Kyläilin viikonloppuna mahtavan Liivian luona. Ja äsh, unohdin kamerani kotiin – mikä järkyttävä turhauma! Nolo ja kovin harmillinen homma! Niin kaunista ja viihtyisää kotia en muista nähneeni. Ja minua hellittiin muutenkin kaikella mukavalla ja herkullisella siellä. Syksyn kohokohta tämä visiitti! Helsingin junaan kiirehtiessäni ehdin juosta yhden kirpputorin läpi, enkä suinkaan turhaan, löysin täydelliset kahvikupit tasseineen ihan naurettavan halvalla. Ja kotioven avatessani ilta-aurinko loimotti Eetu-pappani kuvaan niin, että tuntui kuin hän olisi odottanut minua kotiin. Huiskuhäntä palasi siitä vartin päästä. Kotona siis taas. Onnellisena ja kovasti innoittuneena.
Kuinka voisin sinua itseäsi kyllin kiittää!
ReplyDeleteKauniit kupit löysit. Olisin voinut nuo itsekin poimia pois:)
Mikä hyväntuulen kirjoitus :) Kommentti Eetu-papasta ja auringosta toi hymyn huulille.
ReplyDeleteA home comfortable and cordial
ReplyDeleteIhanat tunnelmat, on kyllä komea pappa kuvassa, hienoa kun odotti kotona :) tuo valo näissä kuvissa saa kyllä lempeäksi mielen. ja suloiset kupposet!
ReplyDeleteLiivia, kiitos kuuluu sinulle! Noista kupeista tulee pikkasen mieleen ne, mitkä oli siinä ihanassa keittiössä, siinä unohtamassasi Elle Decorationissa :) Siksikin hauska muisto. Puhumattakaan kuppien loistokkaista käyttöominaisuuksista.
ReplyDeleteInka, jos tuon retken jälkeen olisi vähänkään huuli mutrulla, olisi päässä vikaa. Siellä oli ihanaa! Eetu-pappa oli mulle hyvin tärkeä, siksi kiva, kun se täällä ottaa vastaan :)
Bohème Circus, that is my home in pictures, and well, this is actually very comfortable :)
Parolan asema, Eetu oli tosiaan komea ja eli pitkään, ja minusta hän oli kaikin puolin hieno ja ihailtava mies. Kahvikupeista iloa kovasti edelleen. Tosin tänä aamuna nautiskeli kahvit kaupungilla.
i just discoverd your blog - it is sooo beautiful!
ReplyDelete