08/04/2009

pessimist - optimist

My sick leave is extending :(  Feeling rather poor and frustrated for that, but on the other hand I'm quite optimistic too. Since today I got cortisone injections and met a very good doctor (finally) who really listened me, made her work carefully, her talkings made sense and she even showed empathy for me. It's uncommon in these hasty times.

Well, browsing catalogues doesn't end. I'm fancying new pyjamas - those are needed in these days!

And ( I always would like to tell something positive in my posts, and this is it now) laying on a new (old, of course) sofa! I got it yesterday. It's cute. It's yellow, help! And I'll show it to you some day :) 




Sairasloma vain jatkuu. Kurja olo ja mieli, turhautunut. Mutta tänään sain kortisonipistoksia ja lääkärin, joka kerrankin kuunteli herkällä korvalla, oli tarpeellisessa määrin huolissaan, puhui erittäin järkeviä ja ymmärsi "yskän". Harvassa ovat sellaiset, tai ainakaan minun kohdalleni ei usein ole sattunut. Useinmiten on "liukuhihnalla" olo. Voi kun tuollaisissa tärkeissä töissä ei aina olisi kiire ja resurssipula!

No joo, selailenpa katalogeja, uusista pyjamista haaveillen, niitähän tässä tarvitaan.

Ja köllöttelen uudessa (vanhassa, tietenkin) sohvassa, jonka sain eilen. Haluttaa myös vähän hehkuttaa, eikä vain marista. Tää sohva on nätti! Mutta apua, keltainen! Näette sitten joskus :)

13 comments:

  1. Ihania kuvia taas! Niin täynnä valoa ja iloa, kaikesta huolimatta.
    Toivotan hyvää vointia, ja jään odottamaan kuvia keltaisesta sohvastasi!!

    ReplyDelete
  2. Toivottavasti tulet pian terveeksi. Minäkin odotan kuvia sohvasta.
    Nämä olivat ihastuttavan keväisiä!

    Aurinkoista keskiviikkoa!

    ReplyDelete
  3. Klara ja Black on white, kiitos paljon toivotuksistanne! Ette arvaakaan, kuinka juhlallinen olo, kun ensmmistä kertaa yli kahteen viikkoon sain nukuttua kunnolla viime yönä, heräämättä kipuihin!! Tämän kunniaksi kipaisen kaupasta kyllä superpullan :)

    Ja aurinkokin paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.

    ReplyDelete
  4. Huomenta!

    Tulin toiveikkaana kurkkimaan kuvia uudesta sohvasta, mutta eihän täällä ollut vielä mitään. Höh. Täytyy siis piipahtaa torstaina katsastamassa uusi tulokas. Ja tosiaan, ihana päivä tänään! Taidanpa hyödyntää harvinaisen päivävapaan lähtemällä koirien kanssa kävelylle.

    -Jenny-

    ReplyDelete
  5. Sopivan ironian olet ainakin osannut säilyttää...noi pyjamat ja niiden tarve.
    On se hyvä tunne kun on jonkun sellaisen lääkärin juttusilla joka tuntuu ymmärtävän yskän - meni sitten mistä vaivasta hyvänsä!
    Sitten jos vielä avun saa sen kaiken ymmärryksen lisäksi niin ei voisi paremmin olla.

    ReplyDelete
  6. Tanja, olet superpullan kyllä ansainnut! Pulla päivässä pitää pahanmielen loitolla...Ja ainahan on hyvä syy ostaa se vaikka kuvausrekvisiitaksi ja sitten syödä kuten mulle kävi eilen. Otin kuvia pääsiäiskorttia varten, tarviin siihen pussillisen suklaamunia.Illalla kun olin yksin kotona, pistin poskeeni joka ainoan... voi mua!

