Tervehdys,
Olisi paljonkin kerrottavaa, mutta myös haparointia ja jahkaamista, että mistähän sitä nyt kirjoittaisi, ja vähän niinkin, että missä välissä. Mitä kuvia postaisin? Kuten suunnilleen jokainen bloggaaja toisinaan, olen itsekin tainnut ajautua jonkinsorttiseen blogieksistentialistiseen hämmennystilaan. Olen tainnut jo pitemmän aikaa suunnittelemattomuuttani ja varmasti aikaansaamattomuuttanikin päästää tämän nurkkaukseni jotenkin sellaiseen suuntaan, joka ei aivan tyydytä minua. Ja pelkään, ettei se sykähdytä muitakaan. Sellaiseksi linjattomaksi, epämääräiseksi, pintapuoliseksi päiväkirjan tapaiseksi olen antanut tämän ajautua. Ei kai minun ollut alunperin edes tarkoitus mitään päiväkirjaa tästä tehdä.
Suurin ongelma on kai se, että en käytä tarpeeksi aikaa tähän. Hienot jutut eivät synny itsestään. Koko kesän ja pitkälle syksyynkin arkeni tuntuu hajonneet niin moniaalle, etten meinaa kyetä keskittymään tähän blogiin. Mutta se ei kai ole ongelman ydin. Kyse taitaa enempikin olla siitä, että olen jo pidempään jahkaillut sen kanssa, mihin tässä Pretty Ginghamissani keskittyisin. Tavallaan en haluaisi rajoittaa ja konseptoida tätä liikaa, toisaalta jokin linja ja aihepiirin rajaus tekisi ehkä hyvää. Ja olisi ohikiitavissäkin arkituokioissa helpompi postata, jos olisi konsepti selvillä, ei tarvitsisi puntaroida, että laitanko nyt tätä ja tuota, kirjoitanko vai laitanko vain kuvia... no välillä tarvitsee ainakin vähän jotain laittaa, että missä sitä on luuhattu. Vaikka ei kai edes tarvitsisi.
Kaipaisin jotain uutta tähän. Jotain skarpimpaa. Vähän kuin lassahtaneen tukan kanssa. Kampaajalle tekisi mieli, radikaaliakin muutosta ehkä, perusteellista päivitystä, mutta samalla vähän hermostuttaa, että entä jos se meneekin pieleen. Summanmutikassa, pelkän uutuudentoivon takia ei kannattaisi alkaa millekään. Hyvä suunnitelma olisi viisasta olla olemassa.
Painiskelen myös bloginpitämisen aivan peruskysymyksen äärellä. Miten paljon haluan kertoa? Miten painavista asioista? Vai pyöritelläkö aivan pinnallisuuksia vain, tai siis sellaisia vaivattomia ja kivoja keveyksiä tarkoitan? Ovathan nekin kiinnostavia asioita.
Mietin tätä nyt. Teki mieli avautuakin hieman. Ja mielipiteennekin kiinnostaa! Mitäpä sanotte?
* * * *
Enkä kuitenkaan malta olla listaamatta viimeaikaisia tapahtumia: Olen käynyt monesti Tallinnassa, myös Tampereella poikkesin pikaisesti. Kotiani kuvattiin lehteen. Jonka vuoksi, ja myös ikkunaremontin takia, olen siivonnut täällä hullupäänä, ja sanonpahan vaan, että kyllä teki hyvää, sekä itselleni että kodilleni. Olen ommellut pitkästä aikaa uusia sisustustekstiileitä kotiini — mikä piristys! Ja juuttaan hemmetti sentään, kutistin verhoni, niitä kun taas en haluaisi uusia. Olen katsellut paljon elokuvia. Pihapuiden omenat ovat jääneet melkein unohduksiin kaiken häsän keskellä, harmittaa. Valokuvauskurssilla opettelen hallitsemaan kameraani paremmin, oppiminen on kivaa. Olen miettinyt koira- ja jopa kissa-asioita. Koittanut päivittää hieman vaatekaappiani. Ja mitä kaikkea. Tehnyt lukemattomat määrät kasvishampurilaisia.
Ja juu, olen toki päässyt jo syystunnelmiin. Tuo mieletön sade ainakin auttaa. Ostin muuten pitkästä aikaa sellaiset kumpparit, joilla kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla.
Ja sitten vielä, katso ja eritoten kuuntele tämä.
Ensi kerralla kyllä poikkeat hiukan pidemmäksi aikaa! Höh, olisi ollut kiva nähdä.
ReplyDeleteAlakuvassa musta tenhoaa ja sopii älyttömän hienosti tuon kukan kanssa.
Minä ainakin tarvitsen ihan pelkästään kauniiden kuvien takia blogimaailmaa, vaikka enää käynkin vain muutamissa. Minulle siis riittää vain kuvat, en tarvitse niihin selityksiä, mutta eivät ne haittaakaan, jätän ne usein vain lukematta. Samalla tietysti missaan hyviäkin tekstejä, mutta se on minun valintani.
