flu and american fever

Flu, again. I've been sleeping and reading, sometimes taking a little peek to blogland, blowing my nose at least two hundreds of times, thinking and dreaming, as usual. One of my continual wish is to go and see United States, many many places in there. I think I couldn't even decide where to start if I was going there now! But during this flu I've been cherished this dream reading a very good novel (I mean very-very-good!) about a girl in Southern United States in 1964. That's The Secret Life of Bees by Sue Monk Kidd. And I loved it. Actually I was so touched by the book that I couldn't help crying last night when there were no pages left to read. I would have loved to continue "being with those" characters, in their country house painted "Caribbean red". That was this kind of novel which strenghtened my believe in the humanity, permissiveness and freedom. Yeah, I know, that sounds bombastic, but isn't it allowed sometimes!

After reading the novel I wanted to continue dreaming of Ameericaa! Browsing a book about Shaker Style and admiring Merja's photos from the road trip of her family.

My four-legged friend is just dreaming a little squirrel hunting, and I let her sit at the window looking squirrels bustle in a tree. Just simple happenings keep her in a state of satisfaction. But me, I'm much more demanding one what comes into my dreams...






Flunssassa, taas. Päivät ovat kuluneet nukkuen ja lukien, silloin tällöin olen piipahtanut muutamissa blogeissa, mutta vetistävät silmäni ovat tykänneet enempi kirjoista kuin tietokoneen näytöstä. Olen myös niistänyt nenäni punakarheaksi ja elänyt kuin pellossa. Ja tietysti pohdiskellut kaikenlaista ja haaveillut, sitähän teen jatkuvasti muutenkin. Yksi alituiseen mielessäni pyörivistä unelmista on mennä Yhdysvaltoihin, moniin paikkoihin siellä. En edes osaisi päättää, mistä haluaisin aloittaa. Sairastellessani olen ruokkinut unelmaa lukemalla Sue Monk Kidd:n kirjaa Mehiläisten salaisuudet - paikka USA:n etelävaltiot, vuosi 1964. En tiedä oliko kuumeen vaikutusta vaiko kirjan suuruutta, mutta uppouduin ja eläydyin tarinaan todella. Voisin melkein mahtipontisesti, amerikan malliin sanoa, että rakastin lukea tämän tarinan. Tämä oli juuri sellainen kirja, jonka ei olisi halunnut loppuvan, mutta ei sitä voinut säästelläkään, pakko oli lukea ahmien. Itkukin pääsi kirjan loputtua. Olisin halunnut jatkaa kirjan henkilöiden kanssa "Karibian punaiseksi" maalatussa talossa. Niin paljon hyvyyttä, armeliaisuutta ja huolenpitoa siellä oli, ja myös herkullisia aterioita ja viisaita keskusteluita. 

Amerikan tunnelmissa olen jatkanut tänäkin aamuna. Kaivoin hyllystä vanhan Shaker-style kirjan (ja ihastelin Shakereiden tenhoavan kodikasta ja yksinkertaista estetiikkaa, mm. yksinkertaisia siemenpussejaan) sekä matkustin Merjan siivellä katsellen hienoja road trip -kuviaan. Voihan Ameriikka! 

Poroneiti haaveilee vain oravajahdista, houkuttelin sen katsomaan ikkunalle oravan touhuja pihapuussa. Minä ahne hyväkäs tahtoisin aina kauemmaksi. Onneksi on kirjat, niiden kautta pääsee jo jonkinlaiselle matkalle.