Olen ollut pahasti apeana ja huolissani tulevaisuudestani viime päivinä. Kuluneet viikot ovat olleet paljolti täynnä kovaa kiirettä töissä, ja kotiin tultuani omat hommani ovat odottaneet armotta tekijäänsä. Kovasti on ollut itseluottamus ja oman työn kunnioitus koetuksella. Ja nukkuminen, huh, huonoa. Heti kun minulla on aikaa, ompelen pimennysverhon makuuhuoneeni ikkunaan, sillä tänä keväänä ensimmäisen kerran elämässäni aamuvalo häiritsee untani. Ihmissuhderintamallakin vähän ahdistavaa tunnelmaa. Raha-asiat ihan retuperällä. Huolia huolia.
Nyt on turskauttelutuuli päällä. Se sellainen, että tekee mieli vähän kertoa, että aina ei ole niin auvoista. Eilen oli paha päivä. Itkin vaan enimmäkseen. Tosin se tekee hyvää, luin jostain. Kyynelten mukana poistuu elimistöstä haitallisia hormoneita.
Silloin kun minä kertoilen asioista, joita arjessani tapahtuu, vaikuttaa elämäni aika kivalta. Hyvin hyvin paljon on ilahduttavia asioita useimmissa päivissäni. Ja minä arvostan niitä hyvyyksiä todella paljon - eivät ne minulle itsestäänselvyyksiä ole. Mutta sitten on se väsy, jota vastaan olen muutamaan otteeseen elämässäni tapellut. Se aina joskus yllättää. Niin nytkin. Miten ihmeessä siihen ei osaa varautua vieläkään? Minä tunnen sen jo aika hyvin, mutta en näköjään tarpeeksi hyvin. Se ottaa vallan, kun sitä huvittaa. Ahdistuksen nimenkin se on joskus saanut. Minulle se tuntuu väsynä, lamana. Se on ihan kuin veressä.
Monet antavat minulle vinkkejä miten voisin helpottaa oloani. Ja monet niistä ovat ihan älyttömän viisaitakin. Menettelytapoja, joita noudattamalla ihan taatusti monikin asia paranisi. Ja tiedän, että ne tulevat täydestä sydämestä. Mutta jokin kummallinen, minulle tuntematon juttu sisälläni estää toimimasta ohjeiden mukaan. Ihan kuin minua ohjailisi joku ihan muu asia kuin järkeni tai tahtoni. Sitä asiaa minä olen tässä koittanut nyt etsiä ja tavoittaa. Ja sitten kun minä sen saan kiinni, laitan sen istumaan kahvipöytään, ja se saa katsoa minua silmiin ja kertoa, miksi on niin tähdellistä kiusata minua toimimaan omaa parastani vastaan.
Kiva ja väsy samassa elämässä. Niinhän se menee. Esitän pienen toiveen: saanko nyt väistellä neuvojanne ja olla hetken vain väsynyt. Olen tullut siihen tulokseen, että änkyröinti väsyä vastaan yleensä vaan pahentaa tilannetta. Samalla minun on helpompi myös iloita niistä elämän mukavista asioista ja keskittyä itsekin tekemään silloin tällöin pieniä hyvyyksiä, kun ei mene kaikki voimat johonkin sellaiseen taistelu- ja selvittelytyöhön. En jaksaisi nyt kiirehtiä näiden huolien kanssa.
En tavoita kuvistasi väsymystä. Tuovat mieleeni niitä parempia hetkiä. Jotain tekisi mieleni sanoa, auttaa. Mutta yritän nyt kerrankin pysyä hiljaa. Saanhan ajatella sinua, saanhan?
ReplyDeleteOuti, ei ole tarkoituskaan tavoittaa :) Itkiessä en jaksa kuvata. Saa minua ajatella, toki! Minä arvaan sen, ja omastakin kokemuksesta tiedän, että mieli tekee auttaa. Mutta nyt minulle on paras apu, kun ei koita painostaa mihinkään antamalla neuvoja, joihin en kumminkaan kykene. Tajusin sen eilen. Ja yksin jo sen tajuaminen vähän helpottaa. Ja kun tarpeeksi helpottaa, asiat alkavat mennä taas parempaan suuntaan.