Oikein harmitti, että visiitti sinne päin oli niin lyhkänen, harvoin kun käyn siellä muutenkaan. Olisi ollut tosi kiva nähdä pitkästä aikaa!
DeleteMulla on vähän sama, mitä ensisijaisesti etsin blogeista - kuvat. Kärjistetysti sanottuna ilman kiinnostavia kuvia minulta saattaa jäädä hyvät tekstit lukematta. Näin siis vain blogeissa. Mutta jos taas entuudestaan tiedän jonkun bloggaajan olevan hyvä kirjoittaja, niin en minä silloin niin odotakaan kuvia. Mutta kyllä suurin osa seuraamistani blogeista keskittyy kuviin.
Itse koitan olla selittelemättä kuviani, eikä niitä monesti tarvitsisikaan, niin arkisia ne ovat. Eivätkä ne ihan suoraan monesti edes liity tekstiin. Enemmän kuvani ovat sellainen haijastuma siitä, missä menen milloinkin, mitä päiviini on kuulunut. Kuvat syntyvät minulta vaivattomasti, tekstiä täytyy hiukan pusertaa, mutta siitäkin pidän. Ja kunnioitan kaikkien valintoja, millä tavalla seurata blogiani tai mitä tahasa blogeja. Minusta on yhtä arvokasta kurkata vain kuvat ja olla vaikka ihan hiljaa niitten kanssa, kuin lukea ja miettiä kaikki tarkkaan, ja kommentoida perusteellisesti. Kumpikin on just hyvä.
jumissa tai et, pidän blogistasi ihan hurjasti juuri tällaisenaan! jossain tuolla, vähän harhailevana, päiväkirjanasi, kuvakertomuksenasi. kiitos tästä!
ReplyDeleteJes, kiva! Kiitos! En ehkä oikein osaa selittää (en ehkä edes itselleni), mikä tässä mättää. En niinkään tarkoita tarkemmalla konseptilla jotain sellaista, että luopuisin "luonnosmaisesta" harhapoluilla seikkailemisesta. Ehkä minun pitäisi jopa vahvistaa sitä meininkiä. Sellainen on minusta aina kiinnostavaa. En oikein ole sellaisten valmiiden pakettien nainen. Ehkä tympäisevintä minulle tässä on se, että jaaraan joitain arkipäiväisyyksiä täällä teksteissä, raportoin. Haluaisin ehkä hiukkasen pienesti abstraktimpaa otetta, tai sitten tahtoisin kehittyä kirjoittajana (jos siis päättäisin panostaa myös teksteihin) jotenkin napakammaksi, hauskemmaksi, osuvammaksi tai jotain.
DeleteOlen tullut omien pohdintojeni kanssa (sillä kyllähän minäkin olen pohtinut useasti ja siitä kirjoittanutkin)sellaiseen "tulokseen", että minä en halua(isi) ajatella että mitä lukijat toivovat vaan minun on päätettävä mitä itse haluan antaa. Sitten se saa miellyttää tahi ei.
ReplyDeleteSe tosin on lievässä ristiriidassa sen kanssa ja ihmisten mielipiteet ovat minulle melkein kaikissa asioissa tärkeitä, siis sillä viisiin että toki olen iloinen jos kuvistani ja kirjoituksistani tykätään (jos nyt blogia ajatellaan). Ja on ihan riemastuttavaa kun joku joskus kertoo tästä ja sanoo vielä vaikka että saa blogistani iloa, voimaa, ideoita ja mitä nyt voi saada.
Käyn itse nykyään lukumääräisesti vähemmissä (ei noin voi sanoa mutten osaa kummemmin)blogeissa ja ne ovat myös suurelta osin aivan eri blogeja kuin vaikka vuosi sitten. Minä rakastan hyvää tekstiä riippumatta siitä onko se päiväkirjamaista, hetken tunnelmia, fiktiota, olkoon vaikka "päivän asu" -tyyppistÄ jos niikseen tulee:)
Ja jos pisteenä hyvän tekstin kanssa on kiinnostavia kuviakin niin vot.
Ja kyllä ne joskus yksinäänkin riittävät mutta enemmän olen kyllä sanojen perään.
MUTTA...en siis toivoisi että joku kirjoittaja jonka tyylistä pidän alkaisi turhan paljon ottaa huomioon mitä minä ja muut toivomme. Kun se jotenkin näkyy ja tuntuu.
Ilahdun joka kerta kun näen että olet kirjoittanut mutta maltan kyllä odotellakin. Esim. yksi minusta hienoimmista blogeista mitä on päivittyy vain muutamia kertoja vuodessa. Barbro Viuluntarkastajasta puhun. Minusta hänen tekstinsä ovat loistavia.
Piilomajan Kati
Ai niin ja kissa. Kuvan kissa on hurmaava. Kaikki kissat ovat. Voi kun saisi.
