Jos makeansyönnistä puhutaan, niin minä olen todellinen pullan ystävä. Minulle ei niinkään maistu karkki tai jäätelö, vaan pullat ja muut leivonnaiset. Eilen flunssa kaatoi minut sänkyyn, mutta niin kipeä en ole, etteikö pulla maistuisi.
Teen ja pullan kanssa haaveilin tänään kalusteista. Kun haaveilen kalusteista, otan useimmiten esille Lars Sjöbergin 1700-tals möbler att snickra själv -kirjan. Siinä olisi suhdekuvatkin valmiina, ei tarvittaisi muuta kuin hyvää puuta ja taitava puuseppä! Kumppanini itse asiassa on puuseppä, erittäin taitava mutta kiireinen laatuaan, joten meillä ei ole montakaan hänen tekemää kalustetta. Aina kun ihmiset kuulevat miekkoseni ammatista, he ihastelevat, että on varmaan ihanaa, kun hän osaa tehdä kaikkea kotiin. Osaa juu, mutta millä ajalla! Minusta olisi kohtuutonta vaatia häntä jäämään pitkien työpäivien jälkeen nikkaroimaan meille.
Itse olen sisustustekstiilien ammattilainen, ja täytyy sanoa, että aika harvoin jaksan ommella meille uusia verhoja. Ihan liian harvoin. Tänä keväänä täytynee petrata! Tyynynpäällisiä ompelen kylla aika innokkaasti. Mutta vaateompelu on mielestäni kaikkein kivointa. Sopivaa vastapainoa kodintekstiileille.
Vielä kalusteisiin. Olen alkanut himoita lautashyllyä. Meidän keittössä olisi juuri sopiva paikka sellaiselle ja saisin hurjasti lisää tilaa astiahyllyyn, jos isot tarjoiluvadit saisivat paikkansa lautashyllystä. Pitäisiköhän mennä puutyökurssille?
***
Some weeks ago I got fine little award from three finnish bloggers: Kesäkumpu, Pientä ja Kaunista and Essuntasku. Spread the Love Award! From my little nook the award will fly to Orange Flower, Blasse Vielfalt and Sepia Art Studio.
Muutamia viikkoja sitten sain sievän tunnustuksen kolmesta eri blogista: Kesäkummusta, Pientä ja kaunista -blogista ja Essuntaskusta. Spread the Love Award lähtee minulta myös kolmeen osoitteeseen: Orange Flowerin Karinille, Blasse Vielfaltin Marielle ja Sepia Art Studion Delilalle.
Itse olen parhaillaan toipumassa flunssasta - ehkä pulla vauhdittaisi toipumista entisestään! :)
ReplyDeleteTäytyy sanoa, että puuseppä on ihailemani ammatit -listan kärkipäässä (ja olen ajatellut, että olispa hienoa, jos oma mies olisi puuseppä - ehkä vähän typerästi; ei kai kokitkaan aina laita ruokaa kotona... Varsinkaan mitään gourmetsapuskaa :) ). Jokatapauksessa toivon, että minulla olisi tulevaisuudessa tilaisuus teettää jotain huonekaluja puusepällä, jos tarvetta ilmaantuu... Ne olisivat sellaisia äidiltä tyttärentyttärelle ja eteenpäin -huonekaluja.
(Kiroan sukuani, jossa isovanhemmilla on ollut alunperinkin vaatimattomat kalustukset, ja sitten ne on 60-luvulla vaihdettu uusiin, 'hienompiin'...
No mutta mikäs sievä ja rauhan puutarha täältä löytyikään - ensivierailulla siis, Belgian kautta tulin.
ReplyDeleteHyvää kevään odotusta!
Scaredy-Cat, eikun pullaa ja teetä vaan nassuun. Minusta se on juuri hyvää lohturuokaa flunssaiselle. Oma mies puuseppänä ei tosiaankaan takaa kotia täynnä itsetehtyjä kalusteita :) Rikas mies voisi olla hyvä homma, sitten olisi vara teettää, heh. Mutta täytyy sanoa, että tykkään mahdottomasti puusepästäni, nikkaroi hän tai ei. Ehkä sitten eläkepäivillä...
ReplyDeleteVilijonkka, tervetuloa rauhan puutarhaan! Hauskaa, että kävit! Minäkin olen vasta löytänyt sinun blogiisi. En vain vielä ole saanut aikaiseksi kommentoida.
Voit vaivihkaa esittää lautashyllytoiveen syntymäpäivä-/nimipäivälahjaksi tms., toimisikohan? Tuo kirja näyttää tosi kauniilta!
ReplyDeleteI am new to your blog and I like it very much. I am in love with the cream with the pumpkin/tea color, pale pink and blue.
ReplyDeleteYour post are so pretty
Oi Sanctuary, ei toimi meillä pienet eikä isommtkaan vihjeet, jopa painostusta on koitettu :) Me ollaan molemmat ihan kehnoja, mitä tulee pakollisiin lahja- ja muistamispäiviin. Muistamme toisiamme yllättäen, kun jotain hauskaa lahja-aihetta näköpiiriin ilmaantuu. Olen oikeastaan tosi tyytyväinen tällaiseen. Ja tuo kirja on ihan mahtava, vaikka siitä ei mitään kalustetta tulisi tehtyäkään.