    ReplyDelete
  7. Klara, sait ylipuhuttua. Ehdin jo tulla sellaisiin ajatuksiin, että syön liikaa pullaa ja varsinkin tällaisina lepäilypäivinä niitä juuri pitäisi välttää. Mutta hitot, Siwa on lähellä, yllättävän lähellä, ja jalat kantaa sen verran, niin ihan uhmastakin menen hakemaan. No ei, iloisemman mielen kunniaksi paremminkin :)

    Hauska tuo sun suklaamunajuttu!

    Katsotaan, maltanko pitää pullankuvaussessiot, vai hotkaisenko sen samantien!

    ReplyDelete
  8. Violet, mä olen sellainen sairastaja, että en osaa kauheasti murehtia. Tai tietty murehdinkin, mutta puheissani ja ajatuksissanikin korostan sairastelun ironista puolta. Ja sellainenkin olen, että vaikka sattuukin hemmetisti, yritän silti pitää jollakin tasolla hyvää mieltä yllä. Toki välillä itku pääsee, mutta mitäpä siitä.

    Jenny, naurattaa sun innokkuus! Ei oo vielä kuvia sohvasta. Täällä on suoraan sanottuna ihan kersea sotku, joten edes rajaamalla en saa ylläpidettyä somaa kuvaa kodistani :) Mutta nähdään torstaina!

    ReplyDelete
  9. Kiitos kauniista kommentista blogissani :) Tulin kurkkaamaan kuka sen takana on ja laitan sinut muistiin niin osaan tulla takaisinkin.

    Pikaista paranemista!

    ReplyDelete
  10. tilkkutyttö08/04/2009 16:05

    Onpa ikävää, että olet taas noin kovin kipeänä. Liukuhihnaolo kuulostaa tutulta. Resepti käteen ja kotiin. Itse vaan täytyy pitää puoliaan, selvittää asioita, etsiskellä diagnooseja ja ehdottaa tutkimuksia, niin johan lähtee asiat rullaamaan. Punainen lattia ja keltainen sohva. Värimaailmasi laajenee ;)

    ReplyDelete
  11. Mizyéna, kiva kun tulit käymään!

    Tilkkutyttö, monella tuntuu olevan sama kokemus, liukuhihnaolo. Se on todella harmi, sillä terveys on kumminkin yksi elämän perusasioista. On kurjaa joutua kipeänä kamppailemaan asiasta, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Viimeksi tk-lääkäri tokaisi minulle kun valitin lääkärien huonosta saatavuudesta ja mainitsin "hoidostani" reumapolilla (tarkoittaa käytännössö yhtä käyntiä/vuosi), että "ole onnellinen, että olet sentään päässyt sinne". Tosiaan itse pitäisi olla todella tietäväinen ja osata vaatia. Se taitaa olla ainoa tapa saada asioita eteenpäin. Minusta on aina tosi kiva, kun käyt kommentoimassa :)

    Ja Klara, lähikaupan pullatiski oli aika onneton, mutta koska nilkutin sinne asti, ostin munkin. Poro sai siitä puolet. Konditoria kotikulmilla olisi aika makea juttu!

    ReplyDelete
  12. Tiedän mistä puhut, sillä itselläni sama vaiva. Koko talven olen kärvistellyt kipujen kanssa ja ravannut reumapolilla. Palvelu on, miten sen nyt sanoisi, vaihtelevaa ja toisinaan tosiaankin tulee liukuhihnaolo:( Kaikesta kivusta ja särystä huolimatta sitä yrittää vain pitää mielen korkealla ja ajatella "mukavia", kuten lähestyvää kesää ja lomaa Italian lämmössä. Blogisi on IHANA!

    ReplyDelete
  13. The state of the medical "profession" is no better here in the US. I wonder sometimes what they are really learning for all the money it costs to go to medical school. Your doctor sounds helpful, though, and I wonder if the drugs that have come out in the last ten years would work for you. They are very expensive, but I have been told they may virtually arrest the progression of the disease, and in a young person especially, that would be wonderful. More hugs from the US.

    ReplyDelete