ReplyDeleteKati
Oi tuo rakkaan tätini kissa, Mirri, se on jo yhdeksäntoistavuotias! Ja vielä virtaa riittää. Se oli ollut tappelussakin vasta. Tosin sen jälkeen oli pitänyt ottaa rennommin pari päivää. Minulla on edelleen kova ikävä Zappaa, mutta koska minusta aina tuntuu, että minun olisi parempi, jos minulla olisi joku elukka, olen alkanut pohtia myös kissan ottamisen mahdollisuutta :) Mutta en aio pitää hoppua tämän elukka-asian kanssa.
DeleteOlen samoilla linjoilla kanssasi siinä, että liikaa, tai jopa ollenkaan ei tarvitsisi miettiä sitä, mitä lukijat toivovat. Eikä se minulla olekaan ollut se varsinainen ongelma. Vaikea kuvitella, että se oikeastaan olisi monessakaan blogissa kompastuskivi, sillä ainahan voi etsiä omia toiveita vastaavia blogeja, niitä taatusti löytyy, helposti. Ja miksipä stressata sillä, mitä minulta toivotaan, enhän kuitenkaan voisi vastata kaikkien toiveisiin. Ja sitten sekin, että eivät kai monetkaan ihmiset edes ole kovin vaativaisia toisten suhteen. Ja jos ovat, niin koittakoot selviytyä vaatimustensa kanssa. Ei toisilta kannata odottaa ja edellyttää, sillä tavalla kai sitä saa eniten ja säilyy rento meininki. Itse ainakin haluan välttää odotusteni lataamista toisten taakoiksi.
Sanot hyvin, että on itse päätettävä, mitä haluaa antaa. Sitähän tämä on, antamista, jakamista. Ja yhtälailla myös vuorovaikuttamista ja saamista. Joskus tuo antamisen pointti meinaa unohtua, ja saatan ajautua ajattelemaan, että minun olisi velvollisuus tehdä postaus. Mutta se on kivempi ajatus, että annan sen, ja kukaan ei voi sitä määritellä, kuinka usein, mitä annan ja miksi. Toki varmaan meille kaikille toisten mielipiteet ovat tärkeitä, ihan hirmu tärkeitä, ja ovathan ne kiinnostaviakin. Mutta eivät ne saisi alkaa rajoittamaan omaa toimintaa/toimimattomuutta liiaksi. Ja tuo on tosi totta, että se alkaa näkyä ja tuntua myös vaivaannuttavalta, jos joku alkaa ottaa liikaa huomioon, mitä muut toivovat ja muuttaa tekemisiään ja puhumisiaan sen mukaan. Minun ongelmani taitaa enempikin olla sen tyyppinen, että olen vähän vaiheessa omien vahvuuksien ja kiinnostuksenkohteitteni kanssa. Olisi ja onkin niin paljon kiinnostavaa, ja elämäni on tällä hetkellä aika tosi kivaakin. Ainoa kysymysmerkki on se mitä haluan jakaa täällä, ja mikä olisi raikas, kiinnostava ja jopa jollain tavalla omaperäinenkin muoto. Ja se on sanottava, että olen ihan tyytyväinen näinkin. Mutta haluaisin jättää tuon sanan -ihan- tuosta pois.
Koitan hahmottaa itselleni, mikä tässä minulla tökkii. Ja nämä kommenttilootan keskustelutkin auttavat pääsemään ajatuksen kanssa eteenpäin. Kiitos siis sinullekin, Kati!
Your photos tell your story, I love them every time ♥♥
ReplyDeleteEnjoy your weekend.
Thank you, your lovely words make me purr like a cat. I'm hoping (and learning too) to develop my skills as a storyteller by photoing.
DeleteYou too, have a very good weekend
Ymmärrän ja silti kurkkailin tänne lähes joka päivä ja ihmettelin edellisen postauksen tavoin "missä viipyy..."
ReplyDeleteAjattelin jo kerran siitä kirjoittaakin kommentin mutta maltoin mieleni kun se tuntui olevan käskevään sävyyn että "hei, mihin hävisit kuvinesi ja mikset kirjoita kun lukisin niin mielelläni..."Tykkään kaikinpuolin jutuistasi ja toivon ettet kokonaan katoa vaan jatkat. Sinun on valta kerrotko enemmän vai vähemmän, ihan miten vaan. Minulla sellainen asenne että toisten tarinoista oppii ja se avartaa ja avaa omatkin silömät näkemään asiat eri tavalla. -Anne
Mukava että ymmärrät. Ja kyllä minäkin ymmärrän sinua. Muutamien itselleni tärkeiden blogien kohdalla saatan lipsua tuntemaan kärsimättömyyttä, jos postia ei kuulu pitkään aikaan. Joskus voi pieni huolenkin poikanen nostaa päätään. Mutta sitten taas, ei kukko käskien laula. Itse varsinkin olen melkein kuin siili, vetäydyn piikkipeitteen alle, jos tullaa hätistelemään :) No johan meni taas elukkavertauksiin, öh.
