Photos I took yesterday morning. When I had to hurry up to the work. Sky was so pretty blue and the light was just perfectly way springly.
Miksi juuri niinä pisimpinä työpäivina aurinko paistaa, ja sitten kun on vapaalla, sataa vettä ja räntää? Tänä talvena minusta on tullut varsinainen säistä jauhaja!
Tänään, vapaapäivänäni, talsin vesisateessa kaupungilla, yritin etsiä itselleni vaatteita. Tylsää puuhaa, vapaapäivän väärinkäyttöä suorastaan. Mutta nyt vaatekaappini on saavuttanut masentavimman pisteensä, ja ainakin töihin on jotain järkevää löydettävä. Minä en jaksa luuhata vaatekaupoissa! Sisustuskaupoissa, antiikkikaupoissa, kirjakaupoissa, kangaskaupoissa ja kukkakaupoissa minusta on ihanaa, mutta ei vaatekaupoissa! Vielä masentavampaa on märissä talvitamineissa ähistä sovituskopissa - naama niistämisesta punaisena ja karheana, hiukset tuulen tuivertamina ja liiskana (en tosin edes yrittänyt pöyhistellä niitä lähtiessäni, olen saamaton kaunistautuja) ja kammottavien valojen (niin itselleni uskottelen) vääristäessä muutenkin kalvakan olemuksen entistäkin, jos mahdollista, harmaammaksi. Harmaana ja uitettuna on enää vaikea innostua mistään. Huonosti istuvia vaatteita toisen perään. Päivän saldo: pallokuosinen hame, lyhythihainen neule töihin ja perustrikoo. Jotain sentään!
Paljon mieluummin olisin tuijotellut punasipuleita kotona! Kuvat eilisaamupäivältä, kun piti kiirehtiä töihin. Auringonpaisteessa, taivaan helottaessa sinisenä.
Tosin, ei päivä ihan haaskioon mennyt. Ankean kauppareissun jälkeen menin kyläilemään mainion ystäväni ja hänen mahtavien pikkupoikiensa luokse. Siellä, lämpimän viltin alla, hyvässä seurassa ja suloisten pikkumiesten touhuja seuratessa, mieli kohentui ja unholaan painui tympeä, harmaa tyyppi sovituskopin peilikuvassa.
Vaatteiden etsiminen silloin, kun niitä PITÄÄ löytää, on kyllä hermostuttavaa, vaikka toisinaan saatan kyllä kierrellä ihan huvikseen muuten vaatekaupoissakin (mutta yksin; en ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että pitää shoppailla ystävän kanssa - minä teen mieluummin jotain muuta ystävieni kanssa).
ReplyDeleteOlen miettinyt sään suhteen ihan samaa; lauantaina olisi ollut ihana ilma, ja jouduin kauppakeskuksen uumeniin, josta vain 10 minuutin tauon aikana näen taukohuoneen pienestä ikkunasta vähän taivasta. Sunnuntaille olin suunnitellut pitkää ulkoilua, mutta herätessäni satoi räntää vaakasuoraan... Toivon meidän molempien seuraavalle vapaapäivällä kaunista säätä!
Kauniita sipuleita!
Mainiosti sait kuvailtua sen sovituskopista tutun tyypin. Itsekin olen sen nähnyt monesti peilistä :) Sovittaminen on inhottavaa puuhaa ja teenkin sen -jos mahdollista- mielummin kotona ja palautan sitten epäsopivat.
ReplyDeleteAuringon paisteisia vapaapäiviä toivoen...
Niinhän se menee että kun ei olis rahaa eikä oikein tarvitsisikaan mitään niin johan löytyy. Tuntuu että kauppojen rekit oikein notkuvat kaikkea sopivaa.
ReplyDeleteVaan annas olla kun haetaan paniikissa kenkiä, uimapukua, takkia....Ei löydy. JOskus ajattelen että maksaa saa nyt sitten melkein mitä vaan kunhan löytyy mutta ei auta sekään. Epämieluisaa en osta.
Viime viikolla viimeksi etsin jotakin kevättakkia. Se on mulle yksi vaikeimmista lóydettävistä; "välikausitakki" joka ei olisi liian tätimäinen tai mikään madame-malli. En löytänyt. Onneksi muistin että mulla on juuri ihana vanhan farkkutakki. Pidän siis sitä. Taas.
Yes know what you mean and it's so frustrating but your photos are just gorgeous xx
ReplyDeleteOlen ollut vähän huolissani, kun olen itsessäni huomannut ihan uutena piirteenä tämän säästä päivttelyn. Nuo vaatekaupat, joo. Kivaan tunikaan, t-paitaan tai kenkiin on helppo langeta, mutta kaikki järkevät housu- yms. hankinnat vaativat varsinaista suorittamista!
ReplyDeleteScaredy-Cat, niinhän se juuri on. Pakolla ei hyviä vaatteita löydy. Ehkä se on asennekysymys silloin. Ahdistaa jo valmiiksi jonkun nimenomaisen vaatekappaleen hankkiminen. Spontaaniostoksissa on se hyvä puoli, että ostopäätöksen on tehnyt ihastuksissaan, mutta pakko-ostokset ovat usein kompromissi.
ReplyDeleteMarikki, oli illalla vielä niin katkerassa muistissa tuo sovituskoppiäheltäminen ja tuskainen ilme peilissä :) Minä en jaksa raahat vaatteita kotiin asti. Ja haluan muutenkin tehdä ostopäätökset nopeasti. Onneksi useimmat vaatteet voi tehdä itse. Kunpa olisi vain aikaa enemmän! Ja hyviä kaavoja!
