25/03/2008

a green problem - vihreä ongelma

A tile oven has always been in my dreams. In this apartment we have one but what do I do - well, whine. I'm not a great friend of greens, especially not this kind of translucense, yellowish, mossy shade. It's really difficult shade to combine with other colours, at least with these colours I like. I've made many, many textile experiments, but always it's quite difficult to combine with these colours I like. Today I made a cushion out of a funny, vintage style fabric with roses. The basic shade of the fabric is beautiful grey I like much, and greens and violets goes well with the oven, but for me its' quite fierce. Well, experiments will go on. All the winter/spring our living room has looked plain and unfinished since all the textiles have been missing. Now I'm just cheesed of it.




Kaakeliuuni on aina kuulunut haaveisiini. Tässä asunnossa meillä on vihreä kaakeliuuni, mutta mitä tekee tämä asukki - kiukuttelee. Väri ei miellytä silmää, en ole vihreän ylin ystävä. Tai ainakaan tuollaisen kellertävän, sammaleisen ja kuultavan vihreän ystävä. Toisekseen asunnon remontissa (josta voisin kiukutella vähintäänkin muutaman postauksen verran, yritän kuitenkin hillitä itseni) lattiaa on korotettu, ja tuhkaluukkuja ei saa auki. Uuni on siis käyttökiellossa! Uuni on tuottanut päänvaivaa värillään kaikki nämä vuodet, jotka olemme asuneet tässä. Siihen on vaikea yhdistää mitään mieliväreistäni. Nyt tekaisin koemielessä yhden tyynynpäällisen, jossa on jotain itseäni viehättävää - kaunis harmaa pohjaväri, ruusuja, hauskuutta. Nuo vihreän ja violetin sävyt toimivat uunin kanssa, mutta minulla on vielä totuttelemista noihin hurjiin retrovioletteihin.

En ole kylläkään mikään täydellisten värikoordinaatioiden ystävä omassa kodissani, vaan tykkään huolettomasta, vähän boheemista sisustamisesta, jopa kirjavastakin. Jonkinlaiseen väriharmoniaan silti pyrin. Ja tämä uuni aiheuttaa aina vain päänvaivaa. Tai ehkä syynä on sekin, että muutenkin olohuoneen värimaailma (siis mitä tässä asunnossa valmiina oli; seinät, katto, lattia..) on aika sekava - kylmää ja lämmintä, kuultavaa ja mattapintaista on huoletta yhdistelty. Välillä meinaa mennä herne nenään, kun kuitenkaan juuri mitään emme voi täällä tehdä. Tekstiilit ovat lähes ainoa muutoskeino.

17 comments:

  1. Ihanan värinen uuni! I LLLLLLOVE IT.

    ReplyDelete
  2. Minustakin tuo uunin väri on ihana!..vaan ymmärrän kyllä, että noinkin suurena elementtinä se varmasti vaatii muutaman katselu ja totuttelu-tuokion:)

    ReplyDelete
  3. Maijja, mukavaa että tykkäät. Kunpa minäkin!

    Mai, neljässä vuodessa en ole tottunut! Kaakeliuunin muoto on kyllä mitä mainioin, mutta tuo väri. Se on hankala.

    ReplyDelete
  4. I think the pillow fabric goes quite well with the green tile! Very pretty.

    ReplyDelete
  5. JUURI tuollainen kaakeliuuni on ollut haaveeni, se ykköskaakeliuuni! Meillä oli vanhassa kodissa kaksi valkoista kaunotarta, mutta olisin vaihtanut ne koska vaan vihreään yhteen.
    I LOVE IT !!!

    ReplyDelete
  6. Et ole ajatellut kaakelimaalia tuohon pintaan :)....?

    ReplyDelete
  7. Väri on nätti ja sitä paitsi perinteikäs, en lähtisi sitä maalaamaan. Mutta kiroan kanssasi sen joka remontoi asuntonne väärin. On se kumma ettei vanhojen asuntojen sisätiloja vahdi kukaan.

    ReplyDelete
  8. Kuvissasi uuni näyttää minustakin niin kauniilta, tuo ihana vihreä tuoli vielä parina. Tyynykin on niin kaunis! Ja aurinkokin teillä näyttää aina paistavan!

    ReplyDelete
  9. Niin..ehkei se auta että varmaan suurin osa ihmisistä ei tajua mitä vikaa tuossa värissä on;-)

    Kyllä minäkin tykkään.
    Oikeastaan kun ajattelen niin maailmassa on aika vähän asioita joista en tykkäisi, tai joihin en ainakin tottuisi..tai sopeutuisi.
    Ehkä olen kehittänyt omien kotieni rumuuksia vastaan jotkut filtterit.
    En näe niitä enää.

    ReplyDelete
  10. Jill, I like the pillow fabric too! At first I thought that is it
    too "bold". But after one day I'm happy with it :)

    Liivia, minä taas vaihtaisin valkoiseen riemusta kiljuen :) Tuota samaa mallia on tässä talossa(siis muissa asunnoissa) vihreänä, kauniin keltaisena ja tumman punaisena. Mutta naapurissa on ihana valkoinen kaakeliuuni, vähän krumeluurimpi malliltaan. Kadehdin sitä.