DeleteTuo on just hyvä asenne, että toisilta oppii, ja sehän on vain parasta mitä voi olla, kun jonkun toisen sanoma avaa edes hiukan omiakin silmiä. On niin helppo pitää omista näkökulmista kiinni ja mennä vaan itsepäisesti eteenpäin. Toisinaanhan kyllä taas tuollaisiakin ominaisuuksia tarvitaan, mutta silloinkin olisi viisasta olla tietoinen oman itsepäisyytensä taustoista ja vaikuttimista. Monesti kun kukaan ei ole oikeassa, ja samaan aikaan kaikki ovat.
Osaan samastua tuohon ajankäyttö kysymykseen ja siihen mistä postailisi. Aikaa blogin kanssa saa vierähtämään välillä tuhottomastikin jos on paljon asioita joista haluaisi kirjoittaa. Minäkään en haluaisi rajoittaa liikaa aiheita joista kirjoitan, mutta jokin rakaus on ehdottomasti hyvästä. Minulla se keskittyy paljon taiteen ympärille ja sinne väliin pudotellaan kivoja arkijuttuja. Mutta välillä olen kamppaillut sen kanssa kuinka paljon paljastan itsestäni. Kipeät asiat olen toistaiseksi jättänyt pois, vaikka välillä tuntui teeskentelyltä keskittyä mukaviin asioihin blogissa vaikka oikeassa elämässä maailma särkyisi. Haluan kuitenkin toistaiseksi pitää blogini hyvänmielen kanavana.
ReplyDeletePidän kuvapostauksistasi paljon,mutta olisi välillä mukava lukea hieman pidemminkin kuulumisistasi/tekemisistäsi/mistä vain. Että olisi myös jotain kommentoitavaa,että aktivoisit meidät lukijat muutenkin kuin kauniilla kuvillasi. :)
Noin se on, tuo aikakysymys. Ja eipä silti, jos aikaa olisi paljon, olisihan näitä postauksia kiva tehdä oikein paneutuen. Itse olen kaiken lisäksi aikamoinen muhittelija ja mietiskelijä, sekin ottaa oman aikansa. No eipä näitä postauksia nyt niin kauhean paljon tarvitse suunnitella, mutta minusta tuntuu, että jos haluaisin saada jotain tosi hienoa aikaan, se vaatisi jonkin verran pohdintaa. Tai sitten joku rutiini tai tosiaan joku hyvä konsepti saattaisi auttaa.
DeleteTavallaan pidän tosi paljon vaikkapa täysin lainakuviin perustuvista blogeista (jos lähteet on asianmukaisesti), joissa on kohtalaisen kepeä aihepiiri. Myös muiden päiväkirjamaiset "arkiblogit" ovat kauhean kivoja, itselläni on vain monesti sellainen olo, että onko tämä minun arkeni nyt kovinkaan kiinnostavaa. Kuvablogit ovat kyllä lemppareitani. Siis sellaiset, joissa pääasiana on hyvät kuvat, vaikka mistä aiheesta. Huomaan nykyään seuraavani aika paljon Tumbrleja.
Tuokin on ihan totta, mitä sanot noiden kipeiden asioiden elämässä olosta ja blogeista, ja siitä miten ristiriitainen olo saattaa tulla siitä, kun jättää ne kokonaan pois postauslistoilta. Itsekin jätän aika paljon kertomatta sitä puolta. En siksi, että niissä monesti olisi mitään erityisen piilotettaaa (joskus toki sitäkin), mutta ehkä just siksi, että on hyvä olla jokin enempi vain hyviin asioihin keskittyvä kanava. Ja sekin vaikuttaa tottakai, että ei voi tietää kuka näitä juttuja lukee. Olen kyllä hyvin avoin ihminen, ja hassua kyllä, voisin jaarata elämäni huonoja puolia vaikka jonkun kadun miehen kanssa, jota en tuntusi. Mutta näkisin hänen kasvonsa ja reaktionsa. On eri asia kirjoittaa jotain, postata se ja ihmetellä perään, että minkähänlaisia reaktioita tämäkin saa aikaan, ja väärinkäsityksien vaarahan on tietty aivan omaa luokkaansa. :)
Kiva kuitenkin kuulla, että tekstinikin kiinnostavat. Minua kiinnostaa kovasti myös kirjoittaminen. Kiitos Hietzu!
Pretty gingham on hyvä sellaisenaan, onhan se aina heijastellut sun elämää, ja kehittynyt mukanasi, miksei nytkin? :) ja onhan se ollut sulla jo niin pitkään, että tottahan se siinä ajassa muuttuu jo monet kerrat. Mutta ymmärrän kyllä muutostarpeesi, mulle kun tuli samanlainen. Lähinnä sen takia, että osaisi päässään jäsennellä paremmin että mikä kuuluu mihinkin. Näin tuntui monta "ongelmakohtaa" poistuvan :) pyrkimys olisi kuitenkin säilyttää tämä nettimaailmassa seikkailu kaikinpuolin positiivisia tunteita tuovana.
