Kuin jäniksen selässä! Viime päivistä ei ole menoa ja meininkiä puuttunut.
Yksi, kaksi, kolme, neljä.... kolmetoista kertaa! Kyllä, vuoristoradassa kolmetoista kertaa! Viime vuoden ennätys piti rikkoa. Mustekalassa taisimme käydä suunnilleen saman verran :) Perinteeksi muodostunut Linnanmäkipäivä kummipojan kanssa otetaan perusteellisella mentaliteetilla; kiirettä ei pidetä ja pois lähdetään vasta kun laitteissa on kieputtu varmasti kylliksi (tänä vuonna se tarkoitti yhdeksää tuntia, koko aukioloajan!) ja kun hattarat ja jäätelöt ovat tahmanneet kädet ja naamat. Ja arvatkaa, minua ei kyllästyttänyt hiukkaakaan. Vaan suorastaan nautin tuosta kieputuksesta ja kiljahduksista. Olin jo vuosia kuvitellut, että minua ei innosta huvipuistot ja että pääni ei kestäisi vemputtimien hurjaa menoa. Kuvitellut siksi, etten vain tullut menneeksi huvipuistoon. Kummipojan kasvettua huvipuistoikään olen päässyt takaisin lapsuuden tunnelmiin. Pienen pojan ilo tempaisee mukaansa.
Minulla on kerrassaan mahtava kummipoika! Sellainen vähän villi, suloisen innokas, älyttömän hauska, hassu ja kaunis.
I've never seen such a pretty teacup ride! In the states, they are usually quite ugly. I love all the green in the top two photos :)
ReplyDeleteJill, I was just too tired to write in English. I spent a funny day in funfair with my darling godson. And yes, the teacup ride was really pretty. And my favourite is that wooden rollercoaster, we rode it through thirteen times!
ReplyDeleteHYvät kuvat. Ensimmäinen, tuo vihreä viuhahdus ihan suosikki.
ReplyDeleteMulla ei ole kummilasta, jaksan olla asiasta aina vähän surullinen. Syyksi on sanottu, etten kuulu kirkkoon, mutta minusta se on vain tekosyy. Olisin ihan mahtava kummitäti.
Kello on vasta vähän päälle kuusi aamulla mutta pääsin heti kiinni tuohon huvipuistomeininkiin!
ReplyDeleteOlin itse lapsena Särkänniemen suurkuluttaja -tai no, rahojen mukaan, ei siellä ihan nin paljon voinut kiepppua kuin olisi halunnut!
Nyt kun olen parina kesänä kieppunut omieni kanssa olen huomannut miten itsekin suorastaan juoksen laitteesta toiseen, miten haluan jonottaa uudestaan ja uudestaan johonkin hyvään juttuun...
Olen omista pojistani huomannut että vaikka he muuten tappelevat keskenään aika paljon, huvipuistossa he jonottavat kiltisti ja vetävät yhtä köyttä että muut eivät etuile heitä ja haluavat samaan vaunuun keskenään jne.
Mitä Liivia sanoo kummitätiydestä...ajattelen samoin. Ihan pöhköä jos kirkkoon kuulumattomuus estää sen. Minä kuulun, mutta minut pyydettiin n. 15 vuotta sitten kummiksi tytölle jonka perhe ei kuulu kirkkoon. Sovittiin että kummiuteni olisi sellaista tukea ja juttelua, uusien asioiden "esittelyä" ja kulttuuripuolen antia.
Harmi meidän suhteellemme oli se, että muutin SUomesta pois kun tyttö oli vain parivuotias. Olen yrittänyt silti pitää linjat auki ja välit kunnossa. Muutama viikko sitten sain osoiteen tytön blogiin johon käsittääkseni äidiltäkin on pääsy kielletty.Pidin tätä suurena luottamuksen osoituksena.
Niin ja sitten takaisin tähän sun postaukseen:-)
Tykkään kuvista aivan kauheasti. Mun suosikki on huvipuistokuva!
Ihana kummitäti myös, kun jaksaa. Olet onnekas, kun voit kieppua. Pienenä vannoin, ettei minusta tule sellaista äitiä, joka valittaa saavansa pahoinvoinnin laitteissa ja vain istuu penkillä. Ja miten kävikään...
ReplyDeleteOnnen tyttö, kun jaksat kieppua laitteissa. Minä huomasin pari vuotta sitten, ettei kroppani enää kestä semmoista hytkytystä ja heiluntaa. Se oli surun päivä, kun sen totesin. Olen aina rakastanut huvipuistoja ja mitä hullummat laitteet, sen parempi. Nykyään pystyn menemään hädin tuskin pariin vemputtimeen ja sitten vietänkin loppureissun penkillä istuen ja kärsien ylettömästä pahoinvoinnista.Onneksi siihen auttaa (kumma kyllä!) huvipuiston herkkukojut. Paljon vaan salmiakkia ja pari pehmistä, niin hyvä tulee :D
ReplyDeleteMinäkin vien kummityttöni aina huvipuistoon. Vanhimmasta ei enää oikein huvipuistokaveria saa (17 v), mutta onneksi on vielä kaksi pienempää jäljellä (7 v & 1 v), joten kieputusta ja pyörimistä on tiedossa vielä moneksi vuodeksi:)
ReplyDeleteLiivia, tuo kirkkoon kuulumattomuus taitaa olla monesti este kummiudelle, kun kummihan nähdään hengellisenä "ohjaajana", ainakin luterilaisessa kirkossa. Tosin tuntuu siltä, että kuinkahan moni vanhempi kummia pyytäessä tätä seikkaa painottaa. Itse olen kummi kolmelle lapselle, vaikka minun elämässäni uskonnolla ei oikeastaan sijaa olekaan, ja olen sen myös kummiksi pyydettäessä rehellisesti kertonut. Hengelliseksi ohjaajaksi minusta ei millään olisi.