    Hanna, en aio maalata uunia. Mutta seinät ja erityisesti katon tahtoisin maalata :) Me ollaan tässä vuokralla, joten siksikään en ala maalauspuuhiinn. Ja kyllä mä ajattelen, että olisi vanhalle vääryys mennä maalaamaan päälle.

    Matroskin, kyllä minustakin uunin väri on hieno, mutta harmittaa kun sen hienoa olemusta ei ole kunnioitettu muussa sisustamisessa. Minusta se on nimenomaan tämän olohuoneen hienoin elementti, ja se olisi ehdottomasti pitänyt ottaa huomioon muita värisävyjä valitessa. En tiedä mikä on ollut remontoijan punainen lanka? Se ei ihan välity. Ja toinen hommeli on se, etten itse tosiaan ole vihreän paras kaveri sisustuksessa. Aina kun tuon tänne jotain, josta itse pidän, se riitelee tuon uunin/ seinien värin kanssa. Katosta puhumattakaan! Katto on kamalaa punertunutta puupaneelia :( Sopii johonkin saunajuttuihin, mutta ei minusta jugend-taloon. Tai ehkä minä olen vain nirsopelle.

    Sanctuary, pääsiäisenä oli koko kevään hienoimmat aurinkoilmat, ihanaa pikkupakkastakin! Nautin suunnattomasti! Tuoli onkin kiva, tosin siitä olen miettinyt, pitäisikö se maalata :)

    Violet, minä olen kunnon nirsoilija. Olen jo lapsesta asti ollut. Luokkakaverini väittävät, että olisin ekaluokan ensimmäisenä koulupäivänä jäänyt puhutteluun, kun marisin viivottimen väristä. Itse en muista puhuttelua, mutta muistan kyllä karvaan pettymyksen, kun naapuriluokkalaiset saivat kirkkaat viivottimet, mutta meidän luokalla jaettiin keltaiset :) Olen siis väreistä tarkka. Ja joistain muistakin asioista, heh. Suomalainen sisustussuunnittelija ja taiteilija Hanni Koroma (jonka värisilmää ihailen) on joskus sanonut, että rumuuteen tottuu, mutta kauneus sykähdyttää aina. Tykkään tuosta ajatuksesta, ja olen huomannut, että siinä on perää. Minunkin täytyisi nyt vaan oppia ignoroimaan tuo uunin väri. Mutta onhan se kauniskin, ehkä se ei siksi jätä rauhaan. Ehkäpä suurin vika onkin muun ympäristön väri/materiaalikaaos, josta en oikein tykkää. Lopetan vanhan uunikaunotteren parjaamisen.

    ReplyDelete
  11. Voi ei, tiedän juuri miltä sinusta tuntuu. Ja oloa ei tietystikään paranna se, että itse tiedostaa, että *periaatteessa* pitäisi vaan olla tyytyväinen että on hieno kaakeliuuni :(
    Kurjalta kuulostaa kyllä asunnon edellinen "remontointikin"... Miksi ihmeessä ihmiset, jotka haluavat asua moderneissa asunnoissa (sitä kai tuollaisilla 'korjauksilla' haetaan?) ylipäätänsä hankkivat asunnon vanhasta talosta? Ei luulisi olevan pulaa uudemmista asunnoista!
    Ei teidän sitten ole mahdollista muuttaa huoneen muita värejä? Seiniä, kattoa? Ne kun ainakin ovat, periaatteessa, suht helppoja pintoja?
    Kuvissasi uuni näyttää nätiltä, ja tyyny sopii siihen niin kauniisti. Toivottavasti keksit jonkin sellaisen ratkaisun, että voisit hymyillä katsoessasi uunia :)

    ReplyDelete
  12. Ihan ensin on sanottava, että on törkeä teko tuo lattiankorotus, kun uuni jää käyttökelvottomaksi.
    Ja suurena vihreän ja keramiikan ystävänä totean, että uuni on ihana mutta haasteellinen. Tuo lasite heijastelee vaikka mitä sävyjä (sinisestä keltaiseen)ja on kooltaan sellainen möhkäle, että vaatii huoneen muilta elementeilta paljon. Tulee mieleen, että Tricia Quiltin tekstiilien kaltainen rehevyys varmasti helpoiten kesyttäisi uunin, mutta jos mieltymykset ei oo siihen suuntaan... Ja toiseksi tulee mieleen perinnemaalikartastot tai värilastut, jos vaikka sieltä onnistuisit kartoittamaan jotain sellaista itselle uutta sävyä tekstiileihin, jotka nappaisivat myös vaativaan;) makuusi. Mutta pakko sanoa, että kätesi ovat aika sidotut. Toivon kuitenkin sinulle miellyttäviä hetkiä ja jotain ratkaisua, joka hivelisi esteettistä silmääsi.