ReplyDeleteNooo, mutta pohdinnoista toisaalle. Toi viimenen kuva on mahtava! Kontrastien ystävänä tuossa on monta mitkä kolahtaa. Ja vielä uudestaankin :)
Kiitos Hanna. Noinhan se juuri menee, tällainen arkiblogi on heijastuma pitäjänsä elämästä. Minusta vain tuntuu, että nyt tämä ei oikein ole. Paitsi siinä mielessä, että en ehdi päivittää tarpeeksi usein... Pidän tästä blogista kuitenkin, enkä esimerkiksi halua perustaa uutta. Haluan vain hiukan skarpata omaa toimintaani tämän blogin sisällä.
DeleteKiitos kuvailahduksesta. Ja kiva jos tuotin sullekin iloa.
Toivottavasti pohdiskelujesi ja mietintöjesi tuloksena haluat kuitenkin jatkaa blogia jossain muodossa. Olen antanut itselleni kertoa, että kaikkeen luomiseen liittyy myös luopumisen tuskaa. Mutta toivottavasti blogista luopumisen sijaan löydät sen sinua tyydyttävän muodon.
ReplyDeleteMinä olen tyytyväisenä ja mielenkiinnolla lukenut blogiasi, koska siinä sekä kuvat että teksti ovat olleet aina ihanan tuokiokuvamaisia. Ja niistä on aina huokunut läpi sinun persoonasi. Joten kuvien tai tekstin määrällä tai päivitystiheydellä ei ole varsinaisesti ollut niin merkitystä.
Onnea pohdintoihin!
t. Sanna N.
Juu juu, haluan kyllä jatkaa. En ole ajatellutkaan laittaa pillejä pussiin. Koitan näillä pohdinnoillani edesauttaa sen pienen uuden ajatuksen löytymistä, jonka avulla saisin tehtyä tästä blogistani itseäni tyydyttävämmän.
DeleteNäitä kommentteja kun luen, tulee sellainen olo, että en minä nyt ihan väärin oo tätä tehny. Kiitos vaan kaikille! Mutta kun itseäni vaivaa, että jotenkin tässä nyt pitäisi kehittyä.
Ihana kommentti Sanna.
I enjoy your photos very much. My favourite is yellow flowers and yellow socks. I like the way you take photos. I translate with Bing but not that good. Thank you for your nice blog.
ReplyDeleteDiana (Canada)
Thanks Diana! Finnish is pretty impossible to any translators, phew. But happily pictures also tell stories.
DeleteHei moi, kuvien takia olen ehkä itse tullut lukijaksi, mutta kyllä niiden (henkilökohtaistenkin) tekstien avulla kuvaaja tulee ihan eri lailla tutuksi ja jotenkin oikeaksi ihmiseksi. Varsinkin jos sen ihmisen kanssa on edes jotain yhteistä, vaikka ihan joku pienikin asia kuin koirat tai samanikäinen talo. Itselleni viime talven blogikriisiin auttoi yksinkertaisesti se, että päätin kirjoittaa ja jatkossa kuvata vain itselleni. Toki se merkitsi sitä, että vain yksi neljäsosa lukijoista jäi, mutta samalla hävisivät paineet siitä, että pitäisi ehtiä kuvata ja kirjoittaa ja tehdä ja suorittaa.
ReplyDeleteJa on se kyllä kauhean kiva aina myös tietää jotain ihmisestä kuvien takana. Sillä tavalla niihin kuviinkin tulee lisää potkua. Sikäli kyllä tekstikin puoltaa paikkaansa. Ja totta tuokin, että tokihan kiinnostusta herättää vielä enemmän, jos taustalla on jotain yhteistä.
DeleteMinä en oikein tiedä kenelle kuvaan tai kirjoitan. Tai siis en ajattele sitä kovinkaan paljon. Ja luulen, että se saattaa olla ihan hyväkin juttu. Toisin kuin vaikka jossain lehdessä, jossa on aika tarkkaan mietitty kohderyhmä. Minä tykkäisin, jos täällä kävisi mahdollisimman paljon eri ikäisiä ihmisiä, miehiä ja naisia, eri ammattien edustajia...tai miten sitä nyt ihmisiä luokitellaan. Toki teen näitä postauksia aika itsekkäästi omasta näkökulmastani, mutta ilahdun kaikista ihmisistä, joiden kuulen blogiani katselleen, vaikka ne olisivat jotenkin aivan eri maailmasta kuin minä.
Hei,
ReplyDeleteolen blogiasi pitkään seuraanut ja ystävällenikin suositellut, joka hänkin tykkäsi kovasti. Kyllä mun mielestä sulla on oma tietty linjasi, arjen tuokioita kauniiden kuvien kera. Ehkä me lukijat näemme sen linjan selvemmin. Itse en niin ihmeellisiä tekstejä kaipaa vaan juuri näitä kauniita kuvia arjesta. Samanlaisia tarjoa Vialiivia, ei hänelläkään ihmeellisiä tarinoita ole, tai oikeastaan on, ne tarinat ovat niissä kuvissa! Aivan kuten sinullakin. Kauhean sekava kommentti jonka tarkoitus oli kai sanoa että jatka tällä tyylillä.