ReplyDeleteI translated your post into Norwegian, and though I do not understand all of it, it seems to me that you're going through a rough time in your life. I just want to say that I'll remember you in my prayers.
ReplyDeleteAnd thank you for sharing your beautiful photos!
Best wishes.
Kevät taitaa monellekin naisimmeiselle olla
ReplyDeletehyrskynmyrskyn aikaa...
Tuuli epäjärjestyksen on riepotellut tätäkin rouvaa,ihan miten huvittaa
~ei voi sen tuulen
tahtoa toppuutella,vaan SUOSTUA sen vietäväksi..
Miten mielellään sitä olisi vain tyyni ja rauhaisa ja vain hyräilisi onnentunnetta kuuluville,mutta koskaan ei voi tietää mistä päin tuulee ja milloin..
Voih,tätä naisen elämää!!!
Päivän kerrallaan
~ei voi muuta sanoa!!!
Toivoa sopii,
että huomenna on hyvä päivä.
Toivoa sopii,
että ensiviikko on hyvä viikko!!!
Toivoa sopii,
että kuluva kuukausi on oivallinen kuukausi.
Toivoa sopii,
että onni,iloa ja kiitos asettuu uomaansa~ajallaan!!
Rutistuksen rutistus sinulle suloinen!!!
Katinkainen sinua ajattelee...<3
Saat toki, viisaasti ajateltu, kunpa osaisin itsekin. Kamppailen tuon tunteen, tuon väsymyksen kanssa tällä hetkellä useammin kuin haluaisin, ja tiedän, että se vain tulee, se vain on, eikä asialla ole järjen kanssa mitään tekemistä. Toivottavasti hyvät voittavat taas pian. Siihen asti, jaksamista ja voimaa sinulle!
ReplyDeletei love all of these, especially the photo inside the photo. you have such a talent :)
ReplyDeletexo Alison
Väsypäivät on tarpeen välillä, huomaan ainakin omalla kohdalla. Yritän olla kiusaamatta itseäni liikaa jos huomaan että on ollut päivä jona en ole saanut mitään lamautukselta tehtyä.. Ne on jossain mielessä mulla ainakin mielen ja ruumiin tapa kertoa että tarvitsee lepoa.
ReplyDeleteToivottavasti sulla on tarpeeksi pitkä pääsiäisloma jotta saat rauhassa huolehtia ja turskautella..
On jo vallan iso asia huomata itse mistä voisi olla apua ja mistä ei ainakaan.Kuvasi ovat kauniita kuitenkin,kuten aina.Parempaa vointia sinulle,halaisin jos voisin,oon vaan kova halailemaan.
ReplyDeleteTäälläkin väsyä ja puutumusta ja turhautuneisuutta ja kaikkea tylsää. Hoh hoijaa. Kiva ja tyhmä vuorottelevat ja niinhän sen kuuluukin mennä..mutta huonot kaudet on aina kovin väsyttäviä,sellaisia riuduttavia. En neuvo koska en oikeastaan edes osaa neuvoa..toivotaan vain,että kaikki menee eteenpäin omalla painollaan ja väsymys hälvenee. Kuvasi ovat ainakin kaikkea muuta kuin väsyneet..aivan ihanan pirteät ja kauniit!! Ja yhteen aikasempaan tekstiisi liittyen,mihin unohdin silloin vastata..haluan kiittää sinua. Näistä kuvistasi,enkä vaan voi olla toistamatta itseäni,mutta ne ovat niin kauniita. Jään aina viipyilemään ja ihastelemaan,imemään kauneutta itseeni. Ja kiitän myös siitä,että olet näillä kuvillasi näyttänyt että kaiken ei tarvitse olla niin selkeää,tarkkaa tai totista. Sumeakin voi olla hieno. Olen alkanut näkemään asioita eri tavalla,ottamaan kuvia eri tavalla..rikkomaan tuttuja "kaavojani". Kiitos siis. Olet ihana.
