Suomen valo tuntuu nyt niin raa'alta. Haaveunissani loistaa Italian valo. Italian kevätauringon alle tahtoisin mennä venyttelemään kipeitä koipiani - voisin vähän maalatakin. Tai no, en tiedä rohkenisinko, mutta valokuvaisin ainakin mielelläni. Sinnepä meni aikoinaan Elin Danielson-Gambogi, yksi kultakauden suosikeistani
Danielsson-Gambogi on yksi minunkin suosikeistani, ellei kaikkein suosikein! Toissakesän näyttelystä minut piti melkein raahata pois, kun ihailin valon kuvausta läheltä ja kaukaa, taas läheltä ja sitten taas kaukaa. En ole koskaan ollut Italiassa, mutta tuon valon, joka tuossakin ihanassa maalauksessa on, sen haluan nähdä!
ReplyDeletekuulosti tutulta tuo haaveilu maalaamisesta, itsellä on akvarellipaperit ja pensselit odottamassa aikaa parempaa ja muistuttamassa entisestä, olen myös korvannut ne kameralla...
ReplyDeletesovitaankos Tanja että jonakin päivänä ei tartutakaan kameraan vaan pensseliin, haastan sinut siis! ja voihan niitä tuloksia sitten kuvailla ! sanoin ja kuvin.
Tilkkutyttö, minäkin kävin tuolla näyttelyssä, ja muistan sen kuin eilisen päivän. Se oli hienosti koottu näyttely, vaikka aika iso olikin. Minunkin pitänee samoa, että Danielsom-Gambogi on keikkein suosikein :) Se vaan on.
ReplyDeleteKlara, minä olen onnistunut kehittämään jonkinlaisen lukon maalaamista, ja jopa piirtämistä kohtaan, vaikka aikaisemmin ne olivat rakkaat harrastukseni. Olen myös opiskellut kuva-asioita. Muutama vuosi on kulunut, etten ole koskenutkaan siveltimiin. Muutama viikko sitten koitin iltahämärissä, ja koin itseni hurjan kömpelöksi. Otan haasteen vastaan epävarmoin tuntein, hui.
Hei,
ReplyDeleteTulin blogiisi Soilen(neulova narttu) blogin kautta. Täällä ihana blogi ja ihminen, joka rakastaa myös taidekirjoja:-)
Taidekirjat, keittokirjat ja käsityökirjat on minun rakkaus.
Tuo Elin Danielson-Gampogi oli paras aikansa suomalainen naistaiteilija. Teoksissa sanomaa ja hyvin rohkeita kuvauksia naisen elämästä. Siviilielämässäkin uskalsi kulkea omia polkujaan. Taitelijaa on alettu vasta hiljattain arvostaa täällä kotimaassakin. Opiskelin joskus viime vuosituhennella taidehistoriaa ja tutkin/tein useampiakin harjoitustöitä ko. taiteilijasta.
Pehmeää valoa täälläkin kaivataan:-)
Juhlin täällä mielessäni kun kirjoitat nykyään useammin.Olen huomannut jo aina vähän odottavani uutta juttua ihanien kuvien kanssa.
ReplyDeleteNyt pitää sanoa: minä en tunne tuota taitelijaa. Kas kas. Kaunista on joten pitää tutustua.
Villa Lankala, kiva kun tulit ja jätit noin kauhean kivan kommentinkin! Rakastan noita Danielson-Gambogin maalauksia juuri siksi, että niissä on niin "oikeaa" elämää, lihaa luiden ympärillä. Ja historillisista ajanjaksoista minua ehkä eniten juuri kiinnostaa 1800-1900 -lukujen taite. Varsinkin naisen näkökulmasta.
ReplyDeleteJa hii, kohta valo pehmenee ja muuttuukin unelmaiseksi, kun puihin tulee silmut ja sitten pienet lehdet! Eikä siihen mene enää kauaa :)
Violet, voi kun tuntuu mukavalta, kun sanot noin. Postaustahtia helpottaa se, että iltaisinkin on valoisaa. Mutta tärkein seikka on se, että olen nykyään jotenkin rentoutuneempi, kiinnostuneempi ja innostuneempi asioista. Postausaiheita ei tarvitse miettiä. Elämä tuntuu helpommalta, postaaminenkin on helpompaa. Tutustu Eliniin - luulen, että pitäisit hänestä!
Elin Danielson-Gambogista tulee heti mieleen valo. Näin joskus lukioaikoina ensi kertaa yhden hänen maalauksistaan, en muista nimeä, mutta siinä oli naisia rannalla, heillä oli eväät mukanaan. Se iltapäivän valo, joka heijastui yhden naisen ihosta ja vaatteista oli aivan uskomaton. Siitä tulee kyllä heti mieleen tuo Italian valo, jonka mainitsit. Väreilevä oikeastaan. Ja koko taulu oli niin todellisen tuntuinen, aivan kuin se valo olisi hehkunut siitä maalauksesta ulos.
ReplyDeleteSinun kuvissasi on usein samantyylistä väreilevää valoa, tykkään kuvistasi paljon. Kuvasi ovat rentouttavia :) Ihana iltapäivällä kesken töiden piipahtaa täällä...
Löysin sulle korun!
ReplyDeletehttp://www.etsy.com/view_listing.php?listing_id=13676402&ref=sr_gallery_18&&ga_search_query=gingham%2Bpendant&ga_search_type=handmade&ga_page=&includes[]=tags&includes[]=title
Minulla on kevään valoon hyvin kaksijakoinen suhtautuminen. On ihanaa kun on valoa, varsinkin kun illat ovat valoisia. Mutta se tosiaan tuntuu raa'alta, ja kun itse olen juuri keväällä usein väsynyt ja allapäin, tuntuu valo välillä suorastaan julmalta....
ReplyDeleteTosin viime päivät korkeine sinisine taivaineen ovat olleet yksinkertaisesti ihania, valosta huolimatta ja sen takia.
Olen jo jonkin aikaa lukenut blogiasi ja tunnelma blogissasi on okein mukava! Danielsom-Gambogin teokset Äiti ja Äidin huoli(vaikka täiden etsintä taisi tässä jälkimmäisessä olla kyseessä) ovat tunteita herättäviä. Paljon muitakin hienoja teoksia häellä on mutta nämä ovat jääneet mieleeni.
ReplyDeleteI am also a hopeless escapist;)...
ReplyDeleteBeautiful pictures, as always.
Have a good weekend:).
Himalainen, tiedän mitä taulua tarkoitat. Se on myös tuossa kirjassani, jo oikein muistan. Olen vaan juuri nyt niin perin mukavassa asennossa ja laiskanpulskea, jotten millään jaksa nousta katsomaan taulun nimeä tuosta kirjasta.
ReplyDeleteKiitos ihan tuhannesti, kun sanot noin kuvistani. Tuntuu hurjan hyvältä. Olen "valoihmisiä" :)
Matroskin, non niinpä löysit! Kiitos linkistä :) Olet mainio!
Scaredy-Cat, minulla ei ole enää moneen vuoteen ollut sellaista kunnon kevätväsymystä, onneksi. Pirteämpää ja hyväntuulisempaa mieltä toivottelen sinulle!
Piia, kiitos. Monissakin Danielson-Gambogin töissä on juuri erittäinkin tunteeseen käypiä aiheita. Niinkuin juuri mainitsemissakin. Ei liian yleviä.
Lena, good to hear that also someone else admits to be an escapist :) I hope I would learn to see/to use that character of mine as a profit :)
can you tell me the name of the book....I love her work( thanks)
ReplyDelete