Kiitos Leenamari. Taidat olla aivan oikeassa, että te lukijat näette linjan selvemmin. Omassa päässä kun seikkailee niin tuhat ajatusta, toivetta, tapahtunutta asiaa, blogimerkintöjä jo monen vuoden ajalta... niin saattaa se kirkkain ajatus sumentua, että mitä tällä blogillani olinkaan välittämässä. Sillä vaikka teen tätä, kuten moni kannustaakin, lähinnä "itselleni" tai paremminkin hyvin yksityisistä lähtökohdistani, haluan ottaa huomioon myös lukijat. En kai muuten pitäisi julkista blogia.
DeleteOlen tyytyväinen, kun tiivistät omin sanoin kokemuksesi blogini linjasta. Se sai minut ajattelemaan, että haluanko jotain muutakin kuin noita "arjen tuokioita kauniiden kuvien kera". Minusta tuntuu, että haluan. Mutta mitä kaikkea? Ajattelen asiaa.
Tilanteeni on muuttunnut tässä vuosien varrella. Ennen, kun tuntui, että on liian kiire (opiskelu, työ ja ihmissuhde(huolet)), juuri nuo arjen kauniit tuokiot (usein yksin, juuri sitä silloin kaipasin) olivat yllättävänkin tärkeitä minulle. Ja niiden kuvaaminen täällä blogissä antoi minulle vielä lisää jotain mitä kaipasin. Minusta tuntui tärkeältä tuottaa noita kauniita, rauhallisia hetkiä. Nyt on taas toisin. Ihmissuhdeasiat ovat oikein hyvin, aikaisemmat kiireet ovat reumasairauden vuoksi muuttuneet toisenlaisiksi. Minusta tuntuu, että olen jäänyt tämän blogini kanssa junnaamaan johonkin sellaiseen moodiin, jossa en oikeassa elämässäni enää ole. Jännä kun tämä aukenee itsellekin melkein tässä kirjoittaessa. Ja tietenkin kuvausharrastuskin on muuttunt, kehittynyt.
Siis ihan just nyt vasta hoksasin, että tämän blogin perimmäinen merkitys itselleni taitaa olla niin paljon muuttunut, että sehän se saattaa olla yksi syy, miksi olen vähän hukassa. Heh. Melkein naurattaa.
DeletePohdintasi kuulostivat tutuilta - aika monet noista ajatuksista olisin voinut kirjoittaa itsekin. Kyllähän tiukempi rajaus voisi totta tosiaan terävöittää blogista tyylikkäämmän, hiotumman paketin, mikä on hyvä asia, jos blogi tuottaa sitä kautta enemmän iloa itselle. Mutta sitten ei kuitenkaan saisi ajaa rajauksella itseään liian tiukkaan itsesensuuriin - vaikeaa! Omalla kohdallani pohdintoja lisää vielä tuo kieliasia. Tällä hetkellä bloggaan englanniksi, minkä vuoksi tunnen olevani vähän sivussa kotoisasta blogiyhteisöstä. Toisinaan olisi kivaa lörpötellä omalla äidinkielellään :).
ReplyDeleteSinun blogissasi ei kuitenkaan koskaan ole tullut sellaista fiilistä, että kokonaisuus olisi jotenkin hajallaan. Sinulla on oma vahva tyylisi ja postauksesi ovat kautta linjan kauniita ja ilahduttavia. Ja tietty päiväkirjamaisuus on mielestäni blogeissa se juju.
Minkäs mielipiteen tästä tiivistäisi? Kokeile rohkeasti uutta, jos tuntuu että kaipaat piristystä. Mutta lukijat varmasti vierailevat täällä vastakin vaikkei linja tai konsepti sen kummemmin muuttuisi.
Tuokin on just noin, että ei kannattaisi asettaa itselleen liikaa rajoitteita. Hyvät jutut kumpuaa juurikin sellaisessa pakottomassa ilmapiirissä.
DeleteKieliasian kanssa minäkin olen painiskelut. Alunperinhän kirjoitin sekä suomeksi että englanniksi. Nykyään minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa sellaiseen. Ja koska tässä vuosien varrella olen innostunut enemmänkin kirjoittamaan, ja koska olen suomalainen, koen suomen kielellä kirjoittamisen ihan parhaaksi itselleni. En osaa englanniksi valita sanoja ja ilmaista itseäni kyllin hyvin. Tunnen kyllä vähän väliä pistosta, kun tätäkin blogia seuraa niin moni muualta maailmasta, ja tosiaan kun nuo kääntäjätkin ovat niin onnettomia tämän ihmeellisen kielemme kanssa. Mutta tässä asiassa, ja ainakin tällä hetkellä, olen sitä mieltä, että suomeksi kirjoittaminen on minulle se mielekkäin juttu. Uskon myös tuon, mitä sanot sivussa olemisesta kotoisasta blogiyhteisöstä. Äidinkielellä kommunikointi on kuitenkin aina niin erityinen asia.
Otan kannustussanasi hyvilläni vastaan.
Kello 17:53 taisit todella oivaltaa tärkeimmän!
ReplyDeleteNäinpä taisin! Jeh, heh! Luulen, että tuon pienen oivalluksen avulla pääsen jo eteenpäin.
