Muuten paska päivä, mutta juureslähetys Vampulasta, briepatonkihetki ystävän lohdullisessa seurassa ja
Niinan ylen kaunis ja ihana paketti paransivat huomattavasti oloani. Luksusjuttuja nämä. Mutta nyt alkaa olla yksi tähänastisen elämäni surullisimmista hetkistä jo vissiin käsillä. Yyh ja liuta kirosanoja perään.
Beautiful beautiful photos! :)
ReplyDeleteAivan mielettömän hieno, kaikkine sävyineen ja varjoineen, tuo yli kuva kasviksista. "Yksi tähänastisen elämän surullisimmista hetkistä" kuulostaa aika lohduttomalta. Toivon lämpöä ja lempeyttä sen keskelle.
ReplyDeleteEi kai koiruus ole lähdössä loikkimaan pilvipumpuleihin!?
ReplyDeleteKuulostaa juurikin siltä,että luopumista on ilmassa....=O(
Tykkään tuosta alimmasta kuvasta!!!
Jaksuja sinne sinulle Tanjuskainen!!
Rinnalla ruikuttaa:
Katinkainen
Shokoofeh, thank you!
ReplyDeleteAura, kasvikset, vieläpä tuollaiset vähän multaiset juurekset ovat kyllä vallankin kuvauksellisia. En ehtiny mitään sen suurempia tutkielmia tänään tekemään, näppäsin jotain vaan. Täällä on meneillään tosi lohduton asia, Zappan päivien vähiin käyminen, mutta paljon on lohtua läheisistä. Kiitos sinullekin. Kyllä tästä selvitään. Just tää on vaan paha vaihe.
Katinkainen, juu, näin on. Vielä hetki tässä ollaan kaksin. Kiitos sinulle! Kuules, sain viestisikin, mutta en ole ehtiny siihen vastailemaan. Kiitos paljon kannustavista ja lämpöisistä ajatuksistasi!
Miten voikaan juurekset näyttää noin kauniilta! Voi että..ja niin upeat värit! Minäkin kuvasin tänään multaisia porkkanoita,on niissä kyllä jotain kuvauksellista..mutta omani näyttävät kyllä aika vaisuilta noihin verrattuna:)
ReplyDeleteIhanaa kuulla,että pakettini paransi oloasi! Lähetin sinulle äsken mailia ja nyt lähetän vielä paljon lisää lämpöä ja voimia sinulle!
Sinulla on ihana blogi.
ReplyDeleteSaanko kysyä mikä koiraasi vaivaa? Lähetän hänelle samalla ison kasan rapsuja <3
Enpä osaa mitään viisasta tähän sanoa, Tanja, muuta kuin että voimia! Ja silittelyt Zappalle korvien väliin.
ReplyDeleteSurulliset asiat elämässä ovat niin väistämättömiä ja niin sanoinkuvaamattoman raastavia. Paljon kannustavia ajatuksia lähtee täältä sinulle ja hauvalle! ♥
ReplyDeleteLöysin vasta blogisi - ihania sävyjä näissä kuvissasi.
ReplyDeleteLuopuminen on vaikeaa... jaksamisia!
Voih ja auts....minulla vielä jossain kaukana (?) edessä tuo sama luopumisen tuska koira seuralaisen kanssa.....voimia sinulle ja silitys Zappalle. Kuvasi ovat kauniita.......
ReplyDelete-Anne
Paljon voimia, elämä osaa välillä olla todella rankkaa ja raskasta, kun joutuu luopumaan. Lämmin kiitos näistä kauniista kuvista.
ReplyDeleteKata/Sunells
Otan osaa, ja SYVÄ huokaus perään.
ReplyDeleteIhana tuollainen juureslähetys, nykypäivän luksusta.
Usein olen blogiasi käynyt kurkkimassa, mutta en koskaan kommentoinut.
