13/09/2008

thank you, maria

Here is the place where I've been visiting this week. I feel a bit guilty because I polluted nature flying to the Northern Finland. But if I've took the train I wouldn't have seen the most stunning sunset ever. All the colours filled the air, sky was totally red and warm and earth and the sea were very dark in colour, replete with cold and deep tones. The sunset that would have touched even a hardened soul as well. Momentarily I wished the flight would last forever. What a perfect moment to feel melodramatic, to enjoy the power of complementary colours. Oh, colours!

I'm grateful to have such a good friend, Maria. It was so good to be with her and her family again. Maria is one of my dearest friend, she is so wise and warm-hearted woman. Long time no see, it was good talk to her. And I was happy to see their little, cute son too! I still can see his delighted face in my mind. And we sang. Nice! Everything was so refreshing - sauna, delicious food, walks, flea markets, laughing... It's always so nice to visit there up North, at Maria's cosy home where even homesickness doesn't disturb me.








Tällä viikolla kylästelin Marialla. Saastutin luontoa pahanpäiväisesti, sillä lensin ystäväni luo. Saapuessani pohjoiseen auringonlasku oli kerrassaan pakahduttava, aivan mahdoton sanoisin, kaikissa väreissä hehkuva. Sellainen auringonlasku, joka liikuttaisi paatuneintakin mieltä. Koneen pikkuruisesta ikkunasta tillistellessäni kuumottavaa taivasta ja syvän sinistä maata ja merta toivoin hetkisen, että voisin vain jäädä yläilmoihin. Vastavärien lumottavaksi, patetian valtaan.

Oli kovasti hyvä olla ystävän luona, puhella kaikenlaista. Suuri onni on saada ystäväksi viisas ihminen, jonka puheessa on järkeä ja sydämessä lämpöä. Ilo oli myös herkutella ja saunoa. Leikkiä, laulaa ja paijata pikku O:ta. Vieläkin näen silmissäni pikkuruisen pojan hassuttelusta ilahtuneet kasvot. Suloinen lapsi! Oli myös perin mukavaa lukea, vetelehtiä pyjamassa, käydä kirpputorilla ja vain olla. Niin, ja nauttia auringonpaisteesta, pohjoisessa oli kaunis syksy. Tuolla Marian kotona on niin hyvä tunnelma! Siellä ei iske edes koti-ikävä.

6 comments:

  1. Pohjoisessa on taikaa! Kaksiviikkoa Lapissa asuneena olen siitä varma. Ja ystävät - nehän on kaikesta kaikkein parasta!

    ReplyDelete
  2. Maijja, minä olen aina suhtautunut vähän kriittisesti Lapin taikaan :) Mutta viime aikoina olen alkanut tuntea kiinnostusta Lapin valoa kohtaan, ruskaretki voisi olla aika kiva. Mutta ystävät, ne ovat kyllä kaikkein parasta maailmassa!

    ReplyDelete
  3. Sinua onnekasta.
    Ystävien luona viipyminen on ihanaa.
    Pohjoisessa en ole koskaan ollut. SIitä en siis tiedä mitään.

    ReplyDelete
  4. Violet, minä olen tavallisesti vähän huono vierailija (mutta emäntänä olen elementissäni) Kyläpaikoissa minulle iskee illan tullen rauhattomuus ja koti-ikävä, mutta Marian luona on jotenkin kotoisaa ja rauhoittavaa. Siellä viihdyn. Minulla liittyy Lappiin traumoja, mutta haluaisin päästä niistä. Olen ihan mielissäni, kun nyt pohjoisessa on parikin kivaa paikkaa, joissa voin olla tuntematta pahaa oloa :)

    ReplyDelete
  5. Ritva, tuolla pohjoisessa olikin hyvä valo, kuulas. Arvostan kovasti kommenttiasi, sillä sinun kuvissasi olen juuri ihaillut hyvää valoa, valoisuutta. Kiitos!

    ReplyDelete