Delete"Sellaiseksi linjattomaksi, epämääräiseksi, pintapuoliseksi päiväkirjan tapaiseksi olen antanut tämän ajautua."
ReplyDeleteSinua lainaten, minusta tuntuu usein tuolta oman sillisalaattini kanssa. En ole osannut tai osaa ajatella blogiani pitkällä tähtäimellä tai kokonaisuutena. Yleensä aiheeni tulevat nopeasti, tartun niihin sen enempää ajattelematta ja hups, taas on yksi postaus, joka ei liity mihinkään millään tavalla, se vain tuntui juuri sillä hetkellä hyvältä.
Kun oikeasti pysähdyn ajattelemaan (liikaakin) sekalaista teksti- ja kuvasumaani, useimmiten ahdistun. Milloin se johtuu siitä, että olen kirjoittanut (muka) liian henkilökohtaisia ajatuksia, tai sitten vastavuoroisesti saatan ahdistua, koska kukkakimppukuva ei sinällään ole mitään merkittävää tai syvällistä. Ja en tiedä miksi ahdistun, minun ei ole tarkoituskaan jakaa mitään kovinkaan syvällistä. Mutta ehkä silti alitajunnallisesti haluaisin? Haluaisin myös kirjoittaa pakahduttavaa, kaunista tekstiä mutta se ei ole minun heiniäni sitten ollenkaan.
Jotenkin olen tullut siihen tulokseen että ne blogiahdistukset ovat ihan hyvä asia. Että oikeasti miettii mitä sitä tekee tai haluaisi tehdä eri tavalla. Pitää kenties pientä taukoa, ottaa hiukan perspektiiviä.
Ehkä me itse olemme tosiaan liian lähellä omia tuotoksiamme? Keskustelin vähän aikaa sitten samoista asioista ja minulle todettiin että kuvakieleni ja tapani käsitellä asioita ovat ne yhdistävät tekijät. Kuten näen myös sinulla olevan - palasista muodostuu kaunis kokonaisuus.
Mitä vielä tulee yksityisyyteen ja pintapuolisuuteen, pidän itse väkisin kiinni siitä että pysyn yleisessä, minä olen aika avoin ihminen ja jos alan lörpöttelemään henkilökohtaisista asioistani, siitä ei tulisi koskaan loppua. Kuten jaarittelin menemään nyt, toivottavasti en mennyt täysin asian vierestä:)
Ei mennyt yhtään asian vierestä. Päinvastoin, kommenttisi oli oikein osuva ja hyvä. Mutta nyt mun täytyy kiitää. Haluan palata tähän vielä. Kiitos Suvi!
DeleteNo niin. Täällä taas.
DeleteSinäkin sanot yhdet avainsanat - pitkällä tähtäimellä. En minäkään osaa ajatella niin. Olen ylipäätäänkin vähän huono ajattelemaan sellaista. Mutta se voisi hiukan auttaa, jos osaisi suunnitella blogia hiukan pidemmälle. En ole tästä ihan varma, mutta jään miettimään tätäkin ajatusta. Toisaalta kun onhan tämä "vain" harrastus, enkä ollut ajatellut lisätä mitään painekertoimia tähän.
Itse taas en blogisi ihastelultani ollenkaan näe sitä noilla attribuuteilla, mitä sanot. Sinun blogisi on yksi kertakaikkiaan parhaista kuvien ja nimenomaan myös tekstien osalta. Jos se ei aina olekaan niin syvällinen, osaat silti kevyemmistäkin asioista kertoa kiinnostavasti, omaperäisesti ja kyllä, kauniisti. Rennosti mutta hyvällä kielellä. Ja jos koet, että se ei ole syvällinen, niin on siinä ainakin ulottuvuuksia. Minulle ainakin jää aina paljon käteen sinun postauksistasi. Mielestäni sinä nimenomaan osaat kirjoittaa todella kaunista tekstiä. Minä harvoin jaksan lukea päivitysten tekstejä, enemmän katselen kuvia, mutta sinun juttujasi en malta jättää lukematta. Ja sinun blogissasi lomittuu tosi luonnikkaasti valitsemasi aihepiirit. Toivonkin, ettet ala karsimaan niitä.
Tuo syvällisyysaspekti mietityttää itseänikin. Yhdessä mielessä en niinkään haluaisi edes pitää mitään kovin syvällistä blogia. Mutta sittenkin, hiukan häiritsee sellainen ajatus, että joku pitäisi minua pinnallisena ihmisenä. Todellisessa minässäni tykkään joskus vähän liiankin syvältä rouhia päähäni päätyneitä ajatuksia. Sen lisäksi jauhan aina aivan rasittavuuksiin asti asian monia puolia. Olen oikea toisaalta-toisaalta -tyypin perikuva. Mutta jos vaikka en haluaisikaan lisätä ns. syvällisiä juttuja blogiini, niin merkityksellisiä ainakin.