ReplyDeleteKiitos rehellisestä postauksesta. Ihanhan tässä tuli olo että jes, muakin saa väsyttää jos siltä tuntuu. Monien seuraamieni blogien tekstit tuntuvat välillä niin kovin auvoisilta, että ihan hävettää kun itsellä asiat ei ihan aina niin puhtoisia ole.
ReplyDeleteKaikkia saa joskus väsyä. Väsytään ja levätään ja piristytään sitten kun jaksetaan. Hyviä akunlatauksia!
toivoo Leguaani
Hyvää väsypäivää sinne. Jotenkin tämä elämä on mennyt kummaaliseksi. Kauhea kiire ja paine usein monelta suunnalta. Sitten kun väsyy kaikkeen siihen vaatimusten ristipaineeseen, niin tulee huono omatunto, kun väsyy. Saa väsyä. Olla vaan, olla siivoamatta ja jättää tiskitt rempalleen. Ei ne karkaa. Riittää, että huoltaa itseään, muistaa syödä ja ehkä vähän ulkoiluttaakin.
ReplyDeleteOn tärkeää olla itselleen armollinen.
Vedetään henkeä, annetaan itsellemme tauko.
Niin se on, että muita on helppo neuvoa, vaikkei omat asiat olisikaan kohdallaan.
ReplyDeleteTuttu tunne minullekin. Siinä ei toisten neuvomiset auta. Väsymys kestää minkä kestää ja sen jälkeen jaksaa jälleen. Siihen ei auta nukkumiset, se on sisällä.
ReplyDeleteJoskus tuntuu, että tämä maailma ei salli muita olotiloja, kuin iloisen ja aikaansaavan. Kuitenkin elämässä on kaikki tunteet koko ajan läsnä, väsymys ja epätoivokin. Toisinaan ne hallitsevat. Kuka senkin on päättänyt, että niitä ei saisi tuntea, että pitäisi päättäväisesti pyristellä niistä eroon? Elämä pitää kai vaan hyväksyä tällaisenaan.
ReplyDeleteVälillä tuppaa olemaan just tuollaista. Ihmisen elämä.
ReplyDeleteHienoa, että suollat sen ulos ja teet sen vielä näin kauniisti.
Olin oikeasti pari vuotta todella masentunut, silloin kun jouduimme muuttamaan tänne ihmisten ilmojen ulottumattomiin. Pystyn samaistumaan kuvailuusi hyvin. Ja nyt tuntuu, että olen ihan toinen ihminen, kevyempi. Vaikka olosuhteet ovat täysin samat. Ilmeisesti sitä sopeutuu ja oppii olemaan armollisempi itselleen. Ja nyt puhuin ihan itsestäni, sinulla on omat syysi jne.
Toivon kovasti, että huomenna on parempi päivä ja ja ylihuomenna jo oikein hyvä!
Hei, loysin blogisi ihan hiljattain - aivan hurmaava!! Rakastan varejasi seka sita miten saat pienetkin asiat nayttamaan niin kauniilta. Kiitos kauniista maailmasta, jonka olet luonut meille kavijoille! Toivotan sinulle voimia ja kevatvaloa!
ReplyDeleteCalGirl
Tanja, väsynyt olen minäkin. Eilen nukuin aivan koko päivän ja illan.
ReplyDeleteTiedän ja tunnistan suunnattoman väsymyksen olotilan, olen kärsinyt siitä omasta mielestäni kohtuuttomastikin, vakavan masennuksen nimellä varustettuna. Elämä ei todellakaan ole helppoa, onneksi kuitenkin aina niitä hyviä pieniäkin asioita mahtuu päiviin mukaan.
Kiitos rehellisen aidosta kirjoituksestasi, kosketit minua kovasti. Blogisi on ainoa, jota säännöllisti seuraan, koska olet niin aito, aidosti läsnä blogissasi! Kiitos aivan ihanasta kuvasarjastasi!
Sinua ajatellen,
Tuhkimo
Haust, yeah, hard times right now. I just want to say, thank you ever so much.
ReplyDeleteKatinkainen, kiitos sinulle rutistuksista!
Mimmi, mä luulen, että aika yleistä on tämä. Ihmiset sinnittelevät voimavarojen rajolla.
