Still alive. Even if last week was so workfull and busy. I really hadn't time for blogging or photographing :( But no reason to complain, my work feels meaningful and interesting now, mostly. And a positive thing is that my partner is still on holiday and he has been a very good homekeeper this week. In fact, I've enjoyed it very much when he had made all the homeworks and it's been possible to me just to be tired. He is so kind (actually, he always is) and takes a good care of me now. Normally his working days are longer and harder and my work is easier. Well, the next week is already the
normal week. But now, it's happily the weekend and it's so pleasant to rest! It means good food (lentil soup and a lemony strawberry tart, yummy) and admiring a butterfly. A lovely sale find, Cath Kidston mugs, inspired me to take up a Kidston book and the Posy tablecloth. Cheerful florals are just what I need now.
Takana hirmuisen raskas työviikko. Minusta ei ole kuulunut, koskapa joka päivä töiden jälkeen suunnilleen vaan rojahdin sänkyyn. Töitä ja unta, siinä koko viikko. Töissä kuitenkin ihan mielekästä, eli ei valittamista. Mies on onneksi vielä lomalla, joten muonapuoli ja muu kodinhoito ei ole jäänyt ihan retuperälle. Minusta on pidetty hyvää huolta! Yleensä asetelma on meillä enemmänkin toisinpäin, joten ihan hauskaa olla välillä se raataja ja tulla valmiiseen pöytään. Tänään lepoa, herkuttelua (linssikeittoa ja sitruunaista mansikkatorttua) ja sisälle lennähtäneen perhosen ihastelua, niin ja photoshopin harjoittelua. Uusi Cath Kidston -muki (löytö alennusmyynnistä) innoitti kaivamaan Posy-liinan ja Kidston -kirjasen esille. Iloisen hassut kukkakuosit tulivat nyt tarpeeseen.
Linssikeitto näyttää hyvältä. Onko miehesi hyvä laittamaan ruokaa?
ReplyDelete"Kotimies" on kiva, ruoka kuulostaa herkulliselta ja kuvat ovat niin kauniita.
ReplyDeleteKaikki taattua tyyliäsi, mutta tuo perhonen! Mikä otos!
ReplyDeleteKiva kuulla taas sinusta.
Hei Merja! On mun mies hyvä kokki. Minulla on ehkä enemmän mielikuvitusta ruoanlaitossa ja kokeilunhalua, mutta hän tekee sen, minkä osaa, todella hyvin.
ReplyDeleteOuti, kiitos. Kyllä, kotimies totisesti on kiva. Se on kyllä meillä niin harvinaista herkkua, että vaikka mun viikko oli hervottoman hektinen ja väsyttävä, oli silti ihana vikko. Erilaisuus teki siitä melkein juhlavan :) Tykkään kovasti muutoksista ja erikoistilanteista.
Liivia, kiitos paljon! Perhonen ei ollut maailman helpoin kuvattava. Sain kuitenkin muutaman melko kauniin otoksen. Ja kiva oli taas postata. Nyt taidan lähteä kunnon blogikierrokselle!
hum, leave me a peace of tart... I'm arriving... have a nice we.
ReplyDeleteRaskaan rupeaman jälkeen on ihanaa heittäytyä lepoon koko sielun ja ruumiin voimin, nauttia ruuasta ja kauniista. Perhoskuva on huippu. Meilläkin ollut koko kesä aika haipakkaa, kaipaan varsinkin niitä hetkiä, jolloin saa välillä olla kotona yksin, rauhassa. Siinä mielessä syksy alkaa jo olla ihan tervetullut!
ReplyDeleteOh Flo, we just ate the last piece of it! ;)
ReplyDeleteSanctuary, tämä kesä on mennyt kyllä hurjan nopeasti. Mutta syksy onkin ihanaa aikaa, joten tervetuloa syksy vaan! Ehdittäisköhän me nähdä taas?
Se on joskus tarkkaa hommaa, että saa työn ja levon tasapainoon. Toivottavasti täällä nettielämässä rentoudut :) Itse joskus innostun väsäämään blogin ja kuvien parissa niin, että lopulta huomaan olevani ihan naatti. Mutta rentouttavaa ja hauskaahan tämä enimmäkseen on.
ReplyDeleteKuvat ovat oikein kauniit. Perhoskuvaan ihastuin minäkin - hieno! Olen joskus yrittänyt kuvata perhosia, mutta ne ovat ihan liian vikkeliä mulle.
tämä on ihana blogi!
ReplyDeletekiitos kommentistasi blogiini, niin löysin tänne!
Killisilmä, olen päättänyt, että blogista en ota stressiä. Siksi täällä saattaa olla juuri tällaisia yli viikon mittaisia pausseja, kun kiire pääsee yllättämään, enkä ennen sitä ole ehtinyt laittaa viestiä tänne poissaolosta. Mutta en minä sellaisesta stressaa. Tätä teen vain ilokseni. Ja suhtaudun samalla tavalla muihinkin bloggaajiin. Tämä on jokaisen oma juttu, joten en ajattele, että minulla voisi olla vaatimuksia toisillekaan. Mutta totta on, että joskus jos aihetta piisaa, postaukseen saa kulumaan paljon aikaa.
ReplyDeleteJa mitä perhoseen tulee, niin muistikortilta löytyi aika monta otosta pelkästä ikkunasta tai seinästä. Vikkeliä ovat. Mutta muutaman kauniin otoksen sain myös.
Aino, kiitoksia paljon! Mukavaa kun tulit visiitille. Laitoin sinut muuten suosikkiblogilistalleni, kun vihdoin sain sitä vähän täydennettyä. Ihastuin nurkkaukseesi heti kunnolla! Sano, jos et tykkää listallaolosta.
Piti ihan tulla sinua katsomaan kuin luin kommenttisi auringonkukkien brutaaliudesta.
ReplyDeleteHämmästyttävää, en ole koskaan ajatellut että joku kasvi voisi olla brutaali:)
Minä näen niissä kavoja, vaihtuvia auringonkukkakasvoja ja minusta ne ovat HAUSKOJA!
Kukkakuoseista ja kuvista päättelen, että olet kuitenkin kukkakauneuden ystävä. Neitoperhosesi on ihana!
Mmmm...what lovely photos. Bon appétit !
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeleteSe olin minä, joka ylläolevan kommentin kanssa sähläsin... Ehdottomasti on jo korkea aika nähdä, laitoin juuri meiliä.
ReplyDeleteNeidonhiuspuu, mukavaa, kun tulit käymään täällä! Ja kiitos kommentistasi. Olen kyllä kukkien ystävä, kovasti olenkin. Mutta auringonkukat ovat minusta vaan aika pelottavia. Varsinkin, sellaisessa auringonkukkapellossa. Hyvin sanoit, kasvot niistä tulee mieleen, tuijottavat kasvot mielestäni. Ehkä ne siksi tuntuvat minusta vähän brutaaleilta, ja siksi, kun ne on niin pönäköitä ja helottavia. Nyt taidan kyllä saada hullun maineen :) Melkein haluan jo vetää sanojani takaisin. Tuli ihan huono omatunto, kun nimitin kukkaparkaa brutaaliksi. Viatonta luontokappaletta, josta saa mainioita siemenia.
ReplyDeletePétits Details, thank you, your comments makes me glad!
Sanctuary, kurvasin gmailin kautta tänne, kiitos viestistä!