Kiitos Tanja tästä!Tykkään ajatuksen myös lennoista ilman suuntaaa välillä tarkkaankin päämäärän tietäen ja kauniista kuvistasi.oivalluksistasi ja siitä että oivallan itse täällä jotain tärkeääkin itselleni.toivon että jatkat juuri niin kuin itse haluat -ja miltä sinusta tuntuu.(blogiahistusta:) lienee liikkeellä-en tiedä itsekään miten ja miksi jatkaisin omaani ja mitä toivon itse ...)
ReplyDeleteKauneinta syksyn jatkoa sinulle
♥
Oi Maria, kuinka aivan liikutun. Ei sitä näitä posteja tehdessä osaa ajattellakaan, että joku näiden myötä oikein oivaltaisikin jotain. Se tuntuu isolta asialta. Kiitos! Ja olen samaa mieltä siitä, että kyllä ajastus on päästettävä lentämään myös ilman suuntaakin. Nyt juuri ehkä haeskelen enemmän sitä päämäärää tai suuntaa paremminkin, mutta aion kyllä antaa ajatusten haahuillakin. Kiitos Maria kultainen!
DeleteTykkään kovasti blogistasi. Tänne voi kurkata rauhallisin mielin: aina on luvassa harmoniaa ja mielenkiintoisia kuvia, rajauksia, hallittuja värejä. Kaiken kuvatulvan keskellä tämä "galleria" miellyttää. Tekstit ovat tuokiokuvia niin ikään, kuin runot - jää lukijalle enemmän pääteltävää. Toki blogin pitää antaa jotain myös kirjoittajalle. Paras tilanne on, kun oikein odottaa pääsevänsä tekemään uuden päivityksen. Onnea matkaan linjanvalinnassa!
ReplyDeleteMukava ajatus tästä paikasta galleriana. Kiitos.
DeleteKoinkin muutama vuosi sitten tämän blogipostaamisen juuri noin, että oikein odotin bloggerin äärelle pääsyä. Mutta silloin minulla oli hyvin paljon enemmän aikaa ja yksinäisyyttä. Nyt olen päättänyt, että koska pidän tästä hommasta edelleen aivan valtavasti, ja haluan kehittää tätä hommaa, koitan yksinkertaisesti järjestää sitä aikaa tälle enemmänkin.
Kiitos sinulle Tee!
Minulla on ollut ihan samanlaisia mietteitä blogini kanssa, mutta sitten en kuitenkaan jaksa sen enempää sitä miettiä. kirjoitan silloin kun huvittaa ja mistä huvittaa. Tai enemmänkin kuvaan. Välillä kyllä mietityttää että onko tässä järkeä ja ketä tämä kiinnostaa. Mutta sitä piti sanomani että tykkään blogistasi sellaisena kuin se on ja minusta siinä on sinun näköisesi linja.
ReplyDeletePeruskuvio täälläkin tuo. Ja yleensä se ei edes niin kauheasti mietitytä. Mutta nyt iski joku muutostarve tähän hommaan. Ja luulen, että se on minulle ihan hyvästä. Olen iloissani siitä, kun kuulostaa siltä, että te kaikki kuulostatte kuitenkin pitävän linjaani minun näköisenä, ja että jos yksin se tuntuu miellyttävän. Kivahan se. Kiitos, Pauliina, sinullekin.
DeleteSanon ihan lyhyesti mitä tuli mieleen: Kirjoitat hyvin, mutta oletko koskaan ajatellut jonkinlaista kirjoittajakurssia. Se voi (kuulemma) antaa paljonkin lisää eväitä löytää omanlainen kirjoitustyyli. Vaikka eihän pohdintasi varsimaisesti tätä edes koskenut.
ReplyDeleteOi että, olenhan minä miettinyt. Ja varmasti hyötyisinkin sellaisesta paljon. Tunnistankin jo osan kompastuskivistäni kirjoittajana, ja haluaisin toki kehittyä. Olen ajatellut joskus mennäkin sellaiselle.
DeleteNiin, nythän mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että jättäisin kirjoittamisen jopa kokonaankin pois. Se on se juttu, mitä ajaudun tasaisin väliajoin pohtimaan. Mutta en kuitenkaan koskaan halua ihan kokonaan luopua siitä. Tämän postin ja viestiketjun myötä olen myös tajunnut jotain siitä, mikä tässä blogissa tällä hetkellä mättää.
Alko vaan soimaan päässä: I like it like that....
ReplyDeleteValokuvineen, jumipohdintoineen, näine hyvineen.
:-)
Aawws Maijja! Hymyä sinne takaisin.
DeleteYmmärrän niin hyvin jos blogissa ei halua kaikkia henkilökohtaisia asioitaan jakaa, etenkään ongelmia. Mutta blogimaailma kun on niin pullollaan pintapuolisia "kaikki on aina ihanasti ja aurinko paistaa vaikka kuinka ahdistaa ja v...a", niin on mahtavaa välillä lukea blogeja, jotka ovat ihan OIKEASTA elämästä.
ReplyDeleteToivottavasti blogin suunta selkiytyy sinulle. Minä meinaan käydä jatkossakin täällä aina välillä kurkkimassa :) Kiitos tähänastisesta!