Cute acorn plates are from charity shop! I wasn't able to resist them since I love acorns (and old plates, eh).
Reissu kotiseudulle tehty. Oli hurjan kivaa ja mutta myös vähän kamalaakin. Kotiseutu herättää liikaa ristiriitaisia tunteita, vieläkin. Sitten kun voin olla Pohjois-Pohjanmaalla rauhallisin ja rennoin mielin, olen kai tullut aikuiseksi? Tai no, ehkä en koskaan totu kotiseudun ahdasmielisesti normitettuun (no, sitä se pahimmillaan on) elämänmenoon. Mutta nyt on tosi hyvä olla kotona! Täällä viihdyn ja osaan olla oma itseni. Kotiportaiden kiipeämistä ei voita mikään, kun tietää, että vastassa on ensin huiskiva häntä ja sitten oma rauhallinen, rakas ja hyvä mies. Koti.
Söpöt tammenterho-lautaset on löytö Oulusta. Arvatkaa hihkaisinko ihastuksesta, kun näin ne? Tammenterhot ovat minusta ihan vastustamattomia (kuten myös vanhat lautasetkin, eh)!
Mummullani oli juuri tuollaiset lautaiset! Nyt ne ovat yhdellä siskoistani.
ReplyDeleteLapsuuden koti saa kyllä välillä ristiriitaisia tunteita pintaan. Minulle kotiseutu on ihan positiivinen asia, mutta kotona - äitini seurassa harmistun yhä!
Vierailu kotiseudulla aiheutti minullekin pitkään kaikenmoisia tunteita. Ahdistavia. Sitten pääsin niistä (huomaamatta), en tiedä, olenko nyt sitten aikuinen (hah)...Ehkä vain pääsin sinuiksi kaikkien muistojen kanssa, niiden huonojenkin. Mutta pitkää aikaa en vieläkään synnyinseuduilla viihdy, takaisin en muuttaisi, vaikka siellä on paljon sukua ja vanhoja ystäviä.
ReplyDeleteRakastan sellaisia paikkoja, missä rehottaa lupiineja valtoimenaan. Yksi sellainen paikka löytyy lapsuuden kodistani. Ihan pian pääsenkin sinne taas nauttimaan lomailun muodossa. Toinen kesän lempijuttuni on syreenin kukat. Sitä tuoksua ei voita mikään. Kukkivat vain niin lyhyen aikaa ja huomasinkin juuri eilen, että ovat parhaillaan kukassa. Pitääkin siis nauttia niiden huumaavasta tuoksusta vielä kun voi. Ovat muuten tosi aikaisessa, yleensä kukkivat juhannuksen tienoilla.
ReplyDeleteSuloinen tuo viimeinen nuuskutuskuva, herttainen koiruli :)
Allekirjoitan ristiriitaiset tunteet lapsuudenkotiin liittyen.
ReplyDeleteKauniita lautasia, ja mikä ihana kuonolainen!
Aivan ihastuttavat lautaset! Mikä löytö! Iloitsen puolestasi.
ReplyDeleteOululaisena on ihan pakko kysyä, että mistä täältä löysit noin syötävät (ruokaahan noihin ei tarvitse laittaakkaan) lautaset? Olen ihan onneton kirpputorikävijä; en löydä koskaan mitään. Tuttavat kantavat mitä huikeimpia ihanuuksia, enkä lakkaa hämmästelemästä, mihin kummaan ihanuudet on piilotettu aika minun käyntini ajaksi... Onneksi olkoon upeasta löydöstä ja hali suloiselle koirallesi!
ReplyDeleteNiin kauniit kuvat, lupiinit hurmaavat ja nuo lautaset on kyllä todellinen löytö! Tunnistan nuo ristiriitaiset fiilikset vanhempien luona vieraillessa, tosin luulen, että viime vuosina niistä on terä jo kaikonnut onneksi. Eli ainakin täällä on aika auttanut.
ReplyDeleteMinäkin saan vanhoista kotiseuduista vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta siellä on ihanaa käydä, mutta jokin ihme ahdistus kyllä hiipii joka kerta takaraivoon.. Ehkä se on se muisto teinivuosien angstista ja pikkiriikkisen paikkakunnan ahdasmielisistä tyypeistä. Mökille asti tuo ahdistus ei onneksi pääse seuraamaan, vaan se jää jonnekin kuoppaisten hiekkateiden alkupäähän :)
ReplyDeletesuch lovely photos of your home! the acorn plates are a treasure :)
ReplyDeleteIhania, ihania kuvia taas! Katselen niitä, hengähdän syvään ja imen inspiraatiota itseeni. Oih ja voih. Haukulle terkut
ReplyDeleteYksi pohojois-pohojalainen yhtyy osittain! Mutta vain osittain :)
ReplyDeleteJa 100% yhdyn kotiin tulemiseen, vaikkei koiranhäntä huiskikaan. Koti on tosiaan maailman paras paikka!