ReplyDeleteOnhan kummiutta muunlaistakin kuin kastekummiutta. Tämä kummipoikani ei kuulu kirkkoon, joten tässä suhteessa tätä hengellistä puolta ei tarvinnut ottaakaan huomioon.
Minusta kummius on ihan mahtava asia! Kummilapsen ja kummin välille (ainakin minun tapauksissa) muodostuu jotenkin erityinen suhde. Tykkään lapsista kovasti ja kun niitä ei itselläni ole, tuntuu kauhean mukavalta saada olla kummi.
Violet, juu ihan intona minäkin jonotin laitteisiin. Pojan ilo ja innokkuus tosiaan tarttui! Minullakin on yksi kummityttö kauempana, Pohjois-Suomessa. On harmi, että häntä näkee niin harvoin. Ajattelen, että kummius ei ole pelkästään synttäri- ja joululahjan lähettämisellä kuitattu, vaan haluan jotenkin muutenkin olla olemassa kummilapselle. Mutta välimatka tekee läsnäolosta hiukan haasteellisen.
Matroskin, minä vannoin pienenä, ettei minusta tule sellaista aikuista, joka ei halua pitkille matkoille, kun uni ei maistu muuta kuin omassa vuoteessa. Pienenä olisin jatkuvasti halunnut olla yökylässä jossain. Ja nyt huomaan juuri olevani sellainen, joka jo parin yön jälkeen haluaa takaisin kotiin. Minä tykkään vieraista meillä (saa olla pitkäänkin), mutta itse olen vähän huono vierailija, jos yökuntiin täytyy lähteä :)
Marikki, höh, huvipuistoissa ei ole kyllä kovinkaan hauskaa, jos vain penkillä täytyy istua.
Mai, tämä minun kummipoikani on
8v., joten meilläkin on vielä monta huvipuistopäivää edessä :)Pidetään siis hauskaa!
Vauhdista huolimatta kuulostaa ihanalta päivältä, tosin varmasti väsyttävältä. Meidänkin kummipoika kasvaa kovaa vauhtia ja ei aikaakaan, kun hänen kanssaan voi touhuta kaikenlaista. En ole tainnut pitkään aikaan kommentoida, mutta seuraan kyllä ihanaa blogiasi tarkkaan! Kauniita kesäpäiviä!
ReplyDeleteHei Tanja!
ReplyDeleteJäniksen selässä kulkee meikäläisenkin elämä tätä nykyä;)
Siksipä onkin kysyttävä; ovatko ihastuttavat tammenterholautaset Arabian? Ovat niin "Pekkamaiset", että ajattelin niiden olevan variaatio...
Kummiudesta; hieno ja tärkeä suhde molemmille osapuolille. Minulla on ilo olla muutaman, nyt aikuisen, kummilapsen täti. En minä mitään uskonnollista kasvatusta ole edustanut, lähinnä ollut sellainen luottoaikuinen.
Huvipuistoista; parasta, ehdottomasti!, lähteä rannekeella liikkeelle itsekin. Silloin tunnelma ja vauhdin huuma kuljettaa mukanaan, vaikka koko aukioloajan;).
Itse vuosikymmenien Linnanmäki-kävijänä oli aivan uskomaton kokemus käydä Kouvolan Tykkimäessä. Sieltä löytyi todella monia lapsuuteni Lintsilaitteita ja voi pojat sitä menoa!!
Miia, ei sitä aina jaksa kommentoida, eikä tarvitsekaan. Tosi mukavaa, että käyt!
ReplyDeleteKottis, Arabiaa ovat. Ja minusta tuo malli on täsmällen sama kuin Pekassa. Se on minusta oikein hyvä keittolautasen malli!
Ja, juu, sama ajatus minulla kummiudesta - luottoaikuinen. Ja kyllä ranneke täytyy olla, muutenhan sitä pitkästyisi vallan. Ja eihän se olisi lapselle ollenkaan sama asia mennä yksin laitteisiin! Onneksi siis kroppani kestää tuon hytkytyksen. No, täytyy sanoa, että seuraavana päivänä oli jotenkin omituinen olo. Varmaan jossain tasapainoelimistössä oli joku osa vinksahtanut sijoiltaan :)
Kauniit kuvat Linnanmäeltä :)
ReplyDeleteMelkein tunsin popcornin ja hattaran tuoksun...
Niina, kiitos. Popcornia ja hattaraa kyllä syötiin. Ne ovat muuten ihania yhdessä. Tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä.
ReplyDeleteWow! I love these ohotos! So much vibrancy, colour and movement - wonderful!
ReplyDelete