kuka on early bird?

Jalassa kirpparilta löydetyt Early Birdsit, loistokunnossa, nahkaa yltäpäältä. Nätit. Italialaisen kenkätehtailijan tekemät. Mutta vielä eivät jalkani ole siinä kunnossa, että voisin noilla enempäänsä steppailla. Tänään itseasiassa minulle suomennettiin, että ne ovat hälyyttävän huonossa kunnossa. Ihastelen Early Birdejäni siis vaan. Sitä paitsi minä en koskaan ole early bird ellei ole pakko, pikemminkin late birdsien late bird. Niin tänäänkin. Mutta minulla on sentään sievä olo, kun sujautan nuo jalkaani.

Baagelin päällä on rikkaan miehen omenahilloa, kupissa terästämätöntä teetä ja soittimessa Iron and Wine. Leppoisa perjantai-ilta, mitä nyt muutama kirjoitushomma kuristaa. Löysin kirpparilta aivan mielettömät lautaset. Oikea rumuuden ja kauneuden superliitto tämä Rörstrandin vanha malli. Vanhan tavaran myyjä oli torkahtanut nahkaiseen nojatuoliin hikikarpalot otsallaan, kun menin hänen kauppaansa. Kertoakseen, että viidellä eurolla lähtee kaikki kolme, hän vähän raotti luomiaan, ja tuskaili kauppansa kuumuutta.

Keväällä pistin kiertoon kaikki tylsät kakkulautaseni, hetken aikaa olin aivan orpo pikkulautasen puutteessa. Mutta heinäkuussa niitä alkoi löytyä. Nyt on jos jonkinlaista vatia pullalle ja baagelille. Minulla on astioiden suhteen aivan pohjaton nälkä ja himo. Ja ajatus siitä, että vieraille ei riittäisi hauskoja astioita, on minulle paha.

Viikonlopulle tiedossa Buster Keatonia, puistojuhlaa, kavereita ja niitä myöhäisiä aamuja. Nauttikaa myös te!