Hienot lautaset, erikoiset, tai ainakaan minä en ole ennen nähnyt noita.
ReplyDeleteEn tiedä mikä siinä on etten voi koskaan mennä vanhemmillani käymään normaalein mielin, aina jotenkin tunneilmastossa kuohuu. Jonkinlaista viha-rakkautta.
Nyt asun samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa, koska kummatkin muutettiin mummuvainaani seudulle. Nyt on helpompaa.
Mutta kun vanhempani asuivat vielä Pohjanmaalla missä elin lapsuuteni, olin todella ahdistunut aina siellä käydessäni. Ja voin vaikka vannoa etten enää ikinä mene Seinäjoelle, nyt kun vanhempanikin sain sieltä tänne.
Jaaha, taisi tullakin jonkinlainen aamutilitys.
Piti van sanoa, että lupiinit on kyllä kauniita!
I just stumbled upon your blog...I like your style! And the picture of your dog sniffing the flowers is just too cute!
ReplyDeleteVintage Living, minäkin harmistun usein äitini seurassa. Taitaa olla aika tavallinen tarina.
ReplyDeleteEmäntä, olisin tosi iloinen, jos huomaamattani pääsisin ristiriitaisista tunteista kotiseutua kohtaan! Ehkä täytyisi lopettaa liiallinen asian ajattelu ja ottaa rennosti.
Marikki, lupiinit ovat minustakin ihan tosi hienoja. Ja omasta syreenipuskastakin haaveilen :)
Scaredy-Cat, kuonolainen kiittää ja huiskaisee häntäänsä iloisena kehaisusta. On se kyllä ihana!
Niina, kiitos myötäilosta!
Anonyymi, ostin lautaset linja-autosemalla olevasta Pelastusarmeijan myymälästä. Harmittaa, etten paljoa ehtinyt kierrellä kirppiksiä siellä, sillä usein olen Oulusta tehnyt kivoja löytöjä.
Sanctuary, minulla tuntuu olemaan kotiseutuangsti pahenemaan päin :( Odotan oireiden lieventymistä. Tätini kanssa puhuin asiasta, ja hän sanoi, että vielä yli kolmenkymmenenkin vuoden jälkeen kirpaisee tietyt jutut.
Tuula, pikkiriikkisen paikkakunnan ahdasmieliset tyypit, huh. Ne saavat minunkin tunteeni kiristymään. En osaa suhtautua heihin huumorilla tai millään muullakaan rakentavalla tunteella.
Jill, are you acorn lover too? Thank you for your kind words!
~Nina, terkut välitetty :) Sinun ystävälliset sanasi ilahduttivat ihan hulluna! Kiitos.
Maijja, välillä olen niin kielteinen Pohojois-Pohojanmaata kohtaan, että oikein kirpaisee. Mutta onneksi sieltä on myös kaltaisiasi, viehättäviä ihmisia! Kotiseuturakkauden kaipuuseen katselen wanhoja kuvia kotiseutukirjasta ja ajattelen lämmöllä menneitä, isoäitien aikoja. Tyypillistä eskapismia! Mua ahdistaa ne pajukot ja sellainen tiukka normisto (joka on varmaan kaikilla pienillä paikkakunnilla, joissa väestö on liian homogeeninen). Argh!
Liivia, viha-rakkauttapa hyvinkin.
Nikella, nice that you visited and left a comment! Thank you!
Piti vielä tulla lisäämään, että olen jo aika pienestä kokenut ulkopuolisuuden tunnetta kodissani/kotiseudullani. Se ei ole hyvä tunne, ja siitä on vaikea päästä irti. Olisi ihana tuntea sellaista kotiinpaluun tunnelmaa lapsuusmaisemiin mennessä.
ReplyDeleteVoi juku miten kauniita kuvia :) osaat todellakin vangita kuviisi tietynlaisen tunnelman...
ReplyDeleteMyös edellä olevat huvipuisto ym.kuvat ovat vauhdikkaita ja jotenkin myös kovin kauniita!
Voi kumpa minäkin uskaltaisin mennä huvipuiston vempaimiin...sillä saralla olen oikea vellihousu!!
I'm glad you're home safely again! Thank you for the beautiful photos ....
ReplyDelete