Violet, juuri saman ilmiön olen huomannut, silloin kun ei olisi järkevää ostella, hyviä ostoskohteita tuntuisi riittävän. Senkin täytyy olla psykologista! Minulla on ollut jotenkin hyvä tuuri välikausitakkien suhteen. Olen viime vuosina löytänyt hyviä ja halvalla. Niistä ei ole nyt siis pulaa, mutta, kääk, puserot ja neuleet, niitä en löydä koskaan!
Pipany, thank you! Frustrating! Yes I do agree!
Sanctuary, muistan vielä kuinka nuorempana jaksoin tuhahdella esim. vanhemmilleni ja sille ainaiselle säiden päivittelylle. Nyt huomaan olevani aivan samanlainen. Joka aamu nokka ensimmäisenä haistelemassa säätilaa. Tämä talvi on ollut kyllä niin omituinen, että säätilat ovat saaneet erityisesti huomiota. Ja, juu, housut ovat ihan pahimpia ostettavia. Tunikaan olisi helppo langeta, jos sopiva sattuisi kohdalle. Mulla on ihan kelvoton ylävartalo kaupan vaatteisiin: lyhyt selkä, kapeat hartiat, rintavuutta, ja pitkät kädet. Naurattaa, kun kuvailen itseäni näin. Mikä mielikuva!
Juu, etsimällä vaatteita ei koskaan löydy.
ReplyDeletePariisista just tulleena on sanottava että sieltä olisi voinut suorastaan kahmia vaatteita. Mikähän siinä on että ranskalaiset osaa tehdä sellaisia mistä ainakin minä tykkään, ja tuntuu että niitä löytyisi joka kaupasta?
Toista täällä Oulussa..
Olen tänä talvena nimenomaan huomannut itsessäni saman piirteen: koko ajan valittamassa säästä!!
ReplyDeleteMutta onhan se nyt väärin että aina kun itse on töissä on ulkona mitä upein ilma.
Nuo kuvat ovat aivan upeita...
Toivottavasti sinullekin kuitenkin tulee upeita vapaapäiviä :)
Merja, oi keväällä Pariisissa! Matkalle haluttaisi lähteä!! Se tekisi nyt niin hyvää! Mä en jaksa matkoillakaan liiemmin käydä vaatekaupoissa, mutta taatusti poikkeaminen esim. Comptoirs des Cotonniers -kauppaan tuottaisi tulosta.
ReplyDeleteSannukka, emme taida olla ainoat säistä jauhajat! Tämä lämmin, harmaa ja sateinen talvi ei taida olla useimmille suomalaisille ihan se lempijuttu. Tänään taas aurinko helottaa pikkupakkasessa mitä ihanimmin, ja minäpä tässä teenkin lähtöä töihin. Vaadin sunnuntaiksi aurinkoa!!
Joskus aiemmin sitä jaksoi melkoisia sovituskoppimaratoneja, kun taas nykyään kaksi sovitusta kauppareissua kohti alkaa olla siedettävä maksimi. Talvella ähellys vaatekerroksien kanssa, kesällä taas muuten tuskaisen kuuma. Postimyynti on alkanut houkutella, vaikka valikoimat eivät olekaan niin laajoja ja palauttamisessakin oma vaivansa. Onneksi peruspuseroita voi ostaa sovittamatta.
ReplyDeleteToivottavasti sinullekin osuisi aurinkoisia vapaapäiviä
Comptoirs des Cotonniers -kauppa on Brysselissäkin;-)..ja monia muita ihania.Ettekös te olleet vähän niinkuin tulossa...?
ReplyDeleteI just tagged you, Tanja. Hope you don't mind! Details over on my blog. I love the purple onions on your post...those natural colors are so pretty.
ReplyDeleteHello, I sent you an e-mail about two days ago. Have you recieved it?
ReplyDeletesinulla on mahtava blogi,luin aikaisempia juttuja ja ihanasti kirjoitat ja ne hameen kirjomiset jotka olet tehnyt ovat niin nättejä...ajattelin jopa koittaa itse sinusta innoittuneena vaikka saattaa olla että lopputulos huono minun kohdalla!Ja kaunista säätä sinulle toivottelen!!!
ReplyDeleteMerruli, minäkin jaksoin ennen paljon paremmin vaatekaupoissa ja sovituskopeissa. Mikähän siinä onkin, että nykyään se on niin pakkopullaa? Noa Noa on ainoa vaatekauppa Helsingissä, jossa käyn mielelläni. Sen estetiikka on jotenkin elämysmäinen ja inspiroiva. Luinkin jostain kaupan alan lehdestä, että yksi olennaisimmista kilpailuvalteista kaupan tulevaisuudessa on nimenomaan elämyksellisyys ja nautinnollisuus, hyvän palvelun lisäksi. Mukavinta minusta olisi tehdä vaatteeni itse, jos aikaa olisi enemmän ja jos olisin varakas, tykkäisin teettää enemmän vaatteita.
ReplyDeleteViolet, juu, ajatukseni oli tulla keväällä Brysseliin ja Luxembourgiin, mutta suunnitelmat ovat menneet hiukan sekaisin, kun muu perhe tahtoisi mennä juhannuksen tienoissa. Katsotaan, millaiseen ratkaisuun päädymme.
Anna-Liisa, I received your mail but last days I've been very busy. I mail you soon! Sorry!
Anu, kiitos! Kokeilemaan vain, parin harjoituksen jälkeen saat varmasti kivoja kirjontoja aikaan. Se ei ole vaikeaa!
OK, just checking, `cause it´s nothing urgent! :)
ReplyDelete