ReplyDeleteItse jouduin luopumaan rakkaasta sairaasta kissavanhuksestani vuosi sitten. Se oli tähänastisen elämäni rankin kokemus mutta vaikka se satuttaa kipeästi yhä edelleen, tiedän tehneeni sen mitä piti juuri oikeaan aikaan. Yhteiset muistot jäävät ja lämmittävät ja tiedän, että tapaamme vielä joskus.
Olin varma, että en pystyisi ottamaan toista kissaa menetetyn jälkeen, mutta se oli itseasiassa se keino, jolla pääsin pahimman tyhjyyden ja pahan olon yli. Nyt kotonani köllöttelee kaksi ihanaa kissaa.
Voimia sinulle.
Heli
Pohjoisen kaveri-Outi täällä taas hei :) Mutta voi itku ja suru. Voimia ihan valtavasti ja lämpimiä ajatuksia. Tiedän niin tuon luopumisen tuskan, todellakin yksi pahimmista ja raskaimmista asioista.
ReplyDeleteHalaus.
Outi
<3
ReplyDeletevoi kurjuus. kahden koiran entisenä omistajana tiedän luopumisen tuskan ja surun.
ReplyDeletetoivottavasti saatte vielä hetken kirmailla yhdessä.
Tänään on sitten taas ollut hyvä päivä, sekä mulla että Zapalla. Päivä kerrallaan nyt.
ReplyDeleteTervehdys täältä sinne sulle ja teille.
ReplyDeleteVoi miten surullista. En ole vielä joutunut kokemaan koirasta luopumista, mutta syvältä viiltää ajatuskin siitä. Silitys Zappalle.
ReplyDeleteTuo ylin kuiva on huikean hieno. Haistan juurekset tänne asti.
Dear Tanja what happened? Did something happened to Zappa?
ReplyDeleteI hope everything is fine so far.
Maria
Tanja ja Zappa
ReplyDeleteKauniita yhteisiä hetkiä teille, olette kumpikin valloitavan oloisia persoonia :-)
Me jouduimme tekemään ihanimman ja rakkaimman Kisulimme kanssa viimeisen lääkärireissun toissakesänä. Kaveri on silti puheissamme ja muistoissamme joka päivä - ikävä on vieläkin välillä tosi kova ja konkreettinen. Mutta sen kauheimman surun hellitettyä tuli rinnalle myös ilo yhteisen ajan lahjasta. Muisto ja läsnäolo ovat yllättävänkin vahvoina arjessamme mukana, varsinkin kotona ollessamme.
Siitä ihan lopustakin on jäänyt todella vahvat ja kauniit muistot, vaikka sillä hetkellä olikin sietämättömän, puristavan ja samean surullista. Ne olivat ehkä elämäni toistaiseksi tiheimmät minuutit ja sekunnit - ja näin jälkikäteen en niistäkään yhtään antaisi pois.
Iloa, hyvää vointia ja voimia teille!
toivottaa,
Tiina
Lämpimiä ajatuksia sinulle ja hyviä päiviä toivon.
ReplyDeleteKaikille teille yhteisesti, kiitos ja rutistus. Mitä osaisin oikein sanoa? Täällä koitetaan parhaamme mukaan nauttia näistä päivistä. Zapalla on kasvain hankalassa paikassa, ja se on valtava. Päätin jo viime keväänä eläinlääkärin kanssa juteltuani, että sitä ei leikata. Nyt kasvain alkaa jo haitata menoa. Ilmeisesti tämä pahin hetki oli kuitenkin ihan vaan pahemmansorttista vatsatautia, sillä nyt Zappa on taas oma itsensä. Säikähdin ihan perkeleesti, jos ette pane pahaksenne voimasanaa. Zappa on onneksi ihan tosi hyvässä peruskunnossa, ja onneksi minä olen nyt kotona sen kanssa.
ReplyDeleteOn ollut hyvä lukea teidän muidenkin kokemuksia rakkaasta karvaystävästä luopumisesta.
Thanks and hugs for everyone! Sad to tell, Zappa has a tumor, and it's getting bigger and bigger all the time. This is our last autumn together. But she is still pretty fine.