Lautasmaanikko heräsi aikaisin tänään ja alkoi heti kirjoittamaan. Tai ei ihan heti, pitihän lautasmaanikon koira päästää hetkeksi ulos. Siellä lautasmaanikko järkyttyi ja ihastui kuurasta. Kuura on kyllä varsin kaunista, itse asiassa yksi kauneimmista säätiloihin liittyvistä ilmiöistä. Mutta lautasmaanikkoa vähän ahdistaa loka-marras (vaikka onkin syntynyt marraskuun ensimmäisenä). Jos voisi olla varma, että tulee vain tyylikästä kuuraa, kirpeää pakkasta ja myöhemmin kuivaa, hiljaista lunta, niin silloinhan kaikki olisi hyvin. Mutta märkyys ja ne naamaan tylysti läiskähtelevät loskarätit tulevat ihan varmasti myös. Sitä säätä lautasmaanikko yksinkertaisesti vain vihaa. Ja sitä se kuura kuitenkin tietää. Kummallista ennakointia. Sitä lautasmaanikko ei normaalisti juuri harrasta. Sen sijaan herkuttelua hän harrastaa. Muutenhan lautasia olisi määrättömästi aivan turhaan. Tänä aamuna lautasella kolme mehevää viipaletta tuoretta ananasta ja kaksi pulskaa köyhää ritaria. Kupissa paksua kahvia.
Lautasmaanikolla tulee olemaan ohjelmallinen loppuviikko. Tämä postaus saattanee hyvinkin olla lautasmaanikon viimeinen tältä viikolta, ehkä. Tänä iltana ohjelmassa elokuva. Yöllä ehkä hiukan tavarain järjestelyä ja nukkumista. Vanhempieni visiitti luokseni loppuviikoksi. Ja sitten on kaikenlaista kirjoittamista. Töitä tietysti myös.
Olen ihan kunnossa, jopa jalatkin – melkein. Onhan toki vähän epäilyttävää puhua itsestään yksikön kolmannessa persoonassa, vaikka näinä virtuaalisosiaalisuuden päivinä se tuntuu olevan kiusallisen tavallista. Syy moiseen löytyy viime päivinä vallinneesta siivousinnostani sekä kirpparionnesta – kumpainenkin on todistanut jälleen siitä faktasta, että lautaset ja tarjoiluastiat ovat keskivertoa intensiivisemmin sydäntäni lähellä. Kuvissa on uusimmat lautaset, minusta ihanat. Sitten taas viime viikolla eräältä kirpputorilta kannoin kotiini hurjan nätin portugalilaisen tarjoiluvadin, jonka kirpparin mummot pakottivat minut viemään mukanani (näkyi kuulemma jo naamasta, että halusin sen) vaikka minulla ei ollut edes käteistä mukana. Sanoivat vaan, että tule sitten joskus maksamaan. Menen kyllä heti, kun ehdin.
Suloiset lautaset ja mahtavat kirpputorimummot!
ReplyDeleteMekin ihastelimme pojan kanssa aamuisella päiväkotimatkallamme lehtien kimallusta. Nyt pitää kyllä muistaa nauttia, sillä loskarätit kävivät ainakin meidän ovellamme jo eilen aamusta, hui.
Mukavaa loppuviikkoa!
No meillä oli eilen aamulla paksusti sitä märkää valkoista maassa - enkä ilahtunut yhtään. Toisin kuin lapset, jotka juoksivat samantien sinne pitämään hauskaa... Olin tylsä ja kiukkuilin koko päivän ;)
ReplyDeleteLoska ja kylppäri täynnä märkiä haalareita on ikävää - kuura sitävastoin on kaunista ja rauhoittavaa.
Hyvä että voit paremmin!
Hanna, mummot olivat todella mahtavat! Halusin vadin, toki. Mutta koska en edes tiennyt, milloin liikkuisin seuraavan kerran noilla main, ja automaatti oli kaukana, ajattelin vain jättää sen. Mummot kuitenkin olivat äkänneet ihatsukseni ja ihan vastaanpanemattomasti alkoivat pakkaamaan sitä minun mukaani. Minusta tuntui ihan kummalliselta ottaa se maksamatta siitä mitään, mutta ei. Vati oli tuota pikaa kainalossani, ystävällisin saatasanoin höystettynä. Olin ihan että häh. Ensi viikolla palaan mummojen luo. On tuo kuurakimmelys iha mahtavaa kyllä. Ihmeellisesti aloin huolestua siitä loskasta. Se on vaan niin ällöä! Mutta en minä sitä liikaa murehdi. Nautin tästä.
ReplyDeletePilvitarha, uuh, koita kestää! Luin nopsasti väärin, ha, että "kura sitävastoin on kaunista ja rauhoittavaa". Loska ja kylppäri varmaan ohjasivat ajatusta väärille urille :)
Voi iso ÄH kun en pääse tuotakaan leffaa katsomaan.