    ReplyDelete
  13. Inkivääri, nyt mua jo melkein naurattaa tämä kaakeliuunihössötykseni. Onhan se siis periaatteessa tosi hieno. Se ei vain ole juuri minun makuuni. Mutta nyt hoksaan, että ehkä ongelmallisempiä ovat nämä muut huoneen elementit. Me olemme koko ajan lykänneet maalaamista yms., koska olemme ajatelleet, ettemme tässä välttämästtä kauhean kauaa asu. Katsotaan nyt jaksanko maalisutiin tarttua. Koko ajan on kuitenkin enemmän tai vhemmän asunnonkatselu päällä. Tämä talo on vuokrananatajamme perintötalo, ja luulen, että remonttia on tehty edullisuuden/materiaalien helposti saatavuuden/perehtymättömyyden periaatteilla. Tyynystä aloin tykätä lähes välitömästi ommeltuani sen, ompeli toisenkin. ja eilen löysin lisää sopivaa kangasta, joten enkähän saa taas ainakin hetkeksi itselleni levollisen milen värien suhteen. Toisaalta tällainen värihaahuilu on ihan hyäkin juttu. Tykkään pohtia värejä ja etsiä materiaaleja :)

    Kottis, olen täysin samaa mieltä kanssani lattiankorotuksesta. Ja törkeyden huipuksi lattiaan on asennettu maailman rumin muovimatto. Tai ei kai niitä kauniita olekaan, kerrassaan epämiellyttävä materiaali. Minäkin näen, että uunin väri toimisi mahtavasti Tricia Guild -tyylisessä runsaassa ja mehevässä värimaailmassa, mutta itse en ole sellaisen väri-ilottelun ystävä. Tykkään kalpeasta, valoisasta yleisvärityksestä terästettynä iloisilla väripisteillä. Huomaan, että kaakelin värin "syvyys" ei myöskään ole oman maun mukaista. Valkoisella taitetut värit, vähän sameat ja "pinnassa" olevat värit miellyttävät minua enemmän. Mutta yritän ottaa uunin haasteena :)

    ReplyDelete
  14. Niinhän se vanha sanonta menee: jos et voi taistella vihollista vastaan, liittoudu sen kanssa! Eli kun ei voi uunia vaihtaa, on se sulautettava muuhun sisustukseen juuri niin kuin olet tehnyt laittamalla vihreän puutarhatuolin viereen ja hakemalla vihreätä tyynynpäällisiin. Tiedän, että on tosi vaikeata sisustaa niiden värien kanssa, joista ei pidä. Meidän edellisessä (vuokra-)asunnossa oli kurpitsankeltaiset tapetit olohuoneessa. HUH, ei mun mieleen. Olin epätoivoinen, se keltainen ei sopinut minkään kanssa. Onneksi meillä oli sentään valkoinen sohva. Mutta sohvatyynyt?? Olisin halunnut pellavanväristä-ei sopinut lainkaan tai valkoista - liian voimatonta, seinät ottivat ylivallan...tai turkoosia-yök keltasen kanssa... Lopulta lopetin yrityksen "häivyttää" tai viedä huomio muualle keltaisesta ja liittouduin keltaisen kanssa. Ostin valkoista kangasta, jossa oli keltaisia herkkiä kukkakirjailuja ja tein niistä tyynynpäälliset. Ja siitä tuli hieno yhdistelmä, nyt näytti siltä kuin tapetit olisivat olleet tarkoituksella keltaiset! Vaikken pitänyt keltaisesta tapetista niin kokonaisuus oli sen verran kaunis, että pidin siitä.

    ReplyDelete
  15. Oooh, menen sanattomaksi. Uuni on ihana ja väri on minusta kaunis. Olen kade :)

    ReplyDelete
  16. Voisitko laittaa minulle sähköpostia? En saa meiliäsi esiin profiilista, kun minulla on vain nettiposti.

    kissa_matroskin AT yahoo.com

    ReplyDelete
  17. Vintage Living, juuri tuota liittoutumista nyt yritänkin. Ja luulenpa, että nyt olen oikealla tiellä :) Tyynyistä tosiaan jo tykkäänkin. Ostin myös sellaista raitakangasta, jossa on tyynyn pohjavärin harmaata ja valkoista. Jospa huomenna ehtisin ommella lisää tyynyjä! Alan olla tyytyväinen.

    Niina, kiitos :) Minä olen teidän remontille pikkiriikkisen kade. Minua himottaisi remppapuuhat!

    Matroskin, lähetin sinulle eilen pienen viestin, mutta laitanpa sähköpostiosoitteeni tännekin, sillä kun tänään katsoin lähetettyjä, en pääsyt varmuuteen oliko se mennyt oikeaan osoitteeseen. Gmail näyttää lähetetyt jotenkin kummasti. Tai sitten mulla on outo ajatuksenjuoksu. Siispä mun email on: prettygingham(at)gmail.com

    ReplyDelete