valkoinen kyyhky puntaroi olemisen sietämätöntä keveyttä

Ihana Liivia antoi pika-analyysin minusta. Mitä hauskuutta! Meemi menee näin:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä meistä.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan sen blogiisi.

Ja näin Liivia vastasi: "Tämä oli yllättävän vaikeaa sillä en ole nähnyt sinusta kasvokuvaa, eli sielunpeilit pimennossa...Yritetään silti:

2. Eva Dahlgren ja Olemisen sietämätön keveys (näissä on ristiriita, mutta niin on sinussakin. Blogisi on sievä ja herkkä, mutta tekstisi kommenttiloorissa ilmentävät vahvaa ääntä)
3. Rakkaus Ranskaan ja vanhaan tavaraan ainakin. Tietty materiaalinen vaatimattomuus, jota ei rahalla saa (paitsi pikkurahalla). Esteettinen turhamaisuus:-), luulen, että tiedät mitä tarkoitan.
4. Kadehdin järjestelmällisyyttäsi, itsehillintääsi, asetelmientekokykyäsi ja johdonmukaisuuttasi. Ja sitä vihreää kaakeluunia.
5. Blogisi oli ensimmäisten joukossa, joihin törmäsin. Muistan erityisesti kirppisostoksesi (17.5), ihailin "utuista" värisilmääsi.
6. Valkoinen kyyhky
7. Minkä näköinen olet?"

Imartelevat mietteet Liivialla! Se, että minusta tulee mieleen tuollainen filosofinen teos (en kylläkään ole nähnyt elokuvaa, mutta olen lukenut kirjan) saa minut toiveikkaaksi, etten välitä itsestäni ihan tyhjäpäistä kuvaa, vaikka blogini onkin aika pintapuolinen. Ehkäpä etsin elokuvankin käsiini! Rauhaa halajavana ihmisenä arvostan suuresti sitä, että Liivia ajatteli eläinhahmokseni kyyhkyn. Itku kyllä myös tuli kurkkuuni, sillä kyyhkystä tulee mieleeni surullinen muisto lapsuudestani. Minun pappani sanoi minulle kuolinvuoteellaan, että olen kuin kyyhky. Olin silloin pieni ja pelkäsin olla sairaalassa, puristin kädessäni Pax-pastillilaatikkoa, jonka hän oli sairaalan kanttiinista minulle ostanut. Tuo kyyhky sanana tuo verkkokalvoilleni ihan aina Pax-laatikon. Pappa oli minulle hyvin läheinen ja hän tuntuikin yhtäkkiä aivan vieraalta sairaalan vuoteella. Enkä ollenkaan ymmärtänyt miksi pappa juttelee omituisia juttuja, eikä osta minulle kunnollista karkkia - lakritsia tai suklaata, kuten hän tavallisesti tapasi ostaa.

Ja kyllä, olen joissain asioissa hyvinkin järjestelmällinen ja johdonmukainenkin. Tosin täytyy myöntää, että tuo ominaisuus ei ole kuitenkaan vallitseva ominaisuus minussa. Kykenen myös erittäinkin perusteelliseen leväperäisyyten sellaisissa asioissa, jotka eivät minua kiinnosta.

Olen arastellut paljastaa tietojani ja kasvojani blogissani. En oikein tiedä miksi, mutta ajattelen, että on parempi olla paljastamatta, jos siihen liittyy epävarmuuden tunteita. Mutta tosiaan, ehkäpä ja toivottavasti joskus tapaamme!

Yhden ominaisuuksistani tahdon vielä kertoa. Olen ihan onneton ajankulun arvioinnissa ja tärkeiden päivämäärien muistamisessa. Huomasin juuri nyt, että melkein pari viikkoa sitten blogini täytti vuoden. En olisi varmaan vieläkään sitä hoksannut, jollet Liivia olisi muistellut 17.5.07 postaustani. Pitihän minun itsenikin mennä katsomaan, mitä olin silloin kirpparilta löytänyt :) Samalla katselin postauksiani taaksepäin ja muistin nuo postaamani asiat aivan erityisellä tavalla. En ole oikeastaan koskaan pitänyt päiväkirjaa, ja nyt olenkin ihan ihmeissäni, miten tällaiset arkiset merkinnät saavatkaan muistot ihan erityisen kirkkaiksi. Ei muistissani mitään vikaa ole, mutta kyllä kuvat ja muutama sananen aina palauttaa asiat jotenkin eri tavalla mieleen. Vuosi on vierähtänyt mahdottoman nopeasti! Suuri kiitos teille kaikille mukaville ja hienoille visiteeraajilleni! Kommenttinne, ja se, että huomaan täällä käyneen vierailijoita, ilahduttavat minua suuresti! Olin ajatellut, että sitten kun saavutan jonkinlaisen merkkipaalun bloggauksessani, haluan jotenkin ilahduttaa myös lukijoitani. Olenhan itsekin saanut nauttia arpajaispalkinnoista! Jätän asian vielä kuitenkin harkintaan, sillä olen perusteellinen persoonallisuus, ja lahjuksen haluan miettiä ja kuvata rauhassa. Mutta olkaa hollilla! Ehkäpä lähiaikoina keksin jotain mukavaa :)

Meemin kanssa ajattelin toimia kuten Liivia. Siispä kolme ensimmäistä, jotka haluavat pika-analyysin itsestään, saavat sen!

Sorry, my dear readers! This time I wrote only in Finnish. But the next post will be in English too, as usual :)