ReplyDeleteEn tunnustaudu lautasmaanikoksi, mutta savikulhot kiinnostaa, käsinmaalatut.
Mulla on tuossa vieressä muuten keksejä aivan ihanassa turkoosissa kulhossa...
sweet and lovely brown : )
ReplyDeleteTuo eka kuva sai veden kielelle. Tuli mieleen ihan lapsuuden mummola ja mummin köyhät ritarit...
ReplyDeleteMinä olen löytänyt kirpparilta noita samoja lautasia. Olivat kylläkin suht huonokuntoisia (ja käytännössä ilmaisia) ja päätyivät kukkien aluslautasiksi.
Hyvä että voit paremmin.
your photos are so beautiful. I'm so glad I have found your blog, I only wish I could also read what you post. So frustrating, but serves us Brits right for being so bad at foreign languages.
ReplyDeleteTykkään noista sun valokylttikuvista, katselin itsekin niitä Helsingissä viimeksi käydessäni. Täältä ei löydy muita kuin rumia.
ReplyDeleteOnko sun kuvien ympärillä aina ollut nuo valkoiset reunat? Miksi vasta nyt huomasin. Kivat, tekevät sellaista kirjamaista fiilistä.
Ja mitä löytöjä! :)
Kauniita lautasia, ruskean ystävänä ihastuin kovin. Lunta täällä ei tosiaan hetkeen vielä näy ja harvemmin vielä kauniina. Onhan täällä röppänissä uliseva tuuli ;)
ReplyDeleteKuura kaunistaa, loska lamaannuttaa.
ReplyDeleteLautasmaanikolla on sama syntymäpäivä kuin minulla.
Orion <3
ReplyDeleteKauniit lautaset kyllä. Minäkään en pidä loskaräteistä, enkä olisi valmis vielä edes kuuraan, mutta se nyt tulee. Toivottavasti ei lunta sentään vielä, vaikka pidänkin talvesta.
ReplyDeleteKiva kuulla, että jalkasi voivat jo paremmin :)
Mulla on tossa pino vanhoja papereita ja lehtiä (liittyy siihen kun kirjoitan äidin äidistä) ja kuvassasi olevasta Orionista tulee mieleen että helmikuussa 1931 "Bio Orionissa 2:nen viikko, Himo, pääosissa Greta Garbo ja John Gilbert".
ReplyDeleteah ihanat mummot!
ReplyDeleteminusta saisi helposti lasimaanikon jos olisi tilaa yhtään enempää. lasihyllyt aina vetävät puoleensa kirppareilla ja vanhan tavaran kaupoissa..
ja tuo elokuva vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. minäpä vaan taidan olla juuri samaan aikaan töissä, harmillista.
Ihanat lautaset!
ReplyDeletevoi mahtavat mummot!
ReplyDeleteTuollaiset lautaset ym porsliinit, joiden kuviot on painettu "kaiverretulla" systeemillä, ovat ihanimpia. Minulla on yksi 10 sentillä ostettu kaunokainen, jonka pohjassa julistetaan "genuine hand-engraved". Tehdäänköhän sellaisia enää?
Aika ihania lautasia lautasmaanikolla... Meillä kaikilla on omat maniamme kaiketi... Kuura on kyllä kaunista, siitä on pari hyvää kuvaa itsekin tullut napattua =) Oikeastaan kaikissa Suomen vuodenajoissa on paljon kaunista, ne pitää vain osata nähdä.
ReplyDeleteha, ha. Google translate will not tell me what is a
ReplyDeletelautasmannikko. I guess maybe a "lazy husband"?
Maybe not. I love your brown and white plate, fork and spoon picture
Love your china!
ReplyDeleteSori, että näin hitaasti täältä Oulusta kommentoidaan, mutta työ, perskules, vie ihmiseltä kaiken ajan. Niin piti niistä mummoista. Mitä ihania naisia! Näkivät jo naamasta?! (Tulipa huutomerkkejä) Lautaset ovat niin ihania, että luin ahnaasti eteenpäin, että milloin oikein siellä sanotaan, että mistä noita saa. Että kirppikseltä, on luonollisesti pettymys. Mutta olen iloinen puolestasi. Tuollaisiin harvoin törmää. Mummoihin ja lautasiin. Hyvää viikonloppua sinne!
ReplyDeleteOi, mitä kuvia taas pitkin blogia! Tää lautas- (antiikki-astia-) maanikko kyllä osaa ne pinotkin joita ei koskaan käytetä. Se on helppoa; kerää vaan ja sitten ei raaski käyttää ;D
ReplyDeleteUskomattoman kauniita kuvia ja tunnelmaa tässä sinun blogissasi. Osaat ihanasti yhdistää kuvia niin, että ne luovat tietynlaisen tunnelman kirjoituksesi pohjaksi.
ReplyDeleteRakkautta, rakkautta koko blogi!
Ihanaa syksyn jatkoa!