ReplyDeleteSew Nancy, your comment made me happy. I love those colours too. My world is a world of colours :)
I so love your photogrphs and that book looks great xx
ReplyDeleteOi-joi, joi, olen kokonaan unohtanut tuon ihanan kirjan! Kun kirppiksiltä alkaa löydöt loppumaan, niin vähintään yhtä hieno vaihtoehto on omin käsin tehty ihanuus, joka saa sitten kulkea suvussa... Olet onnekas kun sulla on oma puuseppä. Ainakin teoriassa on mahdollista, että saat joskus tuollaisen lautashyllyn nimipäivälahjaksi:)
ReplyDeleteDear Tanja!!!
ReplyDeleteThank you soooo much for giving me that award!!! There are so many creative people out there and I´m happy that I found you via Sanctuary´s blog:) I love your blog and I enjoy every new post!! Sorry for my bad english I hope you can understand me, I wished I could read the Finnish language. Maybe one day?! You luckyone you have a carpender beside you:))My husband works on airplanes and I think talking about airplanes is not as nice as talking about how to build a new furniture or to renovate something wooden in the house:)) The book looks very interresting (so nice pictures) Thank you for writing the english name for the book maybe I find it on amazon!... I wish you a great sunday and I love to read more on your blog!!!....Grüsse...*Marie*
Hello there,
ReplyDeleteI just saw your blog, through blasse-viefalt, and your blog is so nice to read and you have inspiring pictures.
Is it okay if I add your blog to my list?
I hope you enjoy your sunday evening, and I will be back soon!
Solange
Tilkkutyttö, heh, sinä sen sanoit, teoriassa on kyllä mahdollista saada oman miehen tekemä lautashylly. Taidan olla vähän malttamaton. Kyllä hän sen joskus tekee :)
ReplyDeleteMarie, I found you too via Sanctuary, so thanks to her! Sorry, but my English translation is not the name of the book. I just wanted to translate it because I think many of my readers don't understand Swedish. Actually I think the book isn't translated in English at all.
Solange, thanks! I'm just pleased to get on your bloglist. I have to visit in yours blog too :)
Minä ihailen kaikkia ihmisiä jotka osaavat tehdä käsillään jotakin - oli se sitten kotona harrastukseksi tai työkseen.
ReplyDeletePakko vielä huomauttaa kuvan ihasta neilikoista. Ne ovat kyllä ihmeen kestäviä kukkia ja kauniita.
Oih, sinun pullasi tuoksu tulvii tänne asti...täällä toinen pullahiiri, hih!
ReplyDeleteOmistan tuon samaisen kirjan, joka on mielestäni kaunein ja upein koskaan julkaistu...kuvat ovat niin mielettömiä!!
Mutta niin ovat kyllä sinunkin kuvasi...jälleen kerran :)
Violet, käsien käyttämisen taito on kyllä suurkiinnostava asia. Arjessa selviytymisestä taitamisen korkeammille asteille saakka, se näyttäytyy ainakin minulle elämän suolana. Olen niin henkeen ja vereen käsityöihminen, etten meinaa osata kirjoittaa siitä kuulostamatta pateettiselta (en ole kirjoitusihmisiä, uuh, anteeksi kököt luokittelut!) Onhan suorastaan kliseeksi asti kuvattu tekevien ihmisten käsiä ja ihailtu näppäriä sormia, mutta ainakin omassa elämässäni nuo taitavat kädet ovat ihan ykkösihanne - tietysti täytyy mukana olla myös välkysti toimiva pää. Muistoissani siintelee pappani, joka osasi tehdä ihan mitä vaan käsillään (ja sydämellään); meille lapsille leluja (paras oli potkulauta!), nahkahanskoja, kukkaseppeleitä, pajupillejä... rakentaa taloja, tehdä hienoja konvehteja jouluksi... Ehkä hänen innokkuutensa, taitavuutensa ja yritteliäisyytensä on vaikuttanut paljonkin omaan kokemukseen käsityötaidosta. Ja täytyy myöntää, että omassa miehessäni en ehkä kestäisi "kädettömyyttä". ja juu, neilikat ovat mukavia! Niistä on iloa pitkään ja niissä on ihania värejä.
ReplyDeleteSannukka, arvoisa pullahiiri, kiitän kehusta! Olen samaa mieltä tuosta kirjasta. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani. Ihailen Lars Sjöbergin asiantuntemusta ja ihailen kaikkia hänen kirjojaan. Minulla ei ole niistä muita kuin tuo ja Svenska trähus.
Juuri tuota "kädettömyyttä" en siedä miehissä tai tarkemmin en sietäisi siis kumppanissani. Olen joskus seurustellut miehen (tai poikahan se silloin taisi olla;-)) kanssa, jonka kädet olivat kuin pehmoiset vauvan kädet, niillä ei varmasti ollut tehty mitään. En ajattele että jokaisen miehen pitäisi automaattisesti osata
ReplyDelete"miesten hommia" mutta tuo ihminen ei kyllä käsiään liannut missään töissä...Huomasin sen onneksi ajoissa.
Oma käsillätekemisen pakkoni on varmasti äidin peruja. Hänen isänsä oli samanlainen. Oma isänikin tekee yhtä sun toista, hänellä tosin on ehkä intoa enemmän kuin taitoa, mikä ei sekään ole huono juttu!
Nautin siitä kun näen mieheni rakentavan pojille jotakin vaikka ihan pientäkin, kun hän tekee käsillään jotakin ja tykkää siitä. On sillain omassa elementissään. Silloin ihminen on kaunis.
Thank you so much for the award! I enjoy your blog so much. Your photography is beautiful and very inspiring. Thanks again :)
ReplyDeleteIs there a design for a Gustavian bedside cupboard in this book? I can't find a copy anywhere.
ReplyDelete