keväänsinistä

keväthuumaa

Olen aloittanut uudessa työssä, ja se on vienyt alkuun melkein kaikki vapaa-ajan voimat. Siksi on tää Pretty Gingham ollut niin hiljanen. Anteeksi. Mutta voi ihmiset, miten olenkaan tykännyt ja innostunut. Vaikka kroppa on iltaisin väsynyt ja pää kumisee tyhjyyttään, on tää muutos tehnyt silti hurjan hyvää mielialalle. Puhumattakaan siitä, että kevätaurinko vihdoin lämmittää! Linnut huutaa, kadut pölisee, puskissa roikkuu vielä kuolleet röhnät, mutta uudet silmut pullistelevat jo. Välillä tulee sellainen tietynlainen pakahtumisen tunne.

Niin että terve taas!

p.s. Aina niin, tässäpä hyvä tsibale, ja siitä oivallinen versio. Tästä biisistä tulee mulle kevätolo. Että välillä askel on aivan melkein painoton, tennarin kärki tuskin edes koskee maata, ja sitten taas seuraavassa hetkessä apeus hiippailee mieleen ja maailman murheet kaatuu päälle.