Alison, thanks!! The photo inside the photo is from my blog-friend Kata; http://vihreitavaloja.blogspot.com/
Merja, pitäisi vaan ajoissa huomata ja reagoida väsyyn... Pääsiäisloma tuli tarpeeseen - se olisi voinut olla vaan tuplaten pitempi. Pari päivää vain lepäsin.
Rimpsukaisa, tykkään halauksista, kiitos. Juu, tuo on just tärkeää, että itse tajuaa, mikä on mielekästä itselle.
niina, riuduttavia ovat juuri. Mutta kuulunee elämään. Onneksi olen kuitenkin aivan kartalla, ja osaan reagoida huonoon oloon. Vaikka onkin aina pieni paine koittaa olla mahdollisimman reipas, ei mulle silti tuota ongelmaa myöntää, että enää en jaksa. Silloin kai sitä hukassa olisi, jos ei haluttaisi myöntää omaa heikkouttaan silloin kun tarvetta olisi. Kiitos ihan tuhannesti kuvakehuistasi! Ne tulivat tarpeeseen.
Leguaani, no onpa hyvä kuulla, että tuollaisiin salliviin ajatuksiin postini sinua rohkaisi :) Hyvä. Lataukset kesken, tosin töihin olen tässä lähdössä... Huh.
morso, just tuo ristipainen ja sit vielä miellyttämisenhalu moneen suuntaan... Jätin tiskit odottamaan virkumpia päiviä.
Matroskin, muita on aina niin helppo neuvoa.
Ulla-Kristiina, tuollaiset kommenttisi kuin sinun ovat kuin armo minulle nyt. Kiitos.
tilkkutyttö, just tuo, että heti olis pyristeltävä nopeasti eroon, on alkanut rassata. Tajuan nyt niin hyvin sen, että täytyy toki suojata itseään liian pahalta voinnilta, mutta sellainen liiallinen rimpuilu huonoa oloa vastaankaan ei oo hyvä. Tasapainoa tässä etsiskelen. Rauhassa.
Liivia, minulla ei ole edes mitään noin suurta kuin muutto ihmistenilmoilta, mutta silti tekee nyt tiukkaa jaksaa. Kummaa on tämä elämä välillä.
CalGirl, kiitos paljon :)
Tuhkimo, mulla on just nyt tismalleen sellainen olo, että mikään muu kuin nukkuminen ei tunnu hyvältä. No koiran kanssa ulkoilu on toinen aika hyvä. Tuosta poroneidistä on kyllä liikuttavaa seuraa, se makaa minun vieressäni ja nuolee kättäni. Vakava masennus on paha paha. Tunnen sen lähipiiristäni. Mutta omaa kokemusta minulla ei siitä ole. Toivon, että saat siihen parhaan hoidon ja että kestät.
voi Tanja armas, ole kaikessa rauhassa väsynyt.
ReplyDeletetiedän myös mistä puhut.
olen ollut kovin väsynyt ja alamaissa koko kevät-talven. väliin jaksan vähän paremmin, sitten en taas yhtikäs mitään.
minua auttaa valo, ja tietoisuus siitä että pikku hiljaa, asiat kääntyvät taas parempaan päin.
mutta se ottaa aikansa, ja ihmisellä, niin minulla kuin sinullakin, on täysi oikeus olla kaikessa rauhassa ja väsynyt sen aikaa kun sitä kestää.
outi, kurja kuulla että sinäkin! Emmekä taatusti ole ainoat. Sitähän tää just on, että välillä on pikkusen paremmin ja sit välillä kun ei mitään jaksa, iskee mulle melkein paniikki, että mitä hittoa mulle oikein tapahtuu. Ei tää uutena asiana tuu, on näin käynyt pari kertaa aiemminkin, mutta silti se aina järkyttää ja pelottaa. Jaksetaan parhaamme mukaan, mutta älkäämme pinnistelkö väkisin hymyyn, sillä se on höttö. Mun perussynti yrittää viimeiseen asti näyttää nättiä naamaa, vaikka kuinka kurjalta tuntuis.
ReplyDelete