuri tuota haluankin välittää täällä, että hangittää saa, ja että minä aion myös hengittää ihan omaan tahtiini. Tää on mun henkireikä, ei mikään taidonnäyte tai mikään kilvoutteluasia.
Tämä samainen lukija on koittanut aina välillä antaa minulle kaikenlaisian neuvoja ja ohjeita, miten kameralla otetaan "hyviä" kuvia. Ottamatta huomioon, ettei minun tavoitteeni ole ensisijaisesti "hyvä kuva", tai varsinkaan tekninen taituruus, vaan kokeilu ja etsiminen, se leikkiminen. Teknisen taituruuden aika saattaa tulla kohdalleni myöhemmin, jos kärsivällisesti jatkan leikkiä. Ja jos en jatka, niin mitä sitten? Eniten tässä pännii se, että joidenkin on vaikea sulattaa erilaisia lähestymistapoja, ja se että monet elävät niin sitkeästi ennakko-oletusten mukaan. Hiiteen ennakko-oletukset! :D
Minä usein aloitan päiväni sillä, että kurkkaan tänne. Uppoudun värisävyihisi ja valoon ja niihin tunnelmiin, joita ne minussa herättävät. Halusin vain sanoa, että kiitos tästä paikasta. Minua ei ainakaan kiinnosta kuvissa ensisijaisesti teknisyys vaan ihan se fiilis, jonka kuva saa aikaan. Ja vaikka olen kuvaamisessa täysi amatööri, enkä oikeasti tiedä juuri mitään tekniikasta, niin väittäisin, että sinulla on kovasti myös taitoa kuvata. Visio, leikki, kokeilut, hulluttelu ja visuaalisuus yleensä; kaikki sellainen puhuttelee ainakin minua.
ReplyDeleteSamaistun tuohon selittelyjuttuun. Teen sitä itse ihan liikaa ja se ärsyttää minua niin suuresti. Joskus kun vain saisin sanottua, että "jaaha, ollaan eri mieltä", niin hurraisin itselleni. Pitääkö aina lähteä jotenkin lievistelemään ja yrittämään, että josko me nyt kuitenkin päästäisiin yhteisymmärrykseen tässä. Gmph. Toisaalta viihdyn itse ihmisten kanssa, jotka eivät ole tylyjä, jotka ovat pehmoisia. Mietin, että onko selittämättä jättäminen tylyä...ei kai sen tarvitse olla.
Vaikka ei "kannata" lähteä väittelyyn moisessa tilanteessa niin en olisi voinut välttää lähtemästä itsekin. Ihan hullua mutten olisi voinut olla vastaamatta. Toisaalta..olisin saattanut sanoa heti turhankin pahasti takaisin.
ReplyDeleteIhmeekseni olen saanut vain hyvin harvoin oikein pöhköjä viestejä. Valitettavasti kuitenkin joskus.
Juuri tuon olen myös kerran kokenut että ihminen loukkaantuu siitä etten pidäkään samasta kuin hän - ja että sanon sen.
No johan on kyllä joillakin energiaa aivan vääriin asioihin! Käsittämätöntä miten toiset edes kehtaavat luulla että tuollaisista makuasioista voisi väitellä, hyvin ovat täällä kaikki sanoneet että paras silloin siirtyä muualle jos ei ymmärrä. Kun on täällä blogimaailmassa varmasti blogeja joka makuun, ja sinun blogisi on niin minun makuun ja joka kerta ehdottomasti päivän pieniä kohokohtia päästä tänne annostelemaan itselleen visuaalista herkkua, nam!
ReplyDeleteEn ehkä ihan tajunnut, mistä on kyse, mutta ihan sama.
ReplyDeleteKuvistasi: olen alusta lähtien ihaillut tässä blogissa nimenomaan kuvia ja niiden välittämää tunnelmaa.
Ja minä pidän siitä, että tekstit ja kuvat muodostavat oman tarinansa, jolla ei välttämättä ole suoraa linkkiä tekstiin, mutta jotka tekstin kanssa kertovat taas omaa tarinaansa.
Vaan onko mitenkään väärin olla itsekeskeinen hedonisti? :)
ReplyDeleteJos blogisi on sumutusta, minä sitten rakastan sumua, usvaa, utua. "Sumukuvasi" ovat parhautta, blogisi on yksi parhaista ja koirasikin on oikea hurmuri. Ei kaikkia tarvitse miellyttää. On harmi, että jouduit tuollaiseen.
ReplyDeleteJuu Tanja, tarkoitin just tuota samaa mitä sanoitkin! Rakentelin vain keskustelua aiheesta 'tulkinnanvaraisuus' kun se on minusta niin mielenkiintoinen aihe! Minä kun valokuvaaja olen tykkään valtavasti siitä että kuvat voivat olla niin monitulkintaisia. Voisin puhua tuosta vaikka kuinka pitkään. Siitä minkälaisia piiloviestejä yksinkertainenkin, päältäpäin hyvin realistisen oloinen kuva voi erilaisten ihmisten mieleen tuoda. Muttei tästä nyt täällä enempää, kasvokkain sun kanssa tästä kyllä mielellään puhuisin!
ReplyDeleteäääähh, onpa tylsää että olet joutunut tuollaiseen pyöritykseen.. ihan turhaan.
ReplyDeleteminäkin tykkään kuvistasi ja teksteistäsi ja tulen tänne aina vaan ja uudestaan.
mukavaa viikonloppua!