Tästä oikein näkee miten ilta saapuu, kulkee mukana kantojen ja juurien yli, todella upeita kuvia, kuten aina sinulla, mutta nyt nämä vain hehkuvat joka päivä erikoisen ihanasti. Oikein tuplawee wau..
Neiti Nimetön, värisilmäni oli iltasella jo ihan väsyneet, mutta luonto oli tosi hienona. Yöllä sitten kun tultiin koiran kans kotiin, latasin kuvat koneelle, kun ei uni tullut silmään, ja ihmettelin, että onpa yllättävän hyviä värejä.
violet, kysymykseesi en osaa mitään viisasta vastata, mutta kiitos silti. Pohjois-Ranska - minäkin tahtoisin.
Parolan asema, mulla oli kävellessä juuri sellainen olo, että menen kilpaa illan saapumisen kanssa. Halusin saada talteen heinäkuun iltaa ja valo kävi koko ajan vähemmäksi. Sen lisäksi yritin samalla kiiruhtaa ystäville syömään poroneidin kanssa :)
Siis mistä ihmeestä oot löytänyt täältä tuollaisen asuinpaikan, että iltalenkeilläsikin näyttää tuolta?! Tai ehkä vaan itse kuljen vähän silmät ummessa... Mutta siis kuvat kertakaikkisen kauniita! Ihailen kykyäsi tallentaa tunnelmia.
Tilkkutyttö, harrastan edelleenkin radikaalia rajausta ;) Täällä on paljon tosi kaunista, mutta paljon ankeaakin. Mutta viime päivinä olen huomannut, että rumassakin on viehättävyytensä. Ihan tässä lähellä on ankeita kerrostaloja, mutta niiden viehättävyys piilee siinä, että sieltä kuuluu astioiden kilinää ja paljon puhetta avonaisilta parvekkeilta. Kauhean kivaa on se, ulkomailla-tunnelmaa ihan kovastikin.
Voi, älä paljasta tuota... haluan kuvitella, että siellä todella on noin kaunista... Ei vaan, arvaahan tuon kyllä, kaikkialla, mistä ihminen on kulkenut on aina ankeutta kauneuden lisäksi. Rajaaminen tosiaan auttaa. Mulla vaan on ikävä taipumus täällä pääkaupunkiseudulla aina rajata katseeni juuri siihen kaikkeen surkeaan ja harmitella sitä.
Tilkkutyttö, kyllä, täällä todellakin on noin kaunista - vähän ankeamman lisäksi. Mulla taas on sellainen taipumus, että keskityn bongaamaan kaunista ja hyvää, niin että melkein unohdan sen rumemman puolen. Nyt kesällä täälä varsinkin on ihanaa, kun pihat kukoistavat ja täällä on paljon puita. Pelkään vähän talvea, sillä silloin ankeus korostuu ravan ja kostean viiman myötävaikutuksella.
Kuvasi ovat kertakaikkisen lumoavia, tunnelmatäyteläisiä!
ReplyDeleteJokainen kuva voisi olla tarina erikseen. Hienot värit!
ReplyDeleteMitä sulle oikein on tapahtunut kun nkuvat senkun muuttuu vaan lumoavimmiksi!!!!
ReplyDeleteTerveiset Pohjois-Ranskasta ja kiitos taas hienoista tunnelmista.
Tästä oikein näkee miten ilta saapuu, kulkee mukana kantojen ja juurien yli, todella upeita kuvia, kuten aina sinulla, mutta nyt nämä vain hehkuvat joka päivä erikoisen ihanasti. Oikein tuplawee wau..
ReplyDeleteOi miten ihania, täällä tätä kaunista piisaa monen postauksen edestä - lähden lueskelemaan lisää...
ReplyDeleteSatu, suuret kiitokset.
ReplyDeleteNeiti Nimetön, värisilmäni oli iltasella jo ihan väsyneet, mutta luonto oli tosi hienona. Yöllä sitten kun tultiin koiran kans kotiin, latasin kuvat koneelle, kun ei uni tullut silmään, ja ihmettelin, että onpa yllättävän hyviä värejä.
violet, kysymykseesi en osaa mitään viisasta vastata, mutta kiitos silti. Pohjois-Ranska - minäkin tahtoisin.
Parolan asema, mulla oli kävellessä juuri sellainen olo, että menen kilpaa illan saapumisen kanssa. Halusin saada talteen heinäkuun iltaa ja valo kävi koko ajan vähemmäksi. Sen lisäksi yritin samalla kiiruhtaa ystäville syömään poroneidin kanssa :)
Sanctuary, ihanaa, olet palannut!!
Siis mistä ihmeestä oot löytänyt täältä tuollaisen asuinpaikan, että iltalenkeilläsikin näyttää tuolta?! Tai ehkä vaan itse kuljen vähän silmät ummessa... Mutta siis kuvat kertakaikkisen kauniita! Ihailen kykyäsi tallentaa tunnelmia.
ReplyDeleteTanja,
ReplyDeleteI am really enjoying your photos. Your blog is beautiful.
Tilkkutyttö, harrastan edelleenkin radikaalia rajausta ;) Täällä on paljon tosi kaunista, mutta paljon ankeaakin. Mutta viime päivinä olen huomannut, että rumassakin on viehättävyytensä. Ihan tässä lähellä on ankeita kerrostaloja, mutta niiden viehättävyys piilee siinä, että sieltä kuuluu astioiden kilinää ja paljon puhetta avonaisilta parvekkeilta. Kauhean kivaa on se, ulkomailla-tunnelmaa ihan kovastikin.
ReplyDeleteMarisa, thanks a lot!
Voi, älä paljasta tuota... haluan kuvitella, että siellä todella on noin kaunista... Ei vaan, arvaahan tuon kyllä, kaikkialla, mistä ihminen on kulkenut on aina ankeutta kauneuden lisäksi. Rajaaminen tosiaan auttaa. Mulla vaan on ikävä taipumus täällä pääkaupunkiseudulla aina rajata katseeni juuri siihen kaikkeen surkeaan ja harmitella sitä.
ReplyDeleteTilkkutyttö, kyllä, täällä todellakin on noin kaunista - vähän ankeamman lisäksi. Mulla taas on sellainen taipumus, että keskityn bongaamaan kaunista ja hyvää, niin että melkein unohdan sen rumemman puolen. Nyt kesällä täälä varsinkin on ihanaa, kun pihat kukoistavat ja täällä on paljon puita. Pelkään vähän talvea, sillä silloin ankeus korostuu ravan ja kostean viiman myötävaikutuksella.
ReplyDeleteHei!
ReplyDeleteLöysin tänään blogisi <3
Todella ihania kuvia, kerrassaan hienoja. Nyt onkin sitten mieluisa tehtävä kahlata kuvia taaksepäin ja taaksepäin